Epätoivoa

Välillä tuntuu et hakkaan päätä seinään kontaktien alastulojen kanssa, eilen tuntui juuri siltä, teki mieli heittää hanskat tiskiin ja vaihtaa lajia.. Alkuun täytyy sanoa että eihän se Sentin vika ole että sille on opetettu ensin kaikki asiat värin ja sitten kun ohjaaja on huomannut että tosta koirastahan oikeesti olisi johonkin niin onkin vaadittu lähestulkoon kaikki asiat opettelemaan uudestaan. Muutama vuosi sitten kun aloitettiin agilityn harrastaminen niin tarkoitus oli tosissaan vain harrastaa , jotenka Sentille ei siis todellakaan ole opetettu minkäänlaisia kontaktien alastuloja vaan sieltä sai roiskaista tyylillä kuin tyylillä ja silti matka jatkui, myöskin keppien kanssa on ollut vaikeata, sillä kepit opetettiin vain ja ainoastaan yhdeltä puolelta ja ainoastaan niin että ohjaaja juoksi hyvin lähellä keppejä. Reilu vuosi sitten kun tehtiin se päätös että alamme panostaa harjoitteluun sekä starttaamme virallisissa kisoissa, niin yhtäkkiä pienen valkoisen koiran pää pistettiin aivan sekaisin kun moni jo opittu asia pitikin tehdä ihan eri tavalla. Ja vieläkin välillä tuntuu että haetaan sitä oikeata tapaa tehdä asioita. Kiitos siis rakas Sentti miten hienosti olet jaksanut kaiken tämän..

Mutta siis niihin kontakteihin.. Kotona ollaa treenattu laudan kanssa muutama iltana viikossa 2 on 2 offia, joka sujuukin siis oikein kivasti kotona. Juoksee vauhdilla alas asti ja jää kivasti asentoon, vapautus etupalkalle. No ilmeisestikään Sentti ei yhdistä tätä millään tavalla oikean puomin alastuloon.. grrr.. Eilen hallilla Sentin kanssa treenattiin kokonaista puomia. Otin muutaman hypyn alkuun tai hetsasin puomille jotta tulisi mahdollisimman korkeassa vireessä, hienosti Sentti tulikin mutta hupsista aivan tyystin unohtui se kontaktille pysähtyminen, ja melko sujuvasti näytteli jälleen ettei oikeasti tiennyt että siihen alastulolle olisi tarkoitus pysähtyä. Toisella yrittämällä pysähtyi kivasti muttei tullut aivan loppuun asti vaan tarjosi pysähdystä aivan kontaktin alaosaan kaikki tassut kontaktilla, ilme oli just sen näkönen et "kato mami miten hienosti mä tähän pysähdyin, kato nyt mä oikeesti yritän.." ja hienosti se yrittikin, siitä ei voi valittaa. Helpotin ja laitoin namialustan jolloin teki tosi nätit alastulot. Treenasimme myös keppejä eri kulmista ja ne onneksi sujuivat oikein hienosti.

Tänään olimme taas kontaktikoulussa Satulinnassa ja sain taas hieman uskoa tekemiseemme, puhuimme Sadun kanssa tilanteesta ja kyllä tajusin että ollaan menty melkoisesti eteenpäin jo nyt. Senttihän ei enää ollenkaan ole roiskinut kontakteja ja luotan kyllä että osuu useimmiten jopa kaikilla tassuilla kontakteilla vaikkei oikeaoppista 2 on 2 offia alastuloon teekään. Sain myöskin synninpäästöön siitä että jatkoin kisoissa rataa vaikka karkasi melkoisen röyhkeästi puomin alstulolta molemmilla radoilla, virhettähän näistä ei kuitenkaan tullut. Pääasia että treeneissä alastulot sujuisivat 100 prosenttisesti. Mietimme myöskin että eihän Sentin alastulot tarvitse olla 2 on 2 offit kunhan ne vain ovat varmat. Teimme harjotteita puomilla, ensimmäinen alastulo onnistui hyvin kun pysäytin Sentin liikkeellä ja taisinpa myös kääntää olkapäät kohti koiraa, mutta kun aloimme vaatimaan pysähdystä myös ilman kääntymistä koiraan päin ja liikkeellä pysäytystä niin ei jäänyt tai mikäli jäi niin alkoi hiipimään jolloin nostin koiran pois ja uusi yritys. Parani taas kerta kerralta, mutta palaamme siis hieman koulutuksessa taaksepäin, käytän silloin tällöin namialustaa ja käyn myös palkkaamssa kontaktilla pysymisestä, mutta aina rintamasuunta eteenpäin. Ohjaaja voisi myös oppia tekemään asioita oikein pikku hiljaa, eikä kääntäisi niitä olkapäitä koiraa kohti eikä vapauttaisi koiraa liikkeellä kontaktilta. Ymmärrän että koiralle on vaikea opettaa asioita kun ne eivät osaa puhua eivätkä ymmärrä puhetta mutta kun ohjaajan kuitenkin pitäisi ymmärtää puhetta niin luulisi myös asian menevän perille, näin siis luulisi.

Vaihdoimme myös lopuksi Mian kanssa koiria niin että ohjasin Reimaa ja Mia Senttiä kontaktilla. Nätisti Sentti Mian kanssa toimi mutta ei se kyllä osannut kontaktille pysähtyä, joka jälleen vahvisti tietoamme että Sentti on aivan mun liikkeessä kiinni, mutta nämäkin saatiin sujumaan namialustalla kivasti. Täytyy myös alkaa enemmän käyttämään koske sanaa eikä vain niin että sanoo sen kerran alastuloon tultaessa vaan tarkoituksena että koira syöksyy alastuloon kun hoen "koske koske" sanaa. Nyt siis pää ylös ja treenaamaan.. niin ja unohdinkin kirjoittaa miten hienot kontaktin alastulot Reima teki, meilläkin on siis toivoa.. :)

Sitten epätoivosta toivoon.. Pentu on treenannut muutamaan otteeseen tällä viikolla. Perjantain treeneissä teemana oli takaaleikkaukset. Tehtiin harjotteita jossa takaaleikattiin putkeen, pari kertaa pentu oli sitä mieltä että sä oot aivan väärällä puolella, mihin mä nyt sit juoksen mutta muutaman toiston jälkeen pieni pentu sai hyvin juonen päästä kiinni ja rallatelttin oikein kivasti päivän harjoitteet läpi. Teimme myös puomin alastuloa, jota pitäisi treenata paljon enemmän kotona, toistoja toistoja.. Loppuun pientä putki rallattelua, mutta toisen putken ollessa musta meidän tie katkesikin siihen, musta putkihan on ollut alusta saakka vaikea pennulle mutta hyvin se on alkanut sujumaan, mutta tänään se oli taas liian pelottava paikka. Lauantaina jatkettiin takaaleikkausten vahvistamista sekä juostiin vauhtisuoraa parin putken ja hypyn kera ja voi kristus miten hyvin irtosi namialustalle, siinä ei ihan enää ohjaajan jalat pysyneet perässä, onneksi ei tarvinnutkaan kun tarkoitus olikin irrota..

Tänään taisikin olla viimeinen metsälenkki vähän aikaan sen verran rämpimistä alkoi jo metsäpoluila olemaan ja jalka upposi suhteellisen usein syvälle, mutta ei se mitään me voidaan kyllä ilomielin muutama viikko remmilenkkeillä, kun palkkiona saamme kevään ja kesän.. mä niiiiin tykkään keväästä.. Ja onhan toi myös hyvää treeniä itsellekin tuo rämpiminen. Tällä viikolla oon muutenkin käynyt joka välissä jumpissa tuon Elixian viikkokortin ansiosta. Vähän taas himotti ostaa jäsenyys Elixiaan (minkä juuri loppuvuodesta irtisanoin kun en ehtinyt käydä)mutta ei vaan aika riitä kun noita koiraharrastuksia on se vähintään neljä kertaa viikossa, oma jumppa kerran viikossa, kavereita olisi kiva joskus ees treffata, Juhankin kanssa olisi ihanaa ehtiä viettämään laatuaikaa ja yksi vapaapäivä viikossakin pitäisi olla. Saisikos jostain muutaman lisäpäivän viikkoon ja ehkäpä muutaman tunnin päivään,kiitos.. Oon myös huomannut itsestäni että kun niin harvoin on noita vapaapäiviä, niin ees oikein osaa vain olla, aina tuntuu et pitäisi tehdä jotain ja saan itelle jotenkin huonon omantunnon jos vain röhnötän sohvalla. Täytyy siis oppia itsekin rentoutumaan. Tänäkin iltana vaikka on koko viikon juossut pää kolmantena jalkana töistä koiratreneihin, koiratreeneistä treeneihin ja eilen illalla sekä tänään meillä oli vieraita niin äsken vieraiden lähdettyä en vaan osannut rojahtaa sohvalle vaan menin lumitöihin enkä osannut lopettaa sitä, nyt siis oikeesti järjestämään lisää vapaahetkiä tähän elämään..