Oheiset kuvat ovat viime viikon sunnuntailta. Silloin nähtiin harvinainen valoilmiö ainakin meillä Espoossa. Viime sunnuntain lenkille ei olisi tullut mielenkään kantaa kameraa mukana. Niin on harmaata, pimeätä, kurasta ja sateista. Ihan hitusen sitä kevättä täällä odoteltais. Tulethan kevät siis jo pian. Olisi jo kova ikävä.
Viime sunnuntaina keväästä ei ollut siis tietoakaan, mutta koirien kanssahan
on lenkkeiltävä vaikka sataisikin lapasia taivaalta. Uhmattiin siis ilmaa ja
lähdettiin pitkälle lenkille Olarin metsiin. Mutasilla lenkkipoluilla talsimisen
jälkeen nähtiin vielä ihana pieni 9 kk shelttityttö, jonka kanssa pojat pääsi
riehumaan koirapuistoon. Voi että oli Domi onnellinen, kun pääsi nuoren shelttilikan
kanssa kaahottamaan täysiä. Ja miten ylpeä se olikaan tyttöystävästään, muut
urokset piti yrittää pitää kaukana. Kotiin päästyämme joutui joka ikinen
nelijalkainen kyllä kotiutumaan suihkun kautta.
Meillä on viikon ajan saanut taas hieman muistutella hihnakäyttäytymistä. Viime viikolla meille kävi kahteen kertaan ikävämpi tuuri, kun samainen koira
karkasi kaksi kertaa kimppuun. Oletin, että saisin pidettyä pienen bichon frisen erossa meidän koirista mutta niin vaan en saanut vaan koira tuli aivan surutta päälle.
Russelithan sen aika nopeasti nippuun pisti, mutta ei tuntunut välittävän vaan
yritti vaan tapella vastaan. Toisella kerralla karkasi fleksissä päälle, mutta silloin pääsin väliin, kun tiesin mitö oli tulossa. Nämä kun ei valitettavasti olleet ensimmäisiä kertoja, kun meidän lauman päälle käytiin tässä naapurustossa. Eilen kun lenkkeiltiin kaverin kanssa niin mietittiinkin, että miten tähän meidän naapurustoon on sattunutki näin paljon hirveitä remmirähjääjiä ja agressiivisia koiria samalle alueelle. Onpahan hyvää treeniä meidän pojille kun kaikki tuntuu rähjäävän niille.
Domilla on muutenkin ihme teini-ikä menossa ja sitä ollaan niin kovaa jätkää remmissä. Vapaana ja ilman russeleita ollaan niin lauhkea lammas. Sentiltä on myös naisten vuoksi ollut korvat taas täysin hukassa. Kotona se vain päivystää ikkunassa ja katselee ulos. Parisen vuotta sitten se kärsi enemmänkin narttujen juoksuajoista ja silloin se saikin hormonipistoksia. Nyt on ollut rauhallisempaa, mutta pian olen kyllä taas valmis kiikuttamaan sen hormonipistokselle, jollei muuten rauhoitu. Ei ole aina helppoa olla mies.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti