Oma arki pyörii melko pitkälti koirien ympärillä. Töistä täytyy tulla kotiin ensin ulkoiluttamaan koirat, etätyöpäiviä tehdään koirien takia, monet menot suunnitellaan koirien ehdoilla, illat kuluu koiratreeneissä, auto täytyy suhteuttaa koirien mukaan, asunto täytyisi olla lenkkipolkujen varrella ja mielellään valtavalla pihalla, johon mahtuisi agilityesteitä, jotkut varmasti sisustaakin kotinsa koirien mukaan. Jos en vietä aikaa omien koirien kanssa niin voin olla kouluttamassa muita koirakoita. Jos en ole kouluttamassa saatan katsoa hyppytekniikkaa hidastettuna koneelta tai kirjoittaa koirablogia. Kuulostaako tutulta?
Vaikka koirat ovat minulle kaikki kaikessa niin väitän myös olevani parempi koiranomistaja, kun niistä saa välillä pientä lomaa. Itse haluan myös pitää muutakin elämää kuin koiranelämää. Vaikka olen saanut äärettömän paljon ihania ihmisiä elämääni ja tällä hetkellä todella hyviä ystäviä koiraharrastuksen kautta, minulla on myös tärkeitä ystäviä, jotka eivät omista koiria. En halua heidän ajattelevan, että minulla ei ole muuta elämää kuin koirien kanssa. Tarvitsen myös itse välillä totaalista erkaantumista koirien kanssa puuhaamisesta. Rakastan koiriani ja harrastustani ja nautin suunnattomasti agilitysta ja muista harrastuksista koirieni kanssa. Siltikin en halua siitä tulevan koko elämääni. Saatteko te kuulla ulkopuoliselta, että eikö Teillä ole muuta elämää kuin koirien kanssa?
Koirat ovat minulle ensi sijaisesti vain ja ainoastaan perheenjäseniä. On aina mahdollista, että koira loukkaantuu tai jostain muusta syystä pysty koskaan enään minkäänlaista lajia harrastamaan. Niiden arvo ei minun silmissäni laske yhtään vaikka niiden kanssa ei enään koskaan pääsisi agilitya tekemään. Rakastan ja arvostan niitä yhtä paljon, vaikka ne eivät ikinä missään lajissa mitään saavuttaisikaan. Kun kyseessä on elävä olento, jonka kanssa lajia harrastetaan se ei saisi koskaan muuttua liian vakavaksi.
Koirat ovat minulle ensi sijaisesti vain ja ainoastaan perheenjäseniä. On aina mahdollista, että koira loukkaantuu tai jostain muusta syystä pysty koskaan enään minkäänlaista lajia harrastamaan. Niiden arvo ei minun silmissäni laske yhtään vaikka niiden kanssa ei enään koskaan pääsisi agilitya tekemään. Rakastan ja arvostan niitä yhtä paljon, vaikka ne eivät ikinä missään lajissa mitään saavuttaisikaan. Kun kyseessä on elävä olento, jonka kanssa lajia harrastetaan se ei saisi koskaan muuttua liian vakavaksi.
Tänä viikonloppuna otettiin irtiotto arjesta ja lähdettiin keskustaan hotelliin. Lauantaina tuli myös juhlittua kaverin häitä hyvin pitkän kaavan kautta. Mutta kuinka ihanaa olikaan nukkua heräämättä pennun kanssa yölliselle pissalle tai heräämättä sen jokaiseen kyljen kääntämiseen. Nukkua pitkään ja heräämisen jälkeen jäädä sänkyyn ilman välitöntä lenkille lähtemistä. Aamupalalta palata takaisin sänkyyn ilman huonoa omaatuntoa että koirien kanssa pitäisi puuhata. Tätä herkkua on luvassa lisää viikon verran sillä tänään vien koirat hoitoon ja huomenna kukonlaulun aikaan lennämme Espanjaan.
kuvat: Sami Hätönen |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti