Voi itkun itku

Tiistai-iltana tapahtui se yksi painajainen omille silmilleni. Koira linkuttaa pihalla eikä halua liikkua. Oltiin juuri tultu pitkältä lenkiltä sisään ja jätin koirat viideksi minuutiksi pihalle. Kävin valmistamassa niiden ruoat ja hakiessani koiria sisään Domi ei tullut pyydettäessä luokse ja piti vasenta takajalkaa ylhäällä. Koira syliin ja sisään. Tunnin verran siinä ihmeteltiin ja kävin huolellisesti läpi koko koiran, erityisesti selän ja kipeän jalan alueen sekä taivuttelin, mutta itse en saanut kipureaktiota aikaan mistään kohdasta. Ei muuta kuin kipulääkettä naamaan ja aamulla soitto eläinlääkärille sekä myös Marille sillä koko ajan mielessä oli ajatus, että kyse saattoi olla pahasta revähdyksestä.

Keskiviikkona tietenkin oli yksi vuoden kiireisimmistä työpäivistä ja lääkäriin ehdin vasta alkuiltapäivästä. Domi ei edelleenkään eläinlääkäriin mentäessä käyttänyt jalkaa yhtään. Saimme onnneksi nopeasti poissuljettua akillesjänteen luksaation sekä polvilumpioluksaation. Loistavasti olivat paikallaan. Eläinlääkäri paikansi kipupisteen polveen, josta pelkona oli siis polven ristisiteen tai sivuristisiteen repeäminen. Mitään selvää polven ristisidevammaan viittavaa ei kuitenkaan tuntunut vetolaatikkotestillä. Eläinlääkäri alkoi kovasti kallistumaan pahemman revähtymän puoleen ja olisi suosittanut viikon tulehduskipulääkekuuria sekä lepoa. Minut tuntien hän kuitenkin kysyi heti haluanko, että polvi kuvataan, jolla voidaan varmuudella poissulkea asiota. Lääkkeet koiraan ja koira nukkumaan. Röntgenkuvista pystyy näkemään hyvin lievää reaktiota polven sivusiteiden alueella, mutta se ei toki mitenkään selitä voimakasta ontumista. Kuvassa polvi ei näytä olevan täysin kohdillaan, joka johtui lonkan ulkokierteestä, mutta muuten polvi näyttää oikein priimalta ja siistiltä. Ortopedi kuitenkin lausuu kuvat vielä ensi viikon alkupuolella. 

Perjantaina pääsimme Marin hoidettavaksi. Mari kävi ensin muun kropan läpi ja lopuksi rupesi hoitamaan kipeää vasenta jalkaa. Heti jalkaan mentäessä Mari paikansi kipupisteen Sartorius lihaksen kiinnityspintaan. Näin voimakas revähdys yksissään selittää täysin ontumisen. Revähdyksen lisäksi Domilla oli oikea lonkka ulkokierrossa, hyvin tiukka pallea sekä oikea takareisi krampissa. Mari kuitenkin sai nämä kaikki hoidettua ja hoitalasta astui ulos hyvin paljon rennompi ja iloisempi koira

Seuravaat neljä viikkoa Domi on pidettävä vain ja ainoastaan remmilenkityksellä. Askellajeista käynnissä sekä ravissa, varsinkin alkuun välttää laukkaa. Pikkuhiljaa lisäämme liikunnan määrää toki kokoajan seuraten jalan toimimista. Ensimmäiset kaksi viikkoa venyttelyt ja suuremmat kehonhallintatreenitkin jäävät valitettavasti pois, mutta kahden viikon jälkeen voimme aloittaa jalan venyttelyt. Käymme myös ainakin neljän viikon ajan 5-8 päivän välein hoidattamassa Domia, jotta varmasti lantio ja pallea pysyy auki. Näin muutaman päivän jälkeen hyvältä näyttää ja Domi on hyvin lähtenyt käyttämään jalkaa, toki edelleen pientä epäpuhtautta on havaittavissa. Vaikeinta toki on pitää noin aktiivinen koira levossa, varsinkaan kun hän ei pysty itse mitenkään ymmärtämään miksi kaikki kiva on yhtäkkiä kielletty.