Once again year 2015

Niin paljon ihania asioita on tänä vuonna tapahtunut, että melkein meinasi iskeä paniikki vuoden vaihtumisesta. Viimeksi tänä aamuna herätessäni mieheni vierestä ja koirien tullessa kainalooni mietin kuinka kiitollinen olen näistä ympärilläni olevista miehistä. Varmasti päällimmäisenä tästä vuodesta mieleen jää kihlaus, unelmien tontin ostaminen ja tulevan kotimme suunnittelu, Shokin tulo elämäämme, yrittäjäksi ryhtyminen sekä ihanat koulutettavani. Ihan kyynelet silmissä onnesta sai muistella viime vuostta.

Tulen myös muistamaan vuoden todella kovasta työnteosta, ehkä välillä jopa liiankin kovasta. Syksyllä oli hetkiä, jolloin huomasi oman jaksamisen olevan hetkittäin tiukalla. Onneksi on nuo karvakorvat, jotka pakottavat kovassakin työputkessa lenkkeilemään paljon sekä viettämään aikaa heidän positiivisessa seurassa ilman työhuolia. Meidän tulee kuitenkin tänä vuonna aloittaa oman kodin rakentaminen. Se ei valitettavasti ihan ilmaista ole, joten töitä on tehtävä paljon myös tänä vuonna.

Yrittäjäksi ryhtyminen oli iso asia itselleni. Olen saanut todella paljon kyselyjä ja varauksia on jo tarpeeksi kesäkuuhun asti. Niinu Agility Sportin kurssit varataan heti täyteen. Aika mieletöntä. Ihanat koulutettavat piristävät mieltä ja osan koirakoiden kanssa olemme saaneet huikeita tuloksia ja parannuksia aikaan. Kuinka lukuisia kertoja olenkaan lähtenyt hallille kouluttamaan väsyneenä jo rankan työpäivän jälkeen, mutta joka kerta piristynyt kouluttaessani. Kiitos siitä kuuluu parhaille koulutettavilleni, olette ihania.

Alkuvuosi meni melko kovaa treenatessa agilitya ja Domin ja minun yhteistyö oli nivoutunut todella hyvään uomaan. Domi oli kropaltaan ja kehonhallinnaltaan todella hyvässä kunnossa ja se näkyi hyppytekniikassa ja radalla etenemisessä. Kävimme parilla reissulla Euroopassa alkuvuodesta ja Domi pääsi hoitopaikkaansa lapinporokoira Niitun luokse. Maaliskuussa lomaillessamme Turussa sain saman päivän aikana hyvin pysäyttäviä uutisia. Pari läheistä ystävääni menettivät osan itsestään kun Kamu-hevonen ja Domin ystävä Tosca-koira vietiin aivan liian aikaisin pois luotamme. En varmasti koskaan ole puristanut Domia niin kovin kuin hakiessani sen hoidosta tuon päivän jälkeen.

Huhtikuussa meidän lauman kokoonpano muuttui melkoisesti, kun pieni ja pippurinen Shokki liittyi laumaamme. Vaikka pentu saattoi tulla yllätyksenä niin tulevaa pentua oli kyllä suunniteltu hartaudella yli vuosi. Olin myös päättänyt, että kaikkien palasten tulee loksahtaa paikalleen ja niinpä jännitys pennun tulosta säilyi loppuun asti, kun täytyi odottaa eläinlääkäritestin ja pentutestin tuloksia. Luonnollisesti loppukevät ja kesä meni pennun kanssa touhutessa ja maailmaan tutustuttaessa. Shokki on kyllä totisesti mullistanut meidän elämää melkoisesti vuoden aikana.

Domi sairasti toukokuussa melko ikävän ihotulehduksen, jonka takia kaikki karvat piti ajaa pois jo toukokuussa. Onneksi tulehdus helpotti hyvin nopeasti, kun iho pääsi taas hengittämään. Toukokuussa aloitimme sen myötä myös pidemmän agilitytauon. Kesä meni kokonaan töissä ja koirien kanssa puuhatessa. Kesäkuussa aloitimme unelmoinnin tontista ja viimein elokuussa monen mutkan kautta unelma toteutui ja saimme ostettua tontin itsellemme. 

Shokki aloitti kesällä pikkuhiljaa agilityyn tutustumisen lähinnä hyppytekniikan ja kehonhallintaharjoituksilla. Syksyllä kuvioon tuli myös suoraan putkeen tutustuminen sekä tarjoamalla yksittäisiin hyppyihin tutustuttaminen. Hyvin maltillisesti ja rauhallisesti Shokin kanssa on agility aloiteltu. Lokakuussa Domi reväytti pahasti vasemman polvensa ja koko loppuvuosi onkin paranneltu ja kuntoutettu Domia. Onneksi olemme jo voiton puolella. Oli melko raskasta pitää toista täysin levossa ja samalla talossa asui ylivilkas pieni sheltin alku, joka halusi riehua Domin kanssa. Loppuvuodesta kävimme myös hyvin paljon koirien kanssa tallilla hevostelemassa ja molemmista on tullut helppoja tallikoiria.

Tärkeimpänä edellisvuoden tavoitteena ja toiveena oli kaikkien terveenä pysyminen. Shokin osalta siinä pysyttiinkin täysin. Domin kanssa on valitettavasti taas sattunut ja tapahtunut monen koiran osalta. Ei onneksi mitään hengenvaarallista, mutta ihotulehdus, useammat lihasjumit ja loppuvuoden paha revähdys varjostivat vuotta. Domi tulee varmasti koko loppuelämän olemaan "kaikki tai ei mitään" koira ja kuten Domi varmasti sanoisi rapatessa roiskuu ja toisille vaan tuntuu tapahtuvan enemmän kuin toisille. 

Olemme äärimmäisen kiitollisia viime vuodesta ja otamme enemmän kuin innolla vastaan vuoden 2016. Toivottavasti se on täynnä yhtä ihania hetkiä kuin viime vuosi. Ensi vuoden suunnitelmat täytyy jättää