Pienen mulkun kurinpalautus

Meidän pieni kakara on taas lähipäivinä näytellyt parhaita puoliaan (not). On popsittu alusvaatteita, mattoja, kenkiä, kengän nauhoja, torkkupeittoja ja omaa lelukoriaan. Miksi oi miksi pitää syödä ne kalleimmat alusvaatteet ja kengistäkin on kelvannut vain kalleimmat ja UGG:it on tietenkin mieluisimmat syödä. En edes halua ajatella kuinka paljon se on rahallisesti tuhonnut.  Se kyllä tasan tietää koska se on tehnyt väärin. Se on niin läpinäkyvä, sillä hetkellä kotiintullessa kun huomaan sankarin "tuhotyöt" niin tyyppi hiipii takavasemmalle ja kattelee seinille. 

Osaa se olla myös aika sydäntenmurskaaja kun sille vähän ääntä korottaa niin se osaa kyllä heittää sellaisen "olenmaailmankilteinjasöpoin enkäikinäenää teemitäänpahaa" ilmeen, että vaikka kuinka yrittää pitää pokan niin meinaa itselläkin sydän sulaa. Miten niin osaa vetää oikeista naruista. Hauskinta on kun vähän tuntemattomimmille kerto mitä se on puuhannut niin mua ei uskota, "eihän noin pieni ja söpö ja kiltti" mitään tee. Täys piru puettuna sheltin vaatteisiin.

Julkisesti ei ehkä saisi koskaan haukkua omaa koiraan, enkä oikeastaan haukukaan, mutta onhan toi nyt oikeasti aika mulkku (vaikke me rakastetaankin sitä ihan hirveästi). Esimerkkinä, jos emme aamulla herää hänelle sopivaan aikaan niin on ihan ok vaikkapa kakata sisään siitä hyvästä. Se on saatu ymmärtämään, että makkariin ei ole asiaa viikonloppuisin ennen kasia, mutta fiksuna pienenä poikana mielenosoituksellisesti nyt keksinyt kakkaamisen. Tai jos joutuu jäähylle kodinhoitohuoneeseen niin asiaan kuuluu tuhota vähintään wessapaperi rulla siellä ollessaan.

Se on nyt jo vuoden täyttänyt ja nyt tällä viikolla sille on totisesti näytetty, että tuollainen peli ei totisesti enää vetele. Voin myöntää, että se on varmasti ollut tässä asiassa liian löysällä kurilla selvästi kun nyt murkkuiässä on pitänyt uudestaan aloittaa tuhoamispuuhat . Shokki tiedoksesi, sun pelisi on nyt pelattu. 

Tänään on bileet, kaikki sileeks

Tänään juhlitaan Shokkia. Hän pääsee syntymäpäivän kunniaksi ihanan Jennan treeneihin sekä treenien jälkeen hän saa eteensä gourmee aterian.

Vapaapäivät on aika pop

Meillä oli ihan aito kokonainen vapaapäivä viime lauantaina. Tai siis mulla. Mun ainut missio oli nukkua aamulla pitkään. Olisihan mun pitänyt tietää, että Shokki on eri mieltä. Shokki herätti seiskalta. Päästin sen pihalle, toivoen saavani jatkaa vielä unia. Shokki ei todella ollut samaa mieltä. Se tekee ihan kaikkensa herättääkseen. Mistä se on edes keksinyt noin paljon lukuisia tapoja herättää ihmiset. Ensi kerralla mä lukitsen sen vessaan. Prkl.

Parasta tekemistä vapaapäivänä on tietenkin viettää koko päivä koirien kanssa. Niinpä heti herättyämme pakkasin koirat autoon ja suuntasimme Lohjalle Emmiinan luokse. Koulutin Shokin veljelle hyppytekniikkaa ja lopuksi myös Shokki sai pidemmän tauon jälkeen tehdä vähän hyppytekniikkaa. Ja tietenkin riekkumaan veljen kanssa. 

Treenien jälkeen ajettiin Saaran ja lauman kanssa Vantaalle lenkkeilemään. Kuten kuvista voi päätellä meillä keli ei oikein suosinut vaan harmaata oli. Eipä keli tainnut koiria haitata ollenkaan. Onnessaan ne juoksivat reilu kolme tuntia metsässä. Mahto olla ainakin noilla pienimmillä melko raskasta, kun suurin osa lenkistä rämmittiin polkujen ulkopuolella. Loppulenkistä huomasimme kävelevämme ympyrää, olimme siis onnistuneet eksymään. Autoille onneksi löydettiin, kun hieman keskityimme asiaan. Hyvässä lenkkiseurassa kolme tuntia vierähtää kyllä nopsasti huonommassakin kelissä. Kotona oltiin vasta viiden aikaan. Ajattelin näiden jälkeen jopa Shokinkin olevan rättiväsynyt, mutta mikropäikkärien jälkeen tuttuun tapaan hillui koko illan. 

Toiveena kaksi tervettä koiraa

Miten tuntuukin, että viimeisen vuoden aikana meillä on ollut hieman epäonnea. Kaikkea pientä on sattunut Domin kanssa. Ei toki mitään vakavaa, mistä saa toki olla onnellinen. Vakuutusyhtiö ei varmasti ole myöskään  kovin onnellinen meidän koirien tapaturma-alttiudesta. Tässä taloudessa on kyllä varmasti vakuutukset maksaneet itsensä takaisin, sen verta usein olen täyttänyt lähivuosina tuota korvauslomaketta. 

Juuri kun Domi alkoi tuntumaan jalan osalta terveeltä niin oli Shokin vuoro teloa itseänsä. Shokki, meidän pieni itsemurhakandidaatti käväisi tammikuussa pyörähtämässä hevosen jaloissa. Se oli todella monen ikävän sattumuksen summa, jota ei olisi tapahtunut ilman kaahaavaa autoa. Itse toki aina otan riskin, kun vien koirani tallille, mutta voisiko ihmiset vaan ajaa hiljaa hevosten ohi. Siinä ei onneksi käynyt pahemmin. Toki seuraavana päivänä kävin hoidattamassa koiran mahdollisten jumien vuoksi, mutta sen jälkeen jatkoimme normaalia elämää.

Reilu viikko tapahtuneesta Shokille nousi vasempaan kylkeen patti. Konsultoin tässä vaiheessa eläinlääkäriä ja kun patissa ei näkynyt mitään ulkoista uskoin patin olevan kudosnestettä. Patti jäi kuitenkin tarkkailun alle ja mikäli patti ei lähtisi välittömästi pienenemään, koira eläinlääkäriin.  Patti ei lähtenyt heti laskemaan ja koira tässä vaiheessa jo hoidossa meidän lomareissun vuoksi. Koira siis mahdollisimman pian eläinlääkäriin. Tässä vaiheessa pattiin oli jo ilmennyt hieman mätää päälle. Patti oli siis päässyt "räjähtämään" ja pienen pienistä rei`istä tuli mätää ulos.

Shokki pääsi heti maanantaina eläinlääkärin poydälle. Katkenneet verisuoneet olivat synnyttäneet kuollutta ihoa ja kuollut iho oli alkanut mätimään. Mätäpaise avattiin ja puhdistettiin. Paise oli salakavalasti päässyt kasvaamaan sisällä ja vasta isommaksi kasvaessa tuntui ihon alla. Nämä kuvat olivat kuulemma hyvin siistejä otoksia tapahtuneesta. Mä olisin varmaan pyörtynyt, jos olisin ollut paikalla. Oli kuulemma tehnyt tiukkaa Emmiinankin katsoa. Tässä vaiheessa annettiin haavalle pari päivää aikaa, jos terveet verisuonet olisivat tervehdyttäneet avohaavan. Emminaalla on ollut mieletön työ putsata haavaa ja vaihtaa kääreitä. Haava pysyi siistinä, mutta kuollut iho lähti kuin paperi alta, joten ei jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin leikkaus.

Leikkauksessa ihoa jouduttiin avaamaan vielä enemmän, jotta tervettä ihoa saatiin venytettyä päälle. Tikkirivi oli lopulta yli 10 cm pitkä. Viimeisistä kuvista kuitenkin näkyy hyvin miten hienosti leikkausarpi on parantunut. Tämä ei luojan kiitos tule kuitenkaan vaikuttamaan mitenkään koiran loppuelämään. Vain leikkausarpi ja iso karvaton alue vasemmassa kyljessä muistuttaa tapahtuneesta. Karvakin tulee kasvamaan takaisin, paitsi toki arven kohdalta. Ja eikös jokaisella kunnon miehellä vähän arpia kuulukin olla. 

Shokista ei ole kyllä millään tavalla näkynyt missään vaiheessa sen olleen kipeä. Se on ollut äärettömän reipas kaikki eläinlääkärikäynnit ja vaikka sitä on rönkitty ja revitty tikkejä niin se on vain rakastanut eläinlääkäriä joka kerta. Nyt on tikit poistettu jo maanantaina ja Shokki on taas elämänsä kunnossa. Onneksi tapahtuneesta ei tullut pidempää sairaslomaa vaan olemme päässet jo elämään täysin normaalia elämää. Kiitos vielä Emmiinalle, joka hoisi Shokkia parhaalla mahdollisella tavalla. Vaikka olin hyvin kaukana niin tiesin Shokin olevan parhaissa mahdollisissa käsissä täällä Suomessa.