Nyt viimein päästään toivottavasti kunnolla treenaamaan

Viime perjantaina oli vuoden ensimmäiset Etelä-Suomen shelttien treenit. Heli oli suunnitellut ohjaajien päänmenoksi melko kinkkisen radan. Onneksi mun ei sitä tarvinnut juosta, sillä en varmasti olisi selvinnyt koko radasta, mutta Heli selvisi ja vielä viimeinen pätkä upeasti nollalla. Kiitos Heli, te veditte ihan supermageesti :)!!!

Lauantaina Sporttiksella alkuun jälleen kaikkien koirien kanssa koirien mielestä hyvinkin tylsää hyppytekniikkaa. Mutta on sitä vaan niin tärkeätä treenata. Tehtiin korkeuden ja pituuden arviointia, Sentillä viimeinen rima kävi 35 cm  (hui kun välillä tuo minien korkein kisakorkeus näyttää isolle) ja Kevinillä ja Domilla 30 cm. Domilla voisi jo ruveta nostamaan muutamaaa rimaa treeneissäkin 30 cm.

Juha aksasi Kevinin kanssa, ne alkaa oleen jo kohta niin hyviä et voisin ilmoittaa ne salaa möllihyppikselle (en agilityradalle, sillä Kevinin kontaktit vaatisi aika paljon hiontaa vielä). Sentti ja Domi treenasi hyppytekniikan lisäksi putken umpikulmia ja keppejä. Sentin kepit oli sairaan NOPEAT ja HIENOT!! Domilta otin taas yhtä ohjuria pois. Huomasin, että ei tehnyt yhtään virhettä kun otin tokan ohjurin pois, kun taas teki useamman virheen kun otti toka vikan ohjurin pois.

Sentti taisi olla parisen kuukautta totaalitauolla agilitysta ja sitä ennenkin melko vähällä treenillä. Ihanaa nähdä miten hyvää se on tehnytkään taas Sentille, vauhtia on hirmuisesti, järjestä en olisi niinkään varma. Heti kun oma käteni alkaa tuntumaan niin terveeltä, että uskallan täysillä taas harrastaa niin palataan kisakentille Sentin kanssa. Kisoja on jo kateltu kalenteriin valmiiksi. Miten niin innoissaan.. :)

Domista on tullut outo. Aivan yhtä ihana ja energikäs sheltin alku se edelleen on, mutta sille on myös tullut valtava läheisyyden kaipuu. Jos se olisi narttu niin voisi luulla, että sillä olisi juoksut alkamassa. Se nukahtaa sohvalla tai sängyssä meidän kainaloon, mitä se ei ikinä tee, vaikka olen yrittänyt, kun Juha on työreissulla. Aamuisin se tulee kainaloon naamaa pusuttelemaan ja se voisi jäädä siihen vaikka kuinka kauaksi aikaa. Nytkin se makaa kainalossa, toivottavasti se jää tälläiseksi.

Koirilla on joulu jatkunut. Sentti ja Domi sai Hurtan Ultimate lämpötakit ja Mustin ja Mirrin alennusmyynneistä matkaan tarttui mm. nahkapantaa, talutinta ja leluja. Eilen saatiin vielä kaverin äidin edesmenneeltä koiralta erilaisia takkeja ja luita, joukosta löytyi aivan ihana Kyra K:n sadetakki Domille. Melkoiset tunnekuohut saatiinkiin aikaiseksi, kun takkeja läpikäytiin ja ne vielä tuoksui Stafille. Stafi oli aivan ihastuttava staffordshirenbullterrieri uros, jonka elämä loppui aivan liian aikaisin jo neljävuotiaana sydäntautiin. Se olikin harvinainen leikkaamaton terrieriuros, joka tuli hyvin toimeen myös meidän terrieriurosten kanssa. Joskus metsälenkeillä saattoi jopa nähdä niitten leikkivän yhdessä salaa, kun omistajat ei varmasti nähneet. Lepää rauhassa rakas Stafi <3.

Huomenna Domi saa paikata Senttiä Ojangossa ja ensi maanantaina alkaakin Niinun kurssi Olarinluomassa, niiiiiin ihanaa päästä kunnolla treenimään tuon pikku kiiturin kanssa :)