Viikonloppuvieraita

Meillä oli viikonlopun hoidossa Domin tyttöystävä. Tosca on mun kaverin koira ja ne asuu meidän naapurissa joten käydänn useasti, ainakin kolmisen kertaa viikossa yhdessä lenkillä. Domi on melkosen rakastunut Toscaan ja niillä on ihan omat juttunsa aina lenkillä, tykkäähän Sentti ja Kevin myös Toscasta paljon mutta Domilla ja Toscalla on selkeä yhteinen sävel, jaksavat painia taukoamatta. Vaikka koko eroa on melkoisesti niin leikkivät todella nätisti yhdessä, eikä tarvitse pelätä että Domi jäisi alle. Sisällä ollessamme Tosca yleensä makaa ja Domi painii siinä sen päällä. Melkosen suloisia ovat yhdessä. Domi ei olisi missään nimessä halunnut päästää Toscaa kotiin. Tosca on kiltti hoitokoira, mutta kun se rakastaa yli kaiken maata tai piehtaroida paskaojissa niin on melko suuritöinen kun sen joutuu aina pesemään pidempien lenkkien jälkeen, se vainuu ojat kaukaakin ja kun ei niitä aina itsekään tiedä missä kaikkialla niitä metsässä on, niin ei pysty oikein ennakoimaan. Ainut ratkaisu on pitää koira kiinni jos ei halua pesulle sen kanssa. Onneksi meillä ei ole tuollaisia koiria vaan tollaisia hienohelmoja jotka uivat vain puhtaissa vesissä.

 

Domi aiheutti ylimääräisiä sydämenlyöntejä ja stressiä eilen illalla. Olin muutaman tunnin iltapäivästä poissa ja koirat keskenään. Kun tulin kotiin löysin ympäri kämppää pieniä oksennuksia joissa pelkkää vaahtoa kuitenkin. Oli kuitenkin hieman vaikeaa paikantaa kenen neljästä koirasta oksennuksia ne olivat. Kaikki vaikuttivat hyvävointisilta joten lähdimme pitkälle metsälenkille. Puolen välin paikkeilla aloin tajuamaan että Domi ei riehu yhtä paljoa kuin yleensä eikä leiki Toscan kanssa yhtään samalla tavalla, siinä vaiheessa Domi myös oksensi muutaman kerran vaahtoa metsään. Otin koiran syliin ja tutkin läpikotaisin mutta en löytänyt mitään. Matkaa oli kuitenkin vielä kolmisen kilometria kotiin, keskeltä metsää ei oikein autollakaan kukaan meitä päässyt hakemaan joten pakkohan meidän sieltä oli kotiin käveltävä. Tultiin sitten Domin tahtiin hiukan rauhallisemmin kotiin, ja meidän tuurilla alkoi tietenkin myös kunnon kaatosade loppuvaiheessa. Kotiin päästyämme jouduin pesemään ensin Toscan joka ei muuten ole kovin nopeata hommaa pestä ton kokoista koiraa sen verran pinta-alaa ja karvaa on. Kun tulimme suihkusta Domin vointi oli heikentynyt, eikä oikein jaksanut pitää silmiään auki, yritti kyllä kovasti häntääkin heiluttaa mutta ei vaan kyennyt. Kaverini tuli käymään ja tutkimme koiran läpikotaisin, pulssi oli lähes normaali, ikenet normaalit, eikä myöskään yhtään kuumetta, joten päätimme vain tarkkailla tilannetta. Melko nopeasti huomasin että kivun täytyi olla mahassa sillä niinä hetkinä kun jaksoi seistä venytteli mahaansa. Ei selkeästi ollut voimia mihinkään, ei kuitenkaan kunnolla nukkunu vaan pyöri selällään, itkeskeli vähän väliä ja lopulta nukahti pystyyn--- en ole koskaan aikaisemmin nähnyt että koira voi nukkua pystyasennossa, sen pää nojasi meidän sohvatyynyyn ja siinä nukkui, takajalat soljuivat puolelta toiselle mutta pysyi kuitenkin pystyssä nojaamalla toiselta puolelta sohvatyynyihin. Itsehän olin jo viemässä koiraa päivystykseen mutta onneksi Juha ja Johanna toppuutteli tässä asiassa. Jäimme toki illaksi kotiin enkä uskaltanut juoda oikein viiniäkään jos olisi lähtö lääkäriin ollut edessä. Inhottavinta koiran sairastaessa on kun eläin ei pysty ymmärtämään mitä on tapahtumassa, silloin kun Domin silmät oli auki niin niistä pystyi näkemään pienen pelon kivuista johtuen. Pikkuhiljaa Domi pystyi jo vähän nukkumaan ja alkoi vaihtelemaan nukkumapaikkoja joten piristyi siis kun jaksoi kävellä lyhyitä matkoja. En kuitenkaan uskaltanut mennä nukkumaan, jos vointi olisi mennyt huonompaan suuntaan. Puolen yön jälkeen Domi selkeästi virkosi ja tuntui selkeästi parempivointiselta. Tuli luokse, heilutti häntäänsä ja kun Juha rupesi sitä kunnolla rapsuttamaan rupesi huutamaan omaa tuttua "ilonhuutoansa" mieletön helpotus, ja vaikka huono olo varmasti pienellä vielä oli mutta silti jaksoi pikkuhiljaa olla oma iloinen itsenä ja saimme sen juomaan vettä. Käytin Domia pihalla ja uskalsin jo pikkuhiljaa mennä nukkumaan. Aamulla Domi oli aivan oma itsensä, jos mahdollista vielä energisempi, oli ilmeisesti omasta mielestään nukkunut edellis-iltana aivan liikaa. Olipa harvinaisen outo juttu, pääasia kuitenkin on että koira voi tällä hetkellä aivan loistavasti. Jonkinlainen pöpö kyseessä oli, mutta todella voimakas joka parani myös ihmeellisen nopeasti ollakseen noin raju. Sentillähän oli muutama vuosi sitten raju pöpö mahassa mutta silloin se viettikin lähes kaksi päivää eläinsairaalassa. Tänään ei koirassa kyllä ole näkynyt merkkejään huonovointisuudesta, ruoka maistuu ja tekemistä pitäisi olla koko ajan.

Ja nyt vielä jännitetään Espanja euroopan mestariksi. Rahat on laitettu likoon Espanjan puolesta joten täällä todella kannatetaan kaikin tavoin Espanjaa. Koirat varmasti saavat osansa voittorahoista.. :)