Jos voisin palata ajassa taaksepäin niin en välttämättä antaisi Shokille nimeksi Shokkia, sen verran paljon shokkitilanteita se on ehtinyt elämänsä aikana järjestellä meille. Viikko sitten Muusin kanssa juostessa Shokin täysin omasta syystä Muusi sai aikaan pienen hammasmuiston Shokin takareiteen. Hammasmuisto oli kovin pieni ja siitä selvittiin mustelmalla. Lähinnä hirvitti, se että täydestä vauhdista Muusi nappasi Shokin takapäästä ja etupää jatkoi matkaansa. Kroppa voi mennä melko vinksalleen tuollaisesta. Pääsimme luojan kiitos Marille heti seuraavana päivänä. Mari sai helposti kropan takaisin kuntoon ja jälleen kerran selvisimme säikähdyksellä. Eipä siitä mennyt kuin päivä niin Shokki löytyi ärisemästä kyylle. Tällä kertaa voiton vei Shokki ja ensi erää en ikinä halua enää kokea, sen verran jalat tärisi sen kohtaamisen jälkeen.
Kuten kuvista huomaa, sydämenlyöntejä aiheutti viime viikolla poikien keppileikit. Muusin kanssa oli melkoisen pop juosta täysiä keppi suusssa. Ei hyvä. Kepit on täysin nounou ja silti niiltä vain silloin tällöin se keppi suusta löytyi. Kropan suoristamisen myötä meiltä jäi väliin startti Agirodun ALO joukkueessa. Vaikka Shokki saatiinkin hoidolla heti kuntoon niin jätimme tottakai Tampereen reissun välistä. Näin jälkikäteen ajateltuna hyvä näin. Kuuleman mukaan pohja oli ollut melkoisen surkea ja kuoppainen, joten en olisi sillä pohjalla startannutkaan. En ota riskiä koiran enkä toki itsenikään puolesta. Pari vaarallista ohjaajien kaatumista ja lääkärireissua siellä olikin käynyt. Eikä olisi ollut kovin kiva ajaa Kirkkonummelta Tampereelle asti toteamaan se asia.
Niin ja me ollaan niiiiiin L-O-M-A-L-L-A. Meillä oli ensimmäinen loma aamu eilen. Meidän kaksi ensimmäistä lomapäivää on menneet kyllä täysin auringossa maaten ja rentoutuen. Muusi lähti maanantai-aamuna kotiinsa ja Domi lähti samalla pariksi päiväksi hoitoon, joten Shokki pääsi nauttimaan kahdenkeskistä laatuaikaa meidän kanssa. Se on niin paljon kiltimpi ilman Domia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti