torstai 13. syyskuuta 2012

Syksy iskee

Nyt se on sitten toden teolla iskenyt, pimeys ja kylmyys Suomeen. Me kun teemme aamulenkit jo puoli kuuden aikaan, niin pimeässä joutuu jo alkuun tarpomaan. Voin kertoa että pimeään aamuun on todella paljon ikävämpi herätä kuin valoisaan, kun muutenkin tuo puoli kuuden herätys ei ole inhimillistä. Kyllä russelitkin haluisi vaan kääntää vielä kylkeä tuohon aikaan. Domi nyt on valmiina toimeeen 24/7 ja jos ei omistajat heti meinaa herätä herätyskelloon niin saa varmasti tuntea lammaskoiran päällään kostein suukoin. Kiitos Domi kun jaksat aina olla maailman pirtein ja iloisin eläin jo heti aamusta. Onpa nyt myös jo pipot ja hanskat sekä auton penkinlämmittimet (maailman paras keksintö) otettu käyttöön. Mutta eiköhän sitä taas tästäkin syksystä ja talvesta hengissä selviä, enää reilu kolme kuukautta niin rupeaa taas päivä pitenemään.

Lauantaina kisattiin Espoossa AST:n kisoissa. Nämä kisat olisi kyllä voinut jättää väliin, voi häväistys. Kaks rataa, kaks hyllyä, eka rata hylkäys ennen kolmatta estettä ja toisella radalla jo tokalla esteellä. Saavutus tuokin, eipä ole moni varmaan tuohonkaan pystynyt. Perjantaina nousi kuume iltapäivällä, eikä tuo olo nyt kovin mairitteleva ollut vielä lauantai iltapäivälläkään. Tuomarina molemmilla radoilla oli Seppo Savikko. Molemmat radat olivat oikeastaan oikein kivoja ja aivan helposti niistä nollatkin olisi pitänyt tehdä, mutta ei tänään eikä totisesti ohjaaja niitä olisi ansainnutkaan. Videokamerakin jäi eteisen pöydälle, ehkä hyvä niin. Ekana oli agilityrata. Sentti varasti lähdössä (WTF?) ja ohjaaja oli sitten sen verran pahasti myöhässä että ehti ansaesteelle, josta hylly. Tämän jälkeen rata sujui melko kivasti puomin alastuloa lukuunottamatta. Teki todella hienoja alastuloja verkassa mutta radalla loikkasi vaikka mielestäni tein kaiken aivan samalla tavalla.

Tokana oli hyppyrata, juuri ennen meidän rataa rupesi satamaan rakeita ja kisa keskeytettiin hetkeksi, mutta jatkettiin sitten melkein saman tien ja meitä huudeltiin sitten yhtäkkiä kaatosateessa radalle, nice. Nooh, ohjaajalla meni sitten ehkä hieman pasmat sekaisin koska jostain syystä unohdin radan ja ohjasin jo kakkoshypyn väärin. Alku oli hieman hakemista sillä ohjaajalla ei oikeasti ollut hajuakaan mihin mennä. Puhtaasti kuitenkin mentiin ja seiska putken jälkeen ratakin piirtyi mieleeni ja loppui sujuikin mainiosti. Koira teki siis hienon nollaradan, vaikka ohjaaja hyllyn ohjasikin. Hyvä Sentti <3.
Saldona siis koiran varastaminen lähdössä ensimmäistä kertaa meidän kisauralla sekä ohjaajan radan unohdus. Eipä tästä voi kuin parantaa :)

Sunnuntaina lenkkeiltiin parin tunnin lenkki ihanassa syyssäässä ja vieläpä muistettiin ottaa kamerakin mukaan. Mä kyllä niin rakastan asua Vanttilassa, metsää rajattomasti, viiden minuutin ajomatkan päässä alkaa täys maaseutu lampaineen, lehmineen ja hevosineen, mutta kuitenkin parissakymmenessä minuutissa pääsee autolla keskustaan.







 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti