Tänään kotiuduttiin Lapin reissulta. Ilmat eivät olisi voineet olla täydellisimmät, aurinko paistoi joka päivä lähes pilvettömältä taivaalta, pakkasta pari astetta, yöllä melkein parikymmentä, hiihtoladut ja laskettelurinteet loistavassa kunnossa. Lasketeltiin pari päivää, hiihdettiin, moottorikelkkailtiin, otettiin aurinkoa, syötiin ja juotiin hyvin loistavassa seurassa. Mitä muuta sitä voisi toivoa. Pojat toki puuttuivat mutta ensi vuonna ajateltiin ajaa Lappiin joten pojatkin pääsisi mukaan.. :)
Sentti oli siis Juhan äidillä hoidossa nauttimassa yhden koiran elämästä. Kevin ja Domi oli ensin äidin luona ja lauantaina siirtyivät mun mummille hoitoon. Kaikki pojat olivat käyttäytyneet oikein mallikkaasti, Sentti ei ole oikein tottunut kerrostalo elämään ja muutama haukku oli yöllä päässyt lehdenjakajalle. Domi oli tullut loistavasti äidin luona kissan kanssa toimeen ja kissakin oli uskaltautunut Domin lähellle, ilmeisesti tajusi pennun olevan kyseessä. Kevinistähän kissa ei tykkää yhtään. Sentillä ja Kevinillä oli hieman tulinen jälleennäkeminen, Kevin kun oli saanut nauttia pomona elämisestä niin kyllä otti pikku terrieriä koville kun Sentti saapui ja alkuun piti hieman yrittää vallanvaihtoa mutta Sentti näytti melko pian kaapin paikan ja sen jälkeen olikin sellaiset riemupainit kaikkien kolmen kesken että ikävä on selkeästi ollut suuri
Kumma juttu kun alle viikossa kerkiää käytöstavat unohtumaan kokonaan, ovesta yritetään juosta heti oven auettua ulos, remmikäyttäytymisestä ei tietoakaan, Sentti ja Kevin yrittää kulkea nenä maassa ja Domi komentaa ja yrittää roikkua lahkeessa ja vielä äaken kun istahdin sohvalle kera suklaamunan niin sekunnissa oli kolme koiraa kerjäämässä. Domi tuntui myöskin kasvaneen alle viikossa ja jotenkin aikuistuneen ulkonäöltään (ei käytöksellisesti). Täytyikin heti mitata pentu kun tultiin kotiin, korkeudeksi saatiin jo 34 cm, jännitetään siis lopullista korkeutta vielä, eipä kai se tuosta enää niin paljoa kasva, toivottavasti. Painoa pennulla jo 7,2 kg. Mittariin tulee ensi viikolla jo 7 kk, joten kai niitä aikuistumisen merkkejä pitäisikin jo näkyä. Kaikki hampaat ovat tainneet jo vaihtua, täysin sisäsiistejä ollaan, jalka ei vielä nouse eikä äänenmurros ole osunut kohdalle. Sitä odotellaan haukku on karmasevan kimeä tällä hetkellä. Ohessa kuvia 7 kk täyttävästä pennusta vielä meidän lumiselta pihalta.
Sentillä tuntuu olevan taas kevättä rinnassa ja nartut mielessä. Ei oo helppoa poikakoirilla tällä hetkellä, tälläkin aluella melkosen monella nartulla juoksut päällä. Korvat on siis olleet kadoksissa jo jonkun aikaa hyvän tuoksun vastaan osuessa ja vapaana ollessa on saanut muutaman kerraan totisesti Sentille hermostua kun ei käskyt mene läpi. Onneksi ei vaikuta agilityn harrastamiseen millään tavalla, siellä Sentti on aivan oma itsensä. Ensi viikonloppuna taas kisaillaan ja pian alkaakin jo ulkokausi.. :)
Kevinin kanssa meidät saatiin houkuteltua osallistumaan EKK:n Rally- Tokon möllikisoihin Toukokuussa Espoossa. Kevinhän on ihan loistava rally radalla, häntä heiluu koko radan ja keskittyminen on 110 prosenttista. Kevin onkin nimetty meidän ryhmässä varsinaiseksi Rally-mieheksi. Kevin olisi varmasti valmis alokas luokan radalle, ohjaaja ei vielä. Ensinnäkin remmin kanssa on todella vaikea toimia radalla, kyltit on vielä hieman hakusessa tai lähinna niitten kaikki pienet knopit ja kyllähän liikkeitäkin pitäisi melkoisesti vielä toistaa jotta varmuus tulisi. Kevin on välillä jopa liian yritteliäs radalla, yleensä istumisen jälkeen tarjotaan "kurre- asentoa" tai tassua, maahanmenosta kieritään tai leikitään kuollutta, eteenmenon jälkeen tarjotaan peruutusta ynnä muuta kivaa. Radallahan on tarkoitus pitää kivaa ja sitähän Kevinillä tuntuu olevan.. :) Työsarkaa siis riittää mutta haastettahan täytyy olla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti