Perjantai-yönä tullessani kotiin lumimyrskyssä ei yhtään naurattanut se lumen määrä mitä taivaalta satoi ja mitä maassa jo oli. Maassa ollut lumi olisi hyvin jo mielestäni riittänyt. Tiesin myös mitkä lumityöt odottaisi aamulla. Missä ne miehet on kun niitä tarvitaan? Aamulla kun tarvoimme koirien kanssa lumessa ei sitten voinutkaan enää kuin hymyillä. Voi sitä riemun määrää kun Kevin ja Domi huomasivat lumen tulleen ja mitkä hepulit ne saikaan kun pääsivät vapaaksi. Miten voikin lumi tehdä noin iloiseksi pienet koirat. Lumessa tarpominen myös kuluttaa hyvin energiat meidän nelijalkaisilta. Noita jalkoja kun ei kovinkaan paljoa meidän koirilta löydy.
Iltapäivästä oli tiedossa koirille myös mieluisaa puuhaa, kun otin kaikki mukaan agilitytreeneihin. Me ollaan Domin kanssa lähiaikoina keskitytty vain hyppytekniikkatreeniin sattuneesta syystä. Mun jalkapöytä on kipuillut juoksemisesta sekä vuorokaudessa olevat vain 24 h ovat myös loppuneet pahasti kesken, että olisimme edes ehtineet treenaamaan. Lauantaina kuitenkin teimme kivaa irtoamispätkää, jossa ohjaajan ei tarvinnut juosta läheskään vaan koirat tekivät suurimman osan töistä. Ja kaikki olivat ihan hirmuhyviä. Muutenkin agility tuntui taas ihan huippukivalta. Tässä talven aikana me on treenattu niin minimaalisesti, että on tullut jotenkin vieraannuttua koko lajista. Poislukien tietenkin hyppytekniikkaopiskelut, joita on tehty paljon. Kovemmilla pakkasilla ei ole myöskään hotsittanut treenata, kun aina pelkään, että saako sitä koiraa lämmiteltyä tarpeeksi. Nyt kuitenkin ollaan talvesta jo voiton puolella ja aiomme siis ryhtyä taas treenaamaan. Tänään suuntaamme Domin kanssa ohjattuihin treeneihin ja toivomme että ohjaajan jalka kestää. Muuten Domi vaatii jo lainakartturia, jos ei se pian pääse takaisin treenin pariin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti