Saatiinhan se talvi viimein Etelä-Suomeenkin pari viikkoa sitten. Ja oikein rytinällä saatiinkiin. Miksi ei voisi olla maksimissaan -5 pakkasta, aurinkoista ja vähän lunta koko talven ajan. Tän talven ajan on Suomessa tuntunut että joko on märkää, pimeätä, mustaa tai pirun kylmä, kuivaa ja valkoista. Siitä voidaan sitten olla montaa eri mieltä, kumpi on parempaa. Näillä kuitenkin mennään mitä suodaan. Mä en aina ihan allekirjoita lausetta "on lottovoitto syntyä Suomeen" ainakaan näiden ilmojen puolesta.
Sattuneesta syystä pitkät lenkit koirien kanssa on jääneet minimiin lähiviikkoina. Kyllähän niitä koiria voi pukea ja kyllähän nuo takit niskaan saakin kovalla pakkasella, mutta eipä nuo kaljut russelit silti tunnu pärjäävän. Onhan sitä töppösiäkin mahdollista laittaa päälle, mutta sille tielle ei olla lähdetty ja uskon koirieni kiittävän siitä. Lenkkeillään sitten reippaammin silloin kun lenkkeillään. Domilla nousee tassut kylmästä onneksi vasta yli parinkymmenen asteen pakkasilla. Pidemmille lenkeillä ollaankin jätetty russelit kotiin ja otettu seuraneidiksi bc Flinga. Toissapäivänä onneksi hieman lauhtui ja tästä syystä viikonloppuna oli ihana suunnata koirien kanssa pitkälle metsälenkille syväjäätymättä. Ja kyllä ne nauttikin lumessa temmeltämisestä täysin rinnoin.
Kuten kuvista voi ehkä huomatakin, meillä kotona lähiaikoina on ollut vain Kevin ja Domi. Sentti on nauttinut naapurissa täydellisestä hemmottelusta ainoana koirana. Heidän ihana labradorinnoutajansa Sani nukkui ikiuneen pari viikkoa sitten ja Sentti on toiminut heille täydellisenä lohduttajana. Perjantaina Sentti kävi kotona kääntymässä, mutta kyllä siitäkin huomaa kuinka kovasti se vetää takaisin naapurin ovelle. Onneksi ikävän yllättäessä Senttiä pääsee aina moikkaamaan naapuriin.
Kevin ja Domi on aina kuin paita ja peppu, mutta jotenkin tuntuu että ne kiehnää toisissaan (lue: Domi pussailee Keviniä) ja painii vielä enemmän tällä hetkellä kuin Sentin ollessa paikalla. Ulkonakin jahtaavat ja liikuttavat toisiaan selvästi runsaammin. Keviniä lapsettaa enemmän Sentin ollessa pois ja se on leikkisämpi. Myöskin Kevin on mennyt aivan sekaisin leluistaan, joita ei Sentin ollessa paikalla voi esillä pitää. Se nukahtaakin pehmolelut suussa. Domi nyt on muuten vain pentu vieläkin. Meidän ikuiset kakarat. Toivottavasti pysyvätkin yhtä kakaroina.
Ps: Kiitos hirmuisesti edelliseen postaukseen viestin lähettäneille. Ihana huomata, että aihe kiinnostaa laajasti. Puuttuvat koirakot on nyt saatu kasaan. Valitettavasti en kaikkia voi mukaan ottaa vaikka haluaisinkin. Huomisen aikana yritän myös kovasti vastata kaikkien viesteihin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti