Paluu kisakentille Sentin kanssa

Sunnuntaina Sentin kanssa kisaamassa Janakkalassa. Kisat alkoivat onneksi vasta iltapäivällä, sillä aamulla oli sen verran liukkaan näköistä että kesärenkailla Janakkalaan asti ajaminen ei ehkä olisi ollut kovin järkevä ajatus. Muutenkin Tampereen motarilla näkyi useita kolhiintuneita autoja kaistojen välissä. Liukkaus ilmeisesti yllättänyt autoilijat. Vai miten se nyt menikään.

Mulla nousi savua korvista jo ennen ensimmäistä rataakaan. Ton koiran ahneudeudella ja röyhkeydellä ei vaan ole mitään rajaa. Sentti oli kaivanut itsensä takakontista (useista esteviritelmistä huolimatta) matkustamoon kuraisena, niin että koko auto oli tietenkin tassun jälkiä täynnä. Sen lisäksi se oli löytänyt takin taskulleni, jossa oli muutama koiran nami jäänyt taskun pohjalle. Tasku oli kuitenkin kiinni, joten se oli repinyt takkiin sisäpuolelle reiän, jotta pääsi syömään kuivuneet koirannamit. Uskomaton tyyppi! 

Molemmat radat olivat agilityratoja sekä Ritva Herralan tuomaroimia. Meidän eka rata lähti oikein hyvin liikkeelle ja Sentti teki varmastikin yhden hienoimmista puomin alastuloista kisoissa. Puomin jälkeiselle hypyllä Sentti teki jonkinlaisen virhe-arvioinnin ja hyppäsi suoraan riman päälle. Ilmeisesti halliin paistava aurinko haittasi tuomarin lisäksi myös muutamia koirakoita. Näin kävi meinaan muutamalle muullekin koiralle päivän aikana. Itse näin ainakin neljän kokeneen koiran hyppäävän riman päälle samalla tavalla. Inhottavia juttuja. Sentti on onneksi niin luupää, ettei se ollut tapahtuneesta moksiskaan. Otettiin pari hyppyä jonka jälkeen keskeytin radan. Otettiin myös muutama hyppy ulkona superpalkalla, eikä koira tuntunut olevan moksiskaan.

Tokalla radalla saatiin yksi kielto meille vaikeassa leijeröinti kohdassa. Tuloksena siis vitonen ja pienoinen yliaika. Meidän treenikerrat viime kevään jälkeen voi laskea yhden käden sormilla ja yksissäkään ohjatuissa ei olla käyty Sentin kanssa viime maaliskuisen varvasmurtuman jälkeen. Siihen nähden täytyy olla tosi tyytyväinen Sentin menoon ja vauhtiin. Mielessä oli jopa jo jättää Sentti eläkkeelle varvasmurtuman aikaan, mutta enkäpä me harkitaan sitä vielä kerran. Jospa sitä kuitenkin ennen seuraavia startteja vähän enemmän treenaisi. Ja on se vaan mahtava ja helppo kisakaveri, toisin kuin tuo shetlantilainen, joka kuumuu nykyään agilitykentän lähellä aivan mahdottomaksi raivopääksi. Siitä ehkäpä lisää myöhemmin.