Voi kurjuuksien kurjuus!

Lähes heti lomalta palattuamme tuijottelin Domia ja heti kyllä valtasi ajatus, että tuolla koiralla ei ole kaikki ihan hyvin. Se ei liikkunut hirveän hyvin ja oli myös kuluttanut etujalan kynnet, mitä ei ole tehnyt sitten viime loppukesän. Näin jälkeenpäin ajateltuna nousi myös muutamia muitakin tilanteita, jossa hälytyskelloni hieman kyllä soivat. Pari kertaa kiukutteli pennulle mitä ei ole harrastanut ja parissa tilanteessa oli epävarmempi kuin normaalisti. Melko jopa hysteerisesti tuota koiraani tuijotan ja välillä yritinkin vaan ajatella, että ehkä mä taas vaan ylireagoin. Valitettavasti en.

Melko pian huomasin myös, että Domi rapsuttaa itseään normaalia enemmän. Maanantaina ajattelin, että meillä on Marin hoitoaika koirille keskiviikkona, että odotan siihen asti ja jos ei helpota niin käyttäisin sitä samalla eläinlääkärin silmien alla. Tiistai- iltapäivänä koira kutisi kuitenkin jo niin paljon, että olin täysin varma jotain olevan vialla. Jäi jopa kesken lenkin rapsuttelemaan itseään. Tai ilmaahan se rapsutti, koska hyvin runsaan turkin vuoksi ei päässyt itseään kunnolla rapsuttamaan. Keskiviikkona päästiin sitten onneksi Marin hoitoon ja eläinlääkärille.

Mari huomasi myös heti Domin liikkuvan huonosti. Eikä tarvinnut kuin hetki päätä hoitaa, kun kävi ilmi että koira on aivan juntturassa etupäästä. Varmastikin jonkinlaisen törmäyksen seurausta, mahdollisesti koiran kanssa tai Domi on muuten vain juossut jotain päin. Jonkinlaisen tapaturman tämä on vaatinut, kun viime hoitokerrastakin on niin vähän aikaa. Pää oli niin jumissa, että Marin sanoin sitä on varmaan pyörryttänyt. Voi surkeuden surkeus. Ei voi kuin toivoa, että se ei olisi kovin montaa viikkoa sitten käynyt. Varmaan hoidossa oloaikana se on törmäillyt, joten ainakin viikon se on tästä kärsinyt. Kunpa vaan taas olisi tiennyt. Vaikka tiesin, että siinä jotain onkin niin enpä olisi arvannut että se noin "kipeänä" on. Hyvä uutinen oli toki, että reilussa tunnissa Mari sai kropan auki. Ja se että etupuolen jumeista huolimatta takapää oli oikein hyvässä kunnossa. Menemme kuitenkin varmuuden vuoksi reilun viikon päästä uudelleen, jotta voin olla varma ettei kroppa lähde huonompaan suuntaan vaan pysyy varmasti auki. 

Samalla reissulla saimme myös vastauksen kutina-ongelmaan. Ihotulehdushan siellä kropassa oli, kuten pelkäsinkin. Hoitona karvojen alasajaminen ja koko koiran pesu desinfioivalla shampoolla. Oletuksena myös,  että koiran olo helpottaisi kun karvat ajaisi ja iho pääsisi hengittämään. Sellainen huopapallo Domin turkki oli, että valitettavasti sitä ei voinut lähteä pesemään turkki päällä. Pesu olisi vain pahentanut tilannette jos ja kun turkkia ei olisi saanut kuivaksi. Olimme niin myöhään kotona, joten ajattelin että ajaisimme koiran vasta seuraavana päivänä.  Hetken koiraa seurattuamme rupesimme kuitenkin heti puoli yhdentoista aikaan koiraa ajamaan ja ajamisen jälkeen vielä pesemään. Ei mitenkään kovin kauniin näköistä ihoa turkin alta paljastunut. 

Ihan pahin kutina loppui onneksi heti kun karvat saatiin alas. Eilinen päivä meni todella hyvin ja ihon punaisuus rauhoittui. Illalla kuitenkin iho rupesi uudelleen punottamaan ja kuumenemaan. Otin desinfiointiaineet ja rasvat esille ja putsattiin ja rasvattiin koko mahan ja kaulan alue. Tämä helpotti melko nopeasti ja aamuun mennessä ihon punaisuus oli taas kadonnut. Otin koiran yöksi kainalooni nukkumaan, jotta pystyin kontrolloimaan että Domi ei rapsuttaisi itseään. Ja toki se oli myös pientä lohdutusta kipeälle potilaalle se kun ei muuten saa meidän sängyssä nukkua. Nyt tällä hetkellä iho näyttää huomattavasti paremmalta kuin lähtötilanteessa.

Kyllä tuli ihmeteltyä kuinka tälläinen ihotulehdus on päässyt tulemaan. Bakteeri on kuulemma hyvin yleinen. Domin turkki on myös aivan loistava paikka sen puhkeamiselle. Sen lisäksi stressi edistää ihotulehduksen syntyä. Ilmeisestikään vaikka kuinka hyvin turkkia olisi harjannut niin se ei olisi auttanut. Toki sitä on hyvin usein harjattukin, mutta ei sitä voi hoidossa oloaikana olettaa tehtävän. Enkä tietenkään osannut edes pyytää.

Nyt kiitos ne helteet sitten ja äkkiä, onko ihan vähän ikävä pitää takkia päällä. Olisihan turkin ajo varmastikin karvan laadusta päätellen ollut myöhemmin joka tapauksessa edessä, mutta mieluummin silloin myöhemmin kun ilmat olisivat olleet helteiset. Kaikki takit paitsi Back on Tracki oli jo pakattu kesäteloille, mutta nyt oli pakko hakea yksi takki sieltä pois. Lenkillähän se pärjää toki loistavasti ilman takkia, mutta tykkää makoilla meidän pihalla pidempiä aikoja ja silloin olen kyllä heittänyt sille takkia päälle. Peukut pystyyn, että tulehdus on nyt saatu kuriin ja kutina lopullisesti helpottaisi.