sunnuntai 5. maaliskuuta 2017

Isabelle Orenius Emmanuelssonin juoksukontaktiseminaari

Tämä juoksukontaktiseminaarin teksti on lojunut melkoisen kauan tuolla luonnoksissa. Teksti on kirjoitettu tammikuun alussa, mutta jostain syystä sain videon vasta tänään editoitua ja näin ollen julkaisu on hieman viivästynyt. Edellisessä postauksessa kävin läpi meidän tähänastisen matkan juoksupuomin parissa sekä syyt miksi halusin osallistua Isabellen seminaariin.  

Tammikuun alussa Isabelle Orenius Emmanuelsson tuli pitämään Ojankoon juoksukontaktiseminaaria. Seminaari alkoi parin tunnin luennolla. Alkuun Isabelle kertoi miten hän on päätynyt juoksukontaktien pariin ja miksi hän ehdottomasti suosittelee kaikille koirille juoksukontakteja vastaan 2on2off. Esille nousi hyvin samat teemat kuin itsellänikin eli  terveydelliset seikat sekä itsensä haastaminen ja kouluttajana kehittyminen. Tärkeimmät kolme seikkaa miksi Isabelle puoltaa ehdottomasti juoksukontakteja myös puomille on a) se on nopeampaa (useimmiten) b)vähemmän rasitusta etupäälle c) koiralle on siinä aina sama kriteeri. 



Isabelle kuitenkin kehotti miettimään tarkoin sopiiko juoksupuomi juuri itselleen juuri sillä hetkellä. Tässä kannattaa olla rehellinen itselleen ja miettiä ohjaajana onko juoksupuomiin mahdollisuudet. Pystyykö itse liikkumaan niin hyvin että juoksarit kannattaa tai osako koiran opettaa tarpeeksi itsenäiseksi puomin jälkeisessä elämässä. Isabelle ei missään nimessä usko yhteen tapaan opettaa juoksupuomia vaan kehotti tässäkin asiassa menemään täysin kyseisen koiran mukaan. 

Tämän jälkeen puhe kääntyi Silvia Trkmanin metodiin juoksupuomia opettaessa. Myös Isabelle oli aikoinaan aloittanut koiransa Finnin kanssa kyseisellä metodilla ja halusi jakaa oman tulkintansa  ja tarinansan kyseisestä metodista. He eivät Finnin kanssa ainakaan päässeet kovin pitkälle kyseisen metodin avulla. Isabelle herätti keskustelua että ymmärtääkö koira oikeasti mitä siltä vaaditaan ja mitä oikein opetamme koiralle kyseisessä metodissa.  


Isabelle ei siis käytä minkäänlaisia apukeinoja juoksupuomin alkeissakaan, ei targettia eikä bumperia. Ainoana apukeinona alussa käytössä on Treat and Train namiautomaatti. Kävimme sekä luennolla että käytännön harjoituksissa askeleet maassa olevasta puomista kisavalmiiseen puomiin. Eteneminen on täysin koirakohtaista. Avain onnistumiseen on onnistumiset - tärkeintä on auttaa koira tekemään mahdollisimman paljon onnistuneita suorituksia. 


Entä sitten kun koira osaa juosta hyvän juoksupuomin? Ne käännöksetkin pitäisi ottaa pikkuhiljaa mukaan. Tähän vaiheeseen otettiin taas uudestaan namiautomaatti mukaan harjoitteluun. Tässäkään vaiheessa Iasbelle ei käyttänyt muita apukeinoja. Hän muistutti että hetkellisesti suoraan juoksussa voi tulla pientä takapakkia käännösten aloittelussa. Isabellella ei ole erikseen oikeaa ja vasenta käännöskäskyä vaan hän hakeutuu aina ennen puomia sille puolelle minne koiran tulee puomin jälkeen kääntyä. Tiedon (eli käskytyksen) puomin jälkeisestä elämästä koiran tulee saada puomin puolivälissä.  Hänellä oli myös "suuntakello" jonka mukaan hän käskyttää puomilla. Mikäli seuraava este on suoraan edessä tai 10 vaille tai 10 yli käskytys oli suoraan eteen, mutta jos koiran piti kääntyä vartti suuntaan tai toiseen puomin jälkeen silloin hän antoi suuntakäskyn. Isabelle käyttää siis hyvin vahvoja suullisia käskyjä (erottaa itsenäisesti hypyn, putken ja osaa hakea kaukaakin takaakierron)


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti