torstai 12. kesäkuuta 2014

Onnea ja pientä epäonnea


Viime keskiviikkona käytiin taas fysioterapeutti Petran luona hoidattamassa Domia. Hieman ahkerammin on parisen viikkoa treenattu ja päivät ennen hoitoa oli treenit sekä kisat. Odotinkin mielenkiinnolla missä kunnossa kroppa tällä hetkellä on. Domi oli oikein hyvässä kunnossa, pientä lihaskireyttä, jota kuuluukin urheilijalla (tai oikeastaan tässä tapauksessa urheilijakoiralla) olla. Ihana oli tämä kuulla ja olinkin yhtä hymyä koko loppupäivän. Kävin illalla kaverin kanssa lenkkeilemässä, joka ihmetteli, että miten voin olla pelkkää yhtä hymyä siitä tiedosta että koira on hyvässä kunnossa ja voi hyvin. Ehkäpä sitä ei-koiraihmiset voi tajutakaan.

Petran puolesta Domin hoitoväliä olisi voinut pidentää, mutta haluan kyllä itse edelleen pitää sen tuossa neljässä-viidessä viikossa. Haluan olla varma treenatessani, että koiralla on varmasti kropassaan edellytykset pystyä treenaamaan agilitya täysipainoisesti. Mikäli taukoillaan agilitysta niin tällöin myös hoitoväli voi olla pidempi. Fysioterapiakäyntien lisäksi on toki ensisijaisen tärkeätä huolehtia päivittäisestä monipuolisesta liikunnasta. Nyt lähiaikoina on keskitytty pari kertaa viikossa myös tekemään selkää pyöristäviä jumppaliikkeitä.
 
Maanantaina treenattiin Niinulla ihan huikean hyvät treenit ja saatiin niin hyvää palautetta. Noin hyvin menneillä treeneillä jaksaa taas hymyillä ja pitkään. Tiistaina oli tarkoitus mennä oman seuran treeneihin ja keskiviikkona mennä kokeilemaan kolmosluokan ratoja Purina Openiin. Maanantai iltana kuitenkin hymy hyytyi hetkeksi. Meillä oli vieraita ja kaikki koirat kotona. Koirat olivat tietenkin vieraiden paijattavana illan. Olin itse yläkerrassa, joten en osaa sanoa mitä tapahtua mutta Sentti oli ilmeisesti hermostunut Domin yltiöpositiivisuuteen ja yleiseen sähläykseen ja käynyt Domin päälle. Domi jäi alle ja jouduin ne jopa käydä erottamassa.
 
Tiedän että monissa laumoissa koirat ottavat useastikin yhteen, mutta meillä se on niin harvinaista, että otan sen itse ehkä turhan raskaasti. Tämän nujakoinnin seurauksena Domi kuitenkin ontui vähän aikaa oikeaa etujalkaansa. Käpälöin sen täysin läpi eikä kyllä aristanut mitään kohtaa jalassa. Nukuimme yön yli ja aamulenkillä olin huomaavinani pientä epäpuhtautta (tai ehkä vain kuvittelin). Iltapäivällä koira liikkui kuitenkin jo täysin puhtaasti. Tiedä sitten olisiko kuitenkin vain henkistä ontumista. Varotoimenpiteenä jätettiin kuitenkin treenit ja kisat väliin ja pidetään vielä loppuviikkokin ilman agilitya.
 
Lähiaikoina on pelottavan paljon lähipiirissä mennyt koiria rikki niin monesta erinäisistä syistä. Harmittaa totisesti heidän puolestaan. Ihmiset kyllä pystyvät olla ilman agilitytreenejä ja kisoja (tai jos ei pysty niin kuulostaa huolestuttavalta), mutta koirien puolesta sitä on harmissaan. Koirien pitäisi päästä kirmaamaan, juoksemaan, leikkimään  ja tekemään muita rakastamiaan asioita. Se on koiran elämää. Meiltä lähtee ainakin täydet tsempitykset pikku potilaille ja toivottavasti Teidät nähdään taas pian menossa mukana. 
 
Tästä syystä sitä itsekin pelästyy ja reagoi voimakkaasti tälläisiin pieniin äksidentteihin. Tappelu ei totisesti näyttänyt pahalta ja uskon että Domia kolahti eniten henkisesti kuin fyysisesti. Mamilta piti meinaan saada sympatiaa sen verta paljon maanantai-iltana. Lähipiirin loukkaantumisten vuoksi sitä kyllä varmasti muistaa vielä enemmän nauttia jokaisesta terveestä päivästä koirien kanssa.

2 kommenttia:

  1. Meillä kanssa on kolme urosta ja kähinät erittäin harvinaisia, onko edes koskaan tapahtunut.
    Sitä piti tulla sanomaan, että ainakin Sora osaa hienosti teeskennellä loukkantunutta, jos sille tapahtuu jotain esim. Nalle rähähtää vähän voimakkaammin. Se kiljaisee ja sen jälkeen murjottaa/istuu paikallaan niin kauan, että käy katsomassa ettei mihinkään sattunut. Sitten se jatkaa taas ihan ilman mitään ongelmaa. Tai jos lenkillä sitä "sattuu" ei tarvitse kuin käydä vähän koiraa käsillä läpi ja sitten Sora jo jatkaa täyttä vauhtia eteenpäin. Mun oma pieni draamakuningatar ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana Sora <3

      Onneksi meilläkin nämä kärhämät todella harvinaisia.. :)

      Domi ei pentuna ollut mutta nyt olen selkeästi huomannut että siitäkin on kuoriutumassa pienoinen draamaqueen. Toki on varmasti tuntunut jalassa kun se sitä piti ylhäällä mutta taisi olla kyllä vähän showtakin mukana alkuun kun ihan yhtäkkiä se toimikin heti kun sai tehdä jotain mukavaa.. :)

      Poista