Ihanan aktiivinen viikko takana. En tiedä mistä tämä ilo ja energia pursuaa, mutta ihanaa. Domin kanssa käyty neljissä agilitytreeneissä ja ohjaajakin käynyt lähes joka päivä salilla.
Maanantaina Niinun treeneissä oli kivan virtaava rata, joka sisälsi hyvin monta välistävetoa. Heti ensimmäisellä yrittämälllä lähes loppuun asti, mutta karattuaan puomilta itse keskeytin. Ratasuoritus siihen asti hienoa menoa. Meidän välistävedot on hyvin nopeat ja varmat. Syy miksi ne on niin nopeat ja varmat on siinä kun vaihdoin sen viime syksynä peruuttamiseen. Kun lähden peruuttamaan koira tietää aina suorittaa hypyt edestä. Alkuun peruuttaminen radalla tuntui melko epämukavalta ja kömpelöltä. Mutta nyt muutaman kuukauden takaperinjuoksua treenanneena se ei tunnu enää yhtään epämukavalta. Meidän loppuaika treenistä menikin Niinun kanssa meidän pienoisesta puomiongelmasta puhuessa. Täytyy kirjoittaa aiheesta lisää kun saan ajatuksia kasaan asian suhteen. Niinulta saatiin kuitenkin kullanarvoisia vinkkejä treenamista varten.
Tiistaina ajeltiin HSKH:n epiksiin kisaamaan. En jaksanut odottaa myöhään iltaan asti vaan ilmottauduttiin mölleihin. Tavoitteena meillä olikin oikeastaan vain testata kontakteja kisatilanteessa. Ekalla radalla Domi karkasi puomilta, jonka korjasin. Tokalla toistolla pysyi hyvin puomilla ja jäin sitä siitä palkkaamaan alastulolle. Toka rata oli niin hieno kun se voi olla. Koira teki nopean nollan, jolla irtosikin voitto. Koira irtosi, kääntyi hyvin, A:n juoksi täydellisesti ja puomillakin nopea pysähdys ja käskyllä liikkeelle. Tämän radan olisi mielellän nähnyt uudestaan mutta yllätys yllätys kamera oli unohtunut kotiin. Onneksi se tunne pysyy mielessä.
Torstaina aikasin aamusta Niinun hallille treenaamaan Hannen kanssa. Alkuun otin hyppytekniikkaa ja loppuaika keskityttiin Domin kanssa keppeihin ja puomiin. Oli ihanaa kun oli apupalkkaaja paikalla. Kepeille tein monella erilaisilla kulmilla lähetyksiä niin, että itse en liikkunut yhtään vaan koira suoritti kepit täysin itsenäisesti ja Hanne oli etupalkkaamassa. Muutama avokulma oli vaikea ja pientä haahuilua näkyvissä, mutta upeasti pujotteli kepit loppuun asti yksin. Puomia pilkottiin osiin ja juostiin vain alastuloa niin että Hanne piti ja hetsasi ja Domin kanssa juostiin yhdessä täysiä. Näin se toimi ja koira pysähtyi hyvin eikä vapauttanut itse itseään vaan kesti mun voimakkaat spurtit. Hieman ehkä ahnehdin ja kokeilin koko puomilla samaa, mutta sitä ei kestänyt. Jatkossa sitä ei myöskään yritetä vähään aikaan.
Perjantaina sitten vielä Teemun yksärille. Alkuverryttelynä tekniikkapuolella harjoteltiin vähän japanilaista ja valssipersjättöä tiukassa välissä. Teemu uskoo että tämän tyyppiset linjat tulevat yleistymään kisaradoilla . Kyseisen välinhän voi tehdä myös esim. ihan vetämällä tai pakkovalssilla, mutta kellottamalla kyllä selviää kuinka paljon nopeampia persjätöt näissä paikoissa olivat. Sen jälkeen ratatreeniä isolla puolella johon Teemu oli rakentanut kahdeksan esteen radan (yksi putki ja kuusi hyppyä) johon saimme itse sijoitta numerot kuinka halusimme. Jokainen hyppy suoritettiin kerran ja putki kahteen kertaan. Sitten saimme paperilla esteiden suoritusjärjestyksen, mutta emme saaneet enää tutustua rataan, puoli minuuttia saimme kerrata numeroita selin rataan ja eikun menoksi koiran kanssa. Sitten koira puoleksi minuutiksi häkkiin ja uutta rataa kehiin. Mulla iskee helposti apua apua fiilis tuollaisissa ja sen sijaan, että vain keskittyneesti selkä radalle päin rataa lähtisin mielessä käymään läpi, sitä sortuu vaan hermoilemaan ja selittelemään. Parin epäonnistuneen suorituksen jälkeen Teemu räjähti mulle ja johan rupesi onnistumaan. Jotenkin sain pääni kasaan ja pystyinkin parin ekan epäonnistuneen suorituksen jälkeen useampaan nollarataan. Tuollaiset paineensietokykyä, testaavat ja hyvin pitkälle epämukavuusalueelle joutumiset tekee aivan superhyvää. Niissä lopulta onnistuminen tuo huikean hyvän fiiliksen.
Näillä fiiliksillä olikin ihana aloittaa rauhallinen viikonloppu. Eilen otettiin hyvin rennosti ja lenkkeiltiin koirakaverien kanssa. Tänään aiotaan jatkaa aivan samalla linjalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti