Koirien välinen ystävyys ei kuitenkaan aina ole taattua, vaikka ne pennusta saakka saisikin yhdessä aikaa viettää. Koskaan ei kuitenkaan voi varmuudella tietää minkälainen koiran oma luonne on, vaikka rotukohtaisesti voikin hieman ehkä määritellä minkälainen siitä kasvaa. Toki myös vaikuttaa onko uros-uros, narttu-uros, leikattu uros- uros vai mikä yhdistelmä kyseessä. Mielestäni paljon on kuitenkin kiinni omistajista. Perheen koirien väliset riidat pystytään välttämään parhaiten sillä, että lauman johtajuus on ihmisillä. Paljon olen kuullut puhuttavan että koirien arvojärjestystä tulisi vahvistaa antamalla lauman vanhimmalle koiralle ensin ruoka. Itse olen ehkä kuitenkin hieman eri mieltä sillä ihmisen kuuluu olla johtaja ja tällöin myös ihmisellä on valta päättää lauman asioista, eikä koirien kuuluisi johtajan päätöksiä kyseenalaistaa. Toki meilläkin useimmiten Sentti saa ruoan ensimmäisenä, mutta emme ainakaan tieten tahtoen millään muulla tavoin vahvista Sentin johtajuutta laumassa.
Senttihän on luonnollisestikin tullut ensimmäisenä laumaan ja se saikin yli kaksi vuotta elää meidän kanssa huomion keskipisteenä, kuninkaana. Aikaisemminkin oli kova hinku ottaa toinen russeli, mutta halusimme kuitenkin että koirilla olisi ehdottomasti tuo kahden vuoden ikaero, mitä suositellaankin koirien ikäeroksi. Muistan myös, kun meitä peloteltiin, että ei kaksi russeliurosta varmaankaan tulisi toimeen samassa laumassa. Kevin tuli taloon Sentin ollessa reilu kaksi vuotias. Sentti otti alkuun oikein hyvin Kevinin vastaan, mutta huomatessaan, että se jääkin meille Sentti kyllä löylytti pientä pentua muutamaan otteeseen melko rajustikin. Ei tietenkään purrut, mutta löylyttäminenkin näytti pahalta sillä Kevin tietenkin huusi pirusti pelästyessään.
Rajoja ja laumajärjestystä vanhemman koiran kuuluukin opettaa, mutta ei pennun tulisi kuulua pelätä vanhempaa koiraa niin että se ei uskalla normaalisti liikkua talossa saati joutua kunnolla purruksi. Tälläiseen käytökseen tulisi jo puuttua. Onneksi nopeasti Sentti ja Kevin jo nukkuivatkin samassa sängyssä. Sentti ei ehkä myöntänyt sitä, mutta kyllä siitä huomasi aika nopeasti kuinka paljon se välitti uudesta tulokkaasta. Muistan kyllä alkuun pelästyneeni, miksi Sentti niin toimi, mutta näin jälkeenpäin ajateltuna nämä ilmoittamiset on varmasti ollut tarpeen.
Domin tullessa meille noin vuosi sitten, Sentti oli viisi vuotta ja Kevin kolme vuotta. Domin tulessa huomasimme, että kyllä se ainakin meidän tapauksessa piti paikkansa, että saman rotuinen koira otetaan helpommin laumaan kuin erirotuinen. Tai ehkä Sentti on roturasisti ja Domilla oli vain liikaa karvaa Sentin mieleen :) Kevin otti Domin loistavasti heti ensi hetkestä lähtien ja siitä lähtien ne ovatkin olleet kuin paita ja peppu- majakka ja perävaunu. Sentillä kesti selkeästi kauemmin hyväksyä Domi laumaan. Domia etsiessämme shelttipentua parilta kasvattajalta kyselimme ja yksi kasvattaja ei halunnut pentujansa russelikotiin antaa, sillä hänen mielestään paimenkoirat ja terrierit eivät sovi samaan kotiin, varsinkaan sheltit russeleiden kanssa. Meillä nyt ainakin tällä hetkellä sekä terrierit että paimenkoira tulevat loistavasti toimeen. Ne on muuten todella ihania hetkiä kun Sentistä alkaa huomaamaan että se hyväksyy uuden tulokkaan laumaan.
Sentti on meillä siis ehdoton lauman pomo ja tulee varmasti aina olemaankin. Kevinistä ja Domista ei suoranaisesti pysty sanomaan, vaikka toivottavasti Kevin se pomo kuitenkin on. Ne jakavat mielellään ruoan, juovat samasta kiposta, jakavat luut ja leikeissä molemmat tuntuvat voittavan tasavertaisesti. Kevin toki silloin tällöin muistuttaa pomoudestaan, mutta vaikka se yrittää pitää Domin kauempana murisemalla ja hampaita näyttämällä niin ei Domi ota sitä tosissaan vaan menee silti aivan liki, sillä Domi tietää että ei se kuitenkaan mitään tee. Pyrimme myös mahdollisimman usein "hajottamaan laumaa". Joku koirista menee yksin hoitoon taikka kaksi koiraa hoitoon ja meille jää yksi koira. Näin jokainen koira saa myös nauttia välillä ihmisten jakamattomasta huomiosta.
Tärkeintä mielestäni on muistaa pennun tullessa laumaan ottaa myös vanhempi koira aina huomioon eikä vain paapoa uutta pentua. Vaikka pentu taloon tuleekin niin vanhempien koirienkin tulee päästä nauttimaan pennuttomista hetkistä omistajan kanssa. Pennun kanssa on myös tärkeää viettää päivittäin hetkiä ilman muita lauman koiria, jotta se ei pelkästään leimaudu toisiin koiriin vaan myös ihmisiin.
Mutta voivatko koirat oikeastaan olla ystäviä keskenään? Voiko koiralla olla paras kaveri? Voiko koira rakastaa toista koiraa? Voivatko koirat tuntea empatiaa? Mielestäni voi. Maailma on täynnä koskettavia tositarinoita koirista sekä muista eläimistä, joiden käytöstä ei mielestäni voi selittää millään muulla kuin eläinten välisellä rakkaudella ja empatialla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti