torstai 23. huhtikuuta 2015

Railakasta pentuarkea

Huh millaista penturallia täällä on vietetty nyt parisen viikkoa. Tuo pieni on kyllä vienyt täysin meidän sydämet. Ihan jokainen päivä ihastelen sen mahtavaa luonnetta. Energiaa sillä tuntuu olevan kuin pienessä kylässä. Mistä sitä riittää? Eihän tuon ikäisen pennun kuuluisi jaksaa rallattaa seitsemää tuntia putkeen. Laitoin kasvattajalle vastikään videota sen sekoiluista, johon kasvattaja totesi, että sillä ei taida olla ihan lääkitys kohdillaan. Juu ei. Tekisi mieli laittaa sille pehmustettu kypärä päähän. Vakuutus löytyy, mutta siinäkin taitaa olla joku karenssi.



Meillä nukutaan yöt onneksi hyvin. Noin viiden aikaan herättää aamulla, jolloin käydään ulkona lyhyesti, mutta hyvässä tapauksessa nukahtaa vielä uudelleen tai jää pitämään omaa kivaa olohuoneeseen lelujensa kanssa. Pentu on saanut kulkea parin viikon aikana vaikka ja missä mukana. On käyty paljon kyläilemässä ja käyty ihmettelemässä erikokoisia ihmisiä ja koiria. Mitään maata mullistavaa ei ole eteen sattunut. Pienten lasten kanssa touhuamisessa sillä keittää vielä aivan yli ja homma menee puremiseksi. Onneksi on lähipiirissä paljon eri ikäisiä lapsia, joiden kanssa päästään asiaa harjoittelemaan. Paljon erilaisilla alustoilla ja epätasaisilla pätkillä on käyty sopivasti treenaamassa liikkumista. Pentu on alusta asti matkustanut autossa oikein hyvin ja helposti, joka kyllä helpottaa elämää huomattavasti.



Sylissä kulkeminen on pennun mielestä aivan out of line. Nostaa sen verta kovan metelin asiasta, että luulisi että pahoinpitelen sitä. Siinä ei nyt kuitenkaa ole ollut vaihtoehtoja, vaikka siitä jokapäivä joudutaankin keskustelemaan. Haluan sen kulkevan osilla lenkeistä mukana ja silloin joutuu välillä sylikyydeille. Me on eletty sen verta pellossa, että mitään valjaisiin tai kaulapantaan totuttelua ei ole aloitettu. Luoksetuloa opetellaan ja vahvistetaan joka päivä, mutta työnsarkaa siinä totisesti vielä riittää. Ilman sen suurempia häiriötekijöitä se sujuukin oikein hyvin, mutta kun kuvioon lisätään lenkkeilijöitä, pyöräilijöitä tai muita koiria niin korvat häviävät nanosekunnissa. Ihmiset on pop ja kaikkien koirien luokse voi singota kysymättä. Not. 



Tällä viikolla oli pakko palata töihin. Onneksi on ihanat ystävät ja äiti, jotka ovat pentua hoitaneet, ettei sen ole tarvinnut olla vielä montaa tuntia yksin. Enemmän kuin hyvin on kyllä yksinolot sujuneet. Ei se taida millään tavoin edes huomata jäävänsä yksin. Useimmiten se jääkin Domin kanssa, mutta aivan yksin jäädessäänkään ei ole moksiskaan. Domikin jää hyvin paljon mieluummin yksin kotiin kuin ennen. Yritän viettää niin paljon kuin on mahdollista pennun kanssa kahdestaan aikaa. Domi on sille idoli, mutta liikaa ei saisi leimaantua Domiin. Domi saa myös jokapäiväiset laatuhetket kahdestaan meidän kanssa vähintään kerran päivässä.





9 viikon mitat
paino 1850 g
säkä 19,5 cm

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti