torstai 13. maaliskuuta 2014

There are seven days in the week and someday isn`t one of them

Mä en pääse yli tästä ihanasta auringonpaisteesta. Monilla tulee ehkä jo korvista ulos tämä kevään hehkuttaminen, mutta mä jaksan ylistää tätä joka päivä. Ja iloita jokaisesta auringonpaisteellla alkavasta aamusta. Tässä kohtaa joku pessimisti varmasti ajattelee että ensi viikoksi on luvattu takatalvea- tai ei kai se mikään takatalvi ole vaan pikemminkin on ollut etukevät. Kävi miten kävi niin me nautitaan ainakin vielä huomisesta lämpimästä ja aurinkoisesta päivästä täysin rinnoin. Ehkäpä se lumisade ei tulisi tänne etelään vaan ainoastaan tuonne hieman pohjosempaan. Let`s hope so.


Jokatapauksessa nyt alkaa olla ainakin omasta mielestäni pian paras aika vuodesta. Tiedätte varmaan mitä tarkoitan. Pimeä aika alkaa olla ylitetty. Töihin lähdettäessä ja töistä tullessa on valosaa ja koirienkin kanssa ehtii oikein hyvin metsään valosan aikaan. Aurinko rupeaa jo pilkistämään pilvien takaa. Pimeä, harmaa, synkkä talvi (voiko tätä talvea edes siksi kutsua) alkaa taas olla selätetty. Ojangon agilitykentätkin ovat jo täysin sulat, joten odotan innolla lisää aurinkoisia ja keväisiä viikonloppupäiviä niin pakkaan varmasti koirat autoon ja menemme treenaamaan agilitya ulos.


Tää kevät tuntuu välillä vähän liiankin järjettömän kiireiseltä, kuten voi ehkä huomata bloginkin päivitystahdista. Töissä on melkoinen kiirus lanseerata yritykselle uusia nettisivuja ja messuja sekä työreissuillekin pitäisi ehtiä lähtemään. Hyppytekniikkakoulutus painaa päälle ja vie kovasti aikaa, mutta se on onneksi mukavaa touhuamista. Uskon kuitenkin, että lopussa kiitos seisoo. Opin myös ehkä ettei kannata kaikkea mahduttaa samalle keväälle. Ensi kuussa on tiedossa taas viikon lepoloma Espanjassa, joten siellä varmasti saa akut taas ladattua.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti