Moni on varmasti sitä mieltä, että marraskuuta masentavampaa kuukautta saa hakea. Vettä sataa, taivas on pilvessä, lunta ei yleensä ole ja syksyn kaunis ruskakin poissa. Onneksi mulla on edes synttärit tässä kuussa. Pimeän ajan lisääntyminen vaikuttaa väkisinkin energitasoon. Kiireisen työpäivän jälkeen olisi niin helppo vain antaa periksi ja kömpiä sängyn pohjalle. Onneksi on kuitenkin kolme koiraa, joiden kanssa on kunnon lenkkejä tehtävä säällä kuin säällä.
Tämä pimeän ajan sekä kylmyyden lisääntyminen on myös vaikuttanut meidän Senttiin. Sitä kun ei enää saa aamulenkille mukaan. Kesäisin ja hyvällä kelillä se kyllä ihan mielellään kömpii peiton alta aamukuudelta ulkoilemaan. Tällä hetkellä se täytyy kaivaa peiton alta esiin (jolloin se yrittää kaivaa itsensä sitä mukaa syvemmälle) nostaa pois makuuhuoneesta ja itse asiassa kantaa alakertaan asti. Tähän asti on toiminut, että sen nostaa makuuhuoneesta ulos ja houkuttelee namipussin rapinalla alakertaan. Nyt ei enää toimi namitkaan vaan Sentti pitää kantaa alakertaan asti ja laittaa remmiin, jottei se yritä karata takaisin sänkyyn. Toki itsekin tekisi mieli useimmiten vain kääntää kylkeä herätyskellon soidessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti