Lomailu on rankkaa. Ei voi muuta sanoa. Onneksi on taas arki palannut, tässähän on ollut ihan sekaisin päivistäkin. Koko tämän viikon tiistain olin aivan varma että on maanantai. Tänään on varmasti keskiviikko, muttei kuitenkaan. Koiratkin ovat olleet yhtä lomalla, oikein tyytyväisiltä ne silti vaikuttavat. Mitä nyt Domi on välillä sitä mieltä, että vähän enempikin voisi tapahtua, mutta onneksi on koirakavereita, joiden kanssa se on lähiaikoina päässyt purkamaan energioitansa.
Uudeksi vuodeksi palattiin takaisin Suomeen ja lentokentällä teki jo mieli palata takaisin. Vaikka Espanjassa ei hellelukemissa oltu niin siellä sentäs paistoi aurinko. Ja miten paljon auringosta saakaan energiaa. Ihana aurinko. Onneksi aurinkoa saa tankattua varastoon ja nyt jaksaa pari kuukautta taas painaa ennen seuraavaa lomaa. Domi sai viettää uudenvuoden vielä Tepon luona ja russelitkin ottivat yllättävän rauhallisesti uuden vuoden vastaan. Sentin paukkuarkuus on onneksi hieman laantunut vuosien aikana.
Kyllähän tää jatkuva pimeys, sade ja tassujen pyyhkiminen on pakko jo pikkuhiljaa ärsyttää nelijalkaisiakin. Sentti on ainakinsitä mieltä, että sille riittää takapihapissatus ja palataan lenkeille keväämmäällä. Valitettavasti myös Sentti saa yhtä lailla kulkea kaikki pidemmätkin lenkit mukana, vaikka se kovasti yrittää aamuisin piiloutua lakanoihin, jotta sen ei tarvitsisi osallistua aamulenkille. Onneksi on koirat, joiden kanssa on lenkkeiltävä säällä kuin säällä. Joskus ehkä tekisi itsekin mieli vain käpertyä viltin alle teekuppi kädessä rankan työpäivän jälkeen. Kevättä kohti kuitenkin jo mennään ja kyllähän se päivä ainakin minuutin jo päivässä pitenee.
Tällä viikolla oli tarkoitus päättää Domin agilitytauko ja palata ohjattuihin treeneihin. Näin emme kuitenkaan tehneet, sillä sain Espanjan reissulla lenkkeillessä jalkaani jonkinlaisen rasitusvamman/marssimurtuman. Tämän vuoksi koirien lenkitykset on olleet lähes kokonaan Juhan vastuulla ja itse olen vain parannellut jalkaa kotona, sillä tähän vaivaan ei valitettavasti auta kuin lepo, lepo, lepo. Kuinka turhauttavaa. Pari päivää olen jo pystynyt lyhyitä lenkkejä kävelemään, joten ehkäpä ensi viikolla uskaltaudun kokeilemaan myös agilitya. Ainakin tuo yksi shetlantilainen taitaa jo hamuta suuresti takaisin treenien pariin.
Ensi viikolla alkaa hyppytekniikka kouluttajien koulutus, joten tiistai ja keskiviikko ensi viikolla menee kokonaan opiskellessa sitä. Ihana myös päästä tutustumaan muihin kurssilaisiin. Odotan innolla. Ensimmäinen päivä menee teoriaa opiskellessa ja paikalla myös eläinfysioterapeutti ja toisena päivänä puolet teoriaa ja puolet hyppytekniikkaharjoituksia, joten tällöin myös Domi pääsee hommiin.
 |
| Ruoho vihertää vielä tammikuussa |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti