Tällä viikolla loppui koirien "kuherruskuukausi" jatkuvasta seurasta, kun palasin pitkästä aikaa töihin. Ehkä ne oli vain tyytyväisiä, että saivat jäädä rauhassa nukkumaan eikä tarvinnut "seurata" mamia koko päivää. Iltaisin on huomannut lisääntyneen energian koirissa päivän yksinolon jälkeen, mutta kamalan pitkillä metsälenkeillä sekin ongelma on paikattu. Neljältä on vielä sen verran valoisaa, että kerkeää ainakin osan lenkistä tekemään vapaana metsässä. Nimim. remmilenkejä vihaava. Kevät tule pian.
Nyt on meinaan meidän pakkasraja ylitetty. Kyllä, edelleen tykkään talvesta, mutta joku roti näillä pakkasilla. Ei oo enää kivaa. Tiedättekö kuinka kauan kestaa pukea kolme koiraa ja ittensä. Kauan. Ja pitäisikö pukea ensin ittensä ja sitten hikoilla, kun pukee koiria vai pukea ensin koirat ja antaa niiden hikoilla kun pukee ittensä? Luojan kiitos tänään lauhtuu. Onneksi ei ollut kisapäivä tänään.
Heli on pistänyt mut perjantain treeneissä todella oman mukavuusalueen ulkopuolelle, hyvä niin. Mä en oo saanutkaan viedä Domia nenästä ja joutunut tekemään persjättöjä. Viime perjantain treenit oli melko pohjakosketus. En tiedä ehdinkö yhteenkään radalla olevista persjättö kohdista. Keskityttiinkin sitten helpompiin pätkiiin, jotka me osattiin. Mielummin yksi onnistunut helppo pätkä kuin useita sinnepäin yrityksiä.
Eilisissä treeneissä me treenattiin, yllätys yllätys, persjättöjä. Yritin kyllä, että keppien jälkeisen pätkän ois voinu tehdä vetämällä ja hyppykuvionkin takaaleikkauksella. Mutta siis persjättöjä. Piste. Ja molemmat persjätöt saatiin onnistumaan, kyllä molemmat. Täällä aletaan pikkuhiljaa lämpenemään myös persjätöille. Domi oli tosi taitava, taas, se ei nyt varmaan ollut kenellekään mikään yllätys. Heli palkkasi Domin narun päässä olevalla lelulla, joka toimi oikein hyvin. Paitsi mulla oli aivan ALASTON olo, kun ei ollut lelua kädessä, ei edes taskussa. Heli on Domille niin tuttu, mutta toivottavasti palkkaantuisi myös muiden kanssa yhtä hyvin.
Ilon aiheita eilisissä treeneissä onnistuneiden persjättöjen lisäksi oli kepit ja keinu. Heli ehdotti että otettaisiin ekaa ja vikaaa ohjuria pois, eikä keskimmäisiä, niin kuin ite olen ottanut. Mun logiikan mukaan ois koiralle helpompaa ottaa keskiohjureita pois toisin kuin ensimmäistä ja viimeistä, muta Domi oli tästä eri mieltä ja pujotteli pelkkiä onnistumisia ilman ensimmäistä ohjuria. Keppitreenit siis jatkuu vaikeilla lähestymiskulmilla vielä kaikin ohjurein, muuten jätetään ekaa ja vikaa ohjuria kokonaan pois. Keinua treenattiin yksikseen toko-hypyn päältä. Juoksi täysillä loppuun asti, eikä yhtään jännittänyt pauketta. Ensi kerralla vähän matalammalta alustalta keinutreeniä
On todella rikkaus, kun on kaksi täysin erilaista agilitykoiraa. Vaikeeta ja haastavaa se on, mutta todella opettavaista. Eikä kukaan ole sanonut agilityn helppoa olevankaan. Sentti on nenästä vedettävä minikoira. Domi on täys vastakohta, Domin täytyy irrota, sille täytyy antaa tilaa tehdä, se ei todellakaan tykkää, että käyn niistämässä sitä mukaani, niin kuin Senttiä. Se ei myöskään tykkää, jos ohjaaja ei pysy perässä ja ilmottaa sen kyllä.
Kohta lähdetään Sporttikselle treeneihin. En edes uskalla mennä kattomaan lämpömittaria, ainakin aurinko näytttää paistavan ja sehän lämmittää, toivottavasti. Aamulla mittari näytti - 29. Onneksi on lämmitetty halli ja autossa webasto, joka pitää auton lämpimänä. Niin ja tietenkin paljon paljon toppavaatetta. Pääosassa saa olla tänään Kevin. Leikitään, tehdään vauhdikasta radanpätkää, onnistutaan ja nautitaan yhdessä tekemisestä. Domi ja Sentti tulee mukaan, mutta taitavat päästä tekemään vain hyppytekniikkaa. Niin ja toki lenkkeilemään. Kirpakkaa aurinkoista pakkaspäivää kaikille!
 |
| Kuvia viime viikonlopulta |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti