keskiviikko 4. maaliskuuta 2015

FitDog leiri number four

Reilu parisen viikkoa sitten leireiltiin taas FitDogin merkeissä. Hieman jäi ristiriitaiset fiilikset viikonlopusta. Meidän taso oli liian vaihtelevaa. Osan voi pistää suoraan väsymyksen piikkiin (sekä koiran että ihmisen) mutta sillä ei sitä toki voi selitellä. Hauskaa meillä oli ja sehän on toki pääasia. Jos meidän harrastaminen menisi liian vakavaksi niin harkitsisin lopettamista. 

Perjantai startattiin tiiviillä luentopaketilla ensin psyykkisen valmennuksen parissa, jossa meinasi epätoivo iskeä kun mun keskittymiskyky on jossain tilanteessa hieman kröhöm.. surkea. Christina Forsselin luennolla tutustuttiin MBB-menetelmään (Mind-Body-Bridging) jossa pyritään pääsemään pois stressialueelta ja mielen ja kehon yhteyttä vahvistavien harjoitusten avulla saada mieli rauhoittumaan. Tämä irtaantuminen on vaan jostain syystä melkoisen hankalaa itselleni kun tuntuu että ajatuksia sataa joka suunnasta vaikka kuinka yrittäisi irtaantua. Christinan perään luennoi FitDog porukan eläinlääkäri Karoliina Nyyssösen aiheista "urheilukoiran suoritukseen vaikuttavat tekijät" sekä "agilitykoiran urheiluvammat". Nämä aiheet ovat olleet hyvin paljon esillä hyppytekniikkakoulutuksissa itsellänikin, mutta kertaus ei näistä ole koskaan pahitteeksi. Karoliina esitti yleisimpiä agilitykoiran urheiluvammoja jenkkitutkimuksen perusteella. Olisi hyvin mielenkiintoista mikäli joku jaksaisi koota tälläisen myös täällä Suomen kamaralla.

Lauantai starttasi meidän poppoolla Jerryn fysiikkarääkillä, sanan varsinaisessa muodossa. Jerry oli koonnut varsinaiset spurtti-intervalli- nopeus-ketteryys- treenit. Hieman flunssaisella ololla tuntui treeni jotenkin erityisen rankalta. Mulle sopii myös paremmin että ensin treenataan päivän agilityt ja sitten fysiikat, mutta toki aina ei voi valita. Mä jotenkin pyrin aina rykäisemään kropastani kaikki mahdolliset rippeet irti Jerryn treeneissä. Eipä sillä ettei leirin agilitytreeneissä joutuisi juoksemaan ja repimään kaikkea irti kropastaan, mutta enemmän Jerryn treeneissä.

Agilityt aloitettiin iltapäivällä Akatemialla Oreniuksen treeneillä, josta löytyi tiukka 33 esteen treeni. Rata sisälsi kiitettävän määrän erilaisia takaakiertoja ja saksalaisia. Me on oltu nyt neljä kertaa Juhan treeneissä ja jostain syystä meillä ei kertaakaan ole kulkenut Juhan silmän alla. Juha tykkää kyllä Domin menosta mutta ohjaaja tuntuu tekevän aivan liikaa huolimattomuusvirheitä. Näissä treeneissä jouduimme vahvistamaan A-putki erottelua (putki tuntui vetävän shetlantilaisen uumeniinsa joka kerta), saksalaisen ohjaavaa kättä sekä ennakoivaa valssia. Vaikka Juha treenin lopussa kuinka yritti meistä nollaa repiä niin siihen ei kyllä tällä radalla pystytty.

Juhalta vaihdettiin suoraan Jennan treeneihin, jonka radalta löytyi ainakin leijeröintiä, irtoamista sekä kontaktitreeniä. Nämä treenit sujui huomattavasti paremmin, vaikka vieläkään ei ihan nollaa saatu puristettua kuin osissa. Domi kesti hyvin kepeille leijeröinnit, enemmänkin olisi ohjaaja saanut luottaa ja lähettää kauempaa. Hypylle leijeröintikin sujui kuin vettä vain. Rytmityksiä hiottiin kuntoon sekä vahvistettiin keinulle irtoamista ja nopeampaa alastuloa. Ensimmäisellä puomin suorituksella meinasi käydä vahinko kun puomin vieressä olevat peilit heijastivat ikävän varjon koiran eteen. Näin sivusilmällä kun koira yhtäkkiä jarruttaa kesken puomin. Pelästyin suunnattomasti kun ajattelin koiran putoavan puomilta, mutta Domi onneksi tasapainoil hyvin eikä luojan kiitos pudonnut. Käänsimme peilit pois ja ongelma poistui, eikä onneksi ottanut siitä nokkiinsa.



Hyvien loppuverryttelyjen ja muun koiran huollon jälkeen olisin voinut kääriä itsenikin BOT-loimeen ja pistää silmät kiinni. Ystävänpäivän kunniaksia piti kuitenkin saada itsensä pika-ajassa ravintolakuntoon. Illalliselta oli kuitenkin tällä kertaa suhteellisen ajoissa päästävä kotiin, kun tuntui että silmät ei olisi pysyneet auki edes tulitikuilla.

Sunnuntai-aamuun herättiin hyvin väsyneinä molemmat. On meinaan hyvin harvassa ne aamut kun Domi ei ole seitsemältä ilmoittamassa tekemisen puutteesta. Aamun pitkä palauttava lenkki teki varmasti enemmän kuin hyvää molempien lihaksille. Vaan eipä auttanut jäädä lepäilemään vaan pakata taas kimpsut ja kampsut ja suunnata Jerryn valvovan silmän alle treenaamaan. Ohjelmassa oli nopeus-ketterrys radan kellotus. Rata piti sisällään juoksun lisäksi aitahyppyjä, kuperkeikkoja, peruuttaen juoksua sekä aina yhtä ihanaa tötsä juoksua. Ensimmäisen radan ryssin ihan itse kun en uskaltanutkaan muka hypätä aitoja suoraan vaan tein jokaiseen väliin apuhypyn. Toisella radalla en saanut pitoa kenkiin ja polvi petti lähes alta enkä uskaltanut vetää täysillä. Ärsytti niin paljon. Vaikka Jerry oli sitä mieltä että aikaa olisi enää vaikea parantaa kun jalat olivat jo niin hapoilla kahden radan jälkeen niin lähdin silti yrittämään. Pesin kengänpohjat, jolla sain pidon ja luoton nopeaan kääntymiseen takaisin. Ja kuinka ollakaan paransin lähes viisi sekunttia ensimmäiseen aikaan. Sen jälkeen olikin aika kaikkensa antanut olo.

Iltapäivän päätteksi meillä oli vielä Teemun treenit. Onneksi siis kuitenkin vain yhdet treenit. Näin ainakin ajattelin ennen treenejä. Teemu ei kuitenkaan tuttuun tapaan päästänyt meitä helpolla vaan taisimme ahertaa reilu puoli tuntia. Domi tuntui lopussa jo todella väsyneeltä. Tuo hallin kuumuus on se pahin kun tuossa turkissa aksaaminen on hieman liian kuumaa. Teemun treeneistä ei sitten jäänyt mitään kerrottavaa jälkipolville. Ei onnistunut keppien hakeminen, ei niisto ollenkaan, ei ennakoiva valssi eikä vastakäännös. Kun joka treenistä on kuitenkin löydettävä myös ne positiiviset asiat niin meidän takaaleikkaukset oli upeat. Näissä treeneissä myös vahvistui jo aikaisemmin Teemun ja Niinun kanssa pohdittu seikka. Ohjaajassa on paljon kehittämisen varaa, mutta välillä huomaa kohtia, jossa Teemun sanoin noin täydellisellä ohjauksella koiran pitäisi kyllä toimia paremmin.



Rankan leiriviikonlopun lepäilimme ja otimme kolme päivää normaalia rauhallisemmin ja palautellen. Kolme päivää leirin jälkeen kävimme myös hoidettavana Marin luona Remediumissa josta saimme hyviä uutisia. Domin kroppa on edelleen vastannut loistavasti viime syksynä tehtyihin löydöksiin. Loppujen lopuksi taisimme pitää vajaan parin viikon tauon agilitysta, joka teki kyllä todella hyvää. Nyt on taas molemmilla ollut treenimotivaatio kohdillaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti