Meillä asuu pieni murkkuikäinen sheltin alku. Oikeastaan meillä on kyllä melkosen kivutonta murkkuikä ja voimme vain nauraa Shokin yrityksille. Domi ehkä joutuu hieman enemmän pistämään pikkuveljeään ruotuun. Harria se on miellyttämässä aivan koko ajan, jos vaikka lauman pomon mielisteleminen auttaisi. Mulla ei selkeästi ole tarpeeksi testosteronia Shokin mielestä. Loistavastihan tuo tottelee edelleen, mutta joutuu ehkä huomauttamaan sen yhden kerran sijasta joskus toiseenkin kertaan. Aksassa voi myös ihan huoletta juosta täysin läpi ohjauksista. Tämäkin voi toki mennä täysin treenamattomuuden piikkiin. Pieni ärsyttävä pörinä tietyille jutuille kuuluu myös tyypillisesti murkkuikäisen elämään. Nämä ovat onneksi suurella todennäköisyydella ohimeneviä haasteita pikkupojan elämässä.
Jo pentulaatikossa ihastuin Shokin asenteeseen ja "hulluuteen". Muistan kyllä myös Jennan sanat pentuvalintaa tehdessä pentulaatikon hulluin ei välttämättä ole se paras pentu" Nuo sanat on kyllä toden teolla konkretisoituneet tässä vuoden aikana. Shokki ei todellakaan ole sieltä helpoimmasta päästä, eikä tyypillinen sheltti. Eli juuri sellainen mitä itse toivoinkin. Jollekin se on varmasti liian kova sheltiksi, mutta itse tykkään näin enemmän. Hieman liian hektinen se on, mutta uskon rauhoittuvan iän myötä. Eipä Domikaan ole tyypillinen sheltti. Pehmeä ja pidättyväinen ei vain millään tavoin kuvaa niiden luonnetta. Vaikka ne ovat rohkeita ovat ne molemmat niin rakastavia ja luottavaisia tyyppejä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti