Toiveena kaksi tervettä koiraa

Miten tuntuukin, että viimeisen vuoden aikana meillä on ollut hieman epäonnea. Kaikkea pientä on sattunut Domin kanssa. Ei toki mitään vakavaa, mistä saa toki olla onnellinen. Vakuutusyhtiö ei varmasti ole myöskään  kovin onnellinen meidän koirien tapaturma-alttiudesta. Tässä taloudessa on kyllä varmasti vakuutukset maksaneet itsensä takaisin, sen verta usein olen täyttänyt lähivuosina tuota korvauslomaketta. 

Juuri kun Domi alkoi tuntumaan jalan osalta terveeltä niin oli Shokin vuoro teloa itseänsä. Shokki, meidän pieni itsemurhakandidaatti käväisi tammikuussa pyörähtämässä hevosen jaloissa. Se oli todella monen ikävän sattumuksen summa, jota ei olisi tapahtunut ilman kaahaavaa autoa. Itse toki aina otan riskin, kun vien koirani tallille, mutta voisiko ihmiset vaan ajaa hiljaa hevosten ohi. Siinä ei onneksi käynyt pahemmin. Toki seuraavana päivänä kävin hoidattamassa koiran mahdollisten jumien vuoksi, mutta sen jälkeen jatkoimme normaalia elämää.

Reilu viikko tapahtuneesta Shokille nousi vasempaan kylkeen patti. Konsultoin tässä vaiheessa eläinlääkäriä ja kun patissa ei näkynyt mitään ulkoista uskoin patin olevan kudosnestettä. Patti jäi kuitenkin tarkkailun alle ja mikäli patti ei lähtisi välittömästi pienenemään, koira eläinlääkäriin.  Patti ei lähtenyt heti laskemaan ja koira tässä vaiheessa jo hoidossa meidän lomareissun vuoksi. Koira siis mahdollisimman pian eläinlääkäriin. Tässä vaiheessa pattiin oli jo ilmennyt hieman mätää päälle. Patti oli siis päässyt "räjähtämään" ja pienen pienistä rei`istä tuli mätää ulos.

Shokki pääsi heti maanantaina eläinlääkärin poydälle. Katkenneet verisuoneet olivat synnyttäneet kuollutta ihoa ja kuollut iho oli alkanut mätimään. Mätäpaise avattiin ja puhdistettiin. Paise oli salakavalasti päässyt kasvaamaan sisällä ja vasta isommaksi kasvaessa tuntui ihon alla. Nämä kuvat olivat kuulemma hyvin siistejä otoksia tapahtuneesta. Mä olisin varmaan pyörtynyt, jos olisin ollut paikalla. Oli kuulemma tehnyt tiukkaa Emmiinankin katsoa. Tässä vaiheessa annettiin haavalle pari päivää aikaa, jos terveet verisuonet olisivat tervehdyttäneet avohaavan. Emminaalla on ollut mieletön työ putsata haavaa ja vaihtaa kääreitä. Haava pysyi siistinä, mutta kuollut iho lähti kuin paperi alta, joten ei jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin leikkaus.

Leikkauksessa ihoa jouduttiin avaamaan vielä enemmän, jotta tervettä ihoa saatiin venytettyä päälle. Tikkirivi oli lopulta yli 10 cm pitkä. Viimeisistä kuvista kuitenkin näkyy hyvin miten hienosti leikkausarpi on parantunut. Tämä ei luojan kiitos tule kuitenkaan vaikuttamaan mitenkään koiran loppuelämään. Vain leikkausarpi ja iso karvaton alue vasemmassa kyljessä muistuttaa tapahtuneesta. Karvakin tulee kasvamaan takaisin, paitsi toki arven kohdalta. Ja eikös jokaisella kunnon miehellä vähän arpia kuulukin olla. 

Shokista ei ole kyllä millään tavalla näkynyt missään vaiheessa sen olleen kipeä. Se on ollut äärettömän reipas kaikki eläinlääkärikäynnit ja vaikka sitä on rönkitty ja revitty tikkejä niin se on vain rakastanut eläinlääkäriä joka kerta. Nyt on tikit poistettu jo maanantaina ja Shokki on taas elämänsä kunnossa. Onneksi tapahtuneesta ei tullut pidempää sairaslomaa vaan olemme päässet jo elämään täysin normaalia elämää. Kiitos vielä Emmiinalle, joka hoisi Shokkia parhaalla mahdollisella tavalla. Vaikka olin hyvin kaukana niin tiesin Shokin olevan parhaissa mahdollisissa käsissä täällä Suomessa.