Voi itkun itku

Tiistai-iltana tapahtui se yksi painajainen omille silmilleni. Koira linkuttaa pihalla eikä halua liikkua. Oltiin juuri tultu pitkältä lenkiltä sisään ja jätin koirat viideksi minuutiksi pihalle. Kävin valmistamassa niiden ruoat ja hakiessani koiria sisään Domi ei tullut pyydettäessä luokse ja piti vasenta takajalkaa ylhäällä. Koira syliin ja sisään. Tunnin verran siinä ihmeteltiin ja kävin huolellisesti läpi koko koiran, erityisesti selän ja kipeän jalan alueen sekä taivuttelin, mutta itse en saanut kipureaktiota aikaan mistään kohdasta. Ei muuta kuin kipulääkettä naamaan ja aamulla soitto eläinlääkärille sekä myös Marille sillä koko ajan mielessä oli ajatus, että kyse saattoi olla pahasta revähdyksestä.

Keskiviikkona tietenkin oli yksi vuoden kiireisimmistä työpäivistä ja lääkäriin ehdin vasta alkuiltapäivästä. Domi ei edelleenkään eläinlääkäriin mentäessä käyttänyt jalkaa yhtään. Saimme onnneksi nopeasti poissuljettua akillesjänteen luksaation sekä polvilumpioluksaation. Loistavasti olivat paikallaan. Eläinlääkäri paikansi kipupisteen polveen, josta pelkona oli siis polven ristisiteen tai sivuristisiteen repeäminen. Mitään selvää polven ristisidevammaan viittavaa ei kuitenkaan tuntunut vetolaatikkotestillä. Eläinlääkäri alkoi kovasti kallistumaan pahemman revähtymän puoleen ja olisi suosittanut viikon tulehduskipulääkekuuria sekä lepoa. Minut tuntien hän kuitenkin kysyi heti haluanko, että polvi kuvataan, jolla voidaan varmuudella poissulkea asiota. Lääkkeet koiraan ja koira nukkumaan. Röntgenkuvista pystyy näkemään hyvin lievää reaktiota polven sivusiteiden alueella, mutta se ei toki mitenkään selitä voimakasta ontumista. Kuvassa polvi ei näytä olevan täysin kohdillaan, joka johtui lonkan ulkokierteestä, mutta muuten polvi näyttää oikein priimalta ja siistiltä. Ortopedi kuitenkin lausuu kuvat vielä ensi viikon alkupuolella. 

Perjantaina pääsimme Marin hoidettavaksi. Mari kävi ensin muun kropan läpi ja lopuksi rupesi hoitamaan kipeää vasenta jalkaa. Heti jalkaan mentäessä Mari paikansi kipupisteen Sartorius lihaksen kiinnityspintaan. Näin voimakas revähdys yksissään selittää täysin ontumisen. Revähdyksen lisäksi Domilla oli oikea lonkka ulkokierrossa, hyvin tiukka pallea sekä oikea takareisi krampissa. Mari kuitenkin sai nämä kaikki hoidettua ja hoitalasta astui ulos hyvin paljon rennompi ja iloisempi koira

Seuravaat neljä viikkoa Domi on pidettävä vain ja ainoastaan remmilenkityksellä. Askellajeista käynnissä sekä ravissa, varsinkin alkuun välttää laukkaa. Pikkuhiljaa lisäämme liikunnan määrää toki kokoajan seuraten jalan toimimista. Ensimmäiset kaksi viikkoa venyttelyt ja suuremmat kehonhallintatreenitkin jäävät valitettavasti pois, mutta kahden viikon jälkeen voimme aloittaa jalan venyttelyt. Käymme myös ainakin neljän viikon ajan 5-8 päivän välein hoidattamassa Domia, jotta varmasti lantio ja pallea pysyy auki. Näin muutaman päivän jälkeen hyvältä näyttää ja Domi on hyvin lähtenyt käyttämään jalkaa, toki edelleen pientä epäpuhtautta on havaittavissa. Vaikeinta toki on pitää noin aktiivinen koira levossa, varsinkaan kun hän ei pysty itse mitenkään ymmärtämään miksi kaikki kiva on yhtäkkiä kielletty.

Kolmella sadalla mielenrauhaa

Domi on taukoillut nyt jo melkoisen pitkään agilitysta. Ensin tuli ilmeisesti toisen koiran kanssa törmäämisestä syntyneet jumit, sitten ihotulehdus, sitten taukoiltiin ihan tarkotuksella ja kun oltiin palaamassa treenikentille löytyi taas ihmeellisiä jumeja vaikka koira oli vain lomaillut. Selkeästikään taukoilu ei oikein sovi Domille, kun kaiken maailman pikkuvaivat ja jumit iskevät tauon aikana. Mahdollista toki että lihaskunnon heikkeneminen vaikuttaa myös asiaan. 

Näiden hieman ihmeellisten jumien ja tuon ihotulehduksen venymisen myötä mua rupesi askarruttamaan että onko koiralla kaikki varmasti hyvin. Jaoin ajatuksiani myös Marin kanssa ja tulimme siihen tulokseet että varmuuden vuoksi käytetään se verikokeissa. Kävimme sitten perjantai-iltana antamassa verta kolme putkilollista lääkärillä. Domi näytti aika katu-uskottavalta siinä lääkärin pöydällä, kun hoitaja oli saanut verta pitkin Domin etujalkoja. Domista testattiin siis verenkuva, munuais-ja maksa-arvot sekä kilpirauhasen vajaatoiminta.

Vielä myöhään perjantai-iltana saimme soiton eläinlääkäriltä, että sekä verikokeen tulokset että munuais-ja maksa-arvot ovat täysin oppikirjamaisissa arvoissa eikä niissä näin ollen ole minkäänlaista poikkeamaa vaan ovat hyvinkin terveen koirat arvot. Kilpirauhasen vajaatoiminnasta kertova määritys lähti eteenpäin laboratoratioon ja tulokset siitä saimme eilen. Myöskin kilpirauhasarvot olivat kaikki täysin normaalirajoissa eikä Domilla ole siis kilpirauhasen vajaatoimintaakaan.

Näiden tulosten perusteella sillä alueella Domi on siis terve kuin pukki ja me lähdetään ahkerasti taas kasvattamaan kuntoa ja suunnittelemaan treeni-ohjelmaa sille. Kolmesataa maksoi tuo hyvin pikainen verenluovutuskäynti Espoon Eläinsairaalassa, mutta saipahan hysteerinen omistaja ainakin sillä rahalla mielenrauhaa. Hyvin pieni hinta se siihen nähden kuitenkin on. 

Voi kurjuuksien kurjuus!

Lähes heti lomalta palattuamme tuijottelin Domia ja heti kyllä valtasi ajatus, että tuolla koiralla ei ole kaikki ihan hyvin. Se ei liikkunut hirveän hyvin ja oli myös kuluttanut etujalan kynnet, mitä ei ole tehnyt sitten viime loppukesän. Näin jälkeenpäin ajateltuna nousi myös muutamia muitakin tilanteita, jossa hälytyskelloni hieman kyllä soivat. Pari kertaa kiukutteli pennulle mitä ei ole harrastanut ja parissa tilanteessa oli epävarmempi kuin normaalisti. Melko jopa hysteerisesti tuota koiraani tuijotan ja välillä yritinkin vaan ajatella, että ehkä mä taas vaan ylireagoin. Valitettavasti en.

Melko pian huomasin myös, että Domi rapsuttaa itseään normaalia enemmän. Maanantaina ajattelin, että meillä on Marin hoitoaika koirille keskiviikkona, että odotan siihen asti ja jos ei helpota niin käyttäisin sitä samalla eläinlääkärin silmien alla. Tiistai- iltapäivänä koira kutisi kuitenkin jo niin paljon, että olin täysin varma jotain olevan vialla. Jäi jopa kesken lenkin rapsuttelemaan itseään. Tai ilmaahan se rapsutti, koska hyvin runsaan turkin vuoksi ei päässyt itseään kunnolla rapsuttamaan. Keskiviikkona päästiin sitten onneksi Marin hoitoon ja eläinlääkärille.

Mari huomasi myös heti Domin liikkuvan huonosti. Eikä tarvinnut kuin hetki päätä hoitaa, kun kävi ilmi että koira on aivan juntturassa etupäästä. Varmastikin jonkinlaisen törmäyksen seurausta, mahdollisesti koiran kanssa tai Domi on muuten vain juossut jotain päin. Jonkinlaisen tapaturman tämä on vaatinut, kun viime hoitokerrastakin on niin vähän aikaa. Pää oli niin jumissa, että Marin sanoin sitä on varmaan pyörryttänyt. Voi surkeuden surkeus. Ei voi kuin toivoa, että se ei olisi kovin montaa viikkoa sitten käynyt. Varmaan hoidossa oloaikana se on törmäillyt, joten ainakin viikon se on tästä kärsinyt. Kunpa vaan taas olisi tiennyt. Vaikka tiesin, että siinä jotain onkin niin enpä olisi arvannut että se noin "kipeänä" on. Hyvä uutinen oli toki, että reilussa tunnissa Mari sai kropan auki. Ja se että etupuolen jumeista huolimatta takapää oli oikein hyvässä kunnossa. Menemme kuitenkin varmuuden vuoksi reilun viikon päästä uudelleen, jotta voin olla varma ettei kroppa lähde huonompaan suuntaan vaan pysyy varmasti auki. 

Samalla reissulla saimme myös vastauksen kutina-ongelmaan. Ihotulehdushan siellä kropassa oli, kuten pelkäsinkin. Hoitona karvojen alasajaminen ja koko koiran pesu desinfioivalla shampoolla. Oletuksena myös,  että koiran olo helpottaisi kun karvat ajaisi ja iho pääsisi hengittämään. Sellainen huopapallo Domin turkki oli, että valitettavasti sitä ei voinut lähteä pesemään turkki päällä. Pesu olisi vain pahentanut tilannette jos ja kun turkkia ei olisi saanut kuivaksi. Olimme niin myöhään kotona, joten ajattelin että ajaisimme koiran vasta seuraavana päivänä.  Hetken koiraa seurattuamme rupesimme kuitenkin heti puoli yhdentoista aikaan koiraa ajamaan ja ajamisen jälkeen vielä pesemään. Ei mitenkään kovin kauniin näköistä ihoa turkin alta paljastunut. 

Ihan pahin kutina loppui onneksi heti kun karvat saatiin alas. Eilinen päivä meni todella hyvin ja ihon punaisuus rauhoittui. Illalla kuitenkin iho rupesi uudelleen punottamaan ja kuumenemaan. Otin desinfiointiaineet ja rasvat esille ja putsattiin ja rasvattiin koko mahan ja kaulan alue. Tämä helpotti melko nopeasti ja aamuun mennessä ihon punaisuus oli taas kadonnut. Otin koiran yöksi kainalooni nukkumaan, jotta pystyin kontrolloimaan että Domi ei rapsuttaisi itseään. Ja toki se oli myös pientä lohdutusta kipeälle potilaalle se kun ei muuten saa meidän sängyssä nukkua. Nyt tällä hetkellä iho näyttää huomattavasti paremmalta kuin lähtötilanteessa.

Kyllä tuli ihmeteltyä kuinka tälläinen ihotulehdus on päässyt tulemaan. Bakteeri on kuulemma hyvin yleinen. Domin turkki on myös aivan loistava paikka sen puhkeamiselle. Sen lisäksi stressi edistää ihotulehduksen syntyä. Ilmeisestikään vaikka kuinka hyvin turkkia olisi harjannut niin se ei olisi auttanut. Toki sitä on hyvin usein harjattukin, mutta ei sitä voi hoidossa oloaikana olettaa tehtävän. Enkä tietenkään osannut edes pyytää.

Nyt kiitos ne helteet sitten ja äkkiä, onko ihan vähän ikävä pitää takkia päällä. Olisihan turkin ajo varmastikin karvan laadusta päätellen ollut myöhemmin joka tapauksessa edessä, mutta mieluummin silloin myöhemmin kun ilmat olisivat olleet helteiset. Kaikki takit paitsi Back on Tracki oli jo pakattu kesäteloille, mutta nyt oli pakko hakea yksi takki sieltä pois. Lenkillähän se pärjää toki loistavasti ilman takkia, mutta tykkää makoilla meidän pihalla pidempiä aikoja ja silloin olen kyllä heittänyt sille takkia päälle. Peukut pystyyn, että tulehdus on nyt saatu kuriin ja kutina lopullisesti helpottaisi.

Agilitytreenit vaihtuivat eläinlääkärikäyntiin

Eilisiltana oli ohjelmassa agilitytreenit, mutta niiden sijasta löysimmekin itsemme eläinlääkäriasema Remediumilta. Kävimme iltapäivällä tekemässä kavereiden kanssa puolentoista tunnin remmilenkin merenrannassa. Koirat olivat koko ajan remmissä eikä Domi päässyt riehumaan muiden kanssa vaikka sitä kovasti yrittikin. Lenkin loppuvaiheessa huomasin, että Domi alkoi liikkumaan hieman epäpuhtaasti. Siinä sitten sitä ravuutettiin suoralla ja ympyrällä. Vasenta takajalkaa oireili. Ei muuta kuin koira kainaloon ja kannoin sen autolle saakka. 

Kello oli varttia vaille seittemän ja ajattelin ettei sitä varmaan enään mihinkään kerkeä viemään. Meillä ei kuitenkaan ollut edes kipulääkettä himassa, joten yritin soitella kaikki paikat läpi, jos vain johonkin olisi vielä ollut mahdollista päästä. Onneksi Remediumille vielä pääsimme. Tälläisia tilanteita varten pitäisi kyllä olla aina kaapissa kipulääkettä valmiina, mutta nyt oli päässyt loppumaan.

Katsoimme koiran liikkeet ja edelleen vasen takajalka oli epäpuhdas. Eläinlääkäri kävi todella tarkasti koko koiran läpi. Erityishuolellisesti takajalat. Takajalkojen liikkuvuus oli oikein loistava, ei kinnannut yhtään vastaan eikä aristellut muutenkaan yhtään mitään paikkaa. Selkä koluttiin myös tarkasti läpi ja pienen pientä reagointia saatin aikaan rintarangan kohdalla. Tämä voisi viitata jonkinlaiseen jumiin. Mitään hälyttävää reagointia, turvotusta tai muuta vastaavaa ei löytynyt, joten mitään järkeä ei ollut kuvata mitään, ainakaan vielä.

Jotain posiitivistakin eläinlääkärikäynnissä oli. Domi sai paljon kehuja avoimuudestaan ja reippaudestaan. On varmaan nähnyt vain arkoja shelttejä, sillä ihmetteli suuresti miten kyseisen rodun edustaja voikaan olla näin iloinen ja helposti lähestyttävä tapaus. Luonteen lisäksi kehuja sai takapään lihakset. Yesh. On niitä työstettykin.

Noin tunti lääkärin jälkeen koira ei ollut enää yhtään epäpuhdas. Johtui toki varmastikin kipulääkkeestä. Aamulla koira liikkui täysin puhtaasti eikä halunnut ymmärtää miksi aamulenkki piti tehdä remmissä. Jätin kipulääkkeen antamatta ja on koko päivän liikkunut puhtaasti. Onneksi huomen aamusta päästään fyssarille. Toivottavasti olisimme sen jälkeen hieman taas viisaampia. Kun nuo karvakorvat vain osaisivat puhua niin olisi huomattavasti helpompaa. 

Valovoimaa

Kevät vierähtää ohi kovaa vauhtia ja ihan pian on jo kesä. Voiko toukokuussa puhua jo kesästä? Pärjäähän siellä jo lyhythihaisessa. Ainakin juostessa :) Aurinko paistaa, linnut laulaa ja perhoset lentelee. Miten kesän tulo tuntuukaan näin mahtavalta joka vuosi. 

Sentti sai maanantaina terveen koiran diagnoosin viimeisellä käynnillä Räihän luona Espoon Eläinsairaalassa. Itse olin Ruotsissa työmatkalla, joten Juha ja Sentti sai ihan poikien kesken selviytyä eläinlääkärikäynnistä. Hyvin selvisivätkin. Sentin tassu kuvattiin vielä kerran. Diagnoosina "Vej 5-varpaan ph 2-3 avulsoitunut pala hyvin lähellä varvasluuta, eli inkorporoitumassa siihen" Suomeksi sanottuna murtuma tuntuu parantuneen ja varvas tuntuu jäykältä. Saa liikkua ja harrastaa täysin vapaasti tästä etenpäin. Nyt loppu sairasloma. Agilityn pariin palataan pikku hiljaa. Saas nähä mitä pitkä tauko on tuonut tullessaan. 

Sentti on nyt siis muutaman päivän ajan saanut lenkkeillä vapaana. Ehtihän se jo melkein seitsemän viikkoa hihnan päässä ollakin. Jo oli aikakin sairasloman loppua. Melko masentunut se olikin vielä  pari viikkoa sitten. Vaikka se varsinainen naatiskelija onkin niiin kyllä se kaipaa liikuntaa ja aivojumppaa siinä missä meidän pienimmätkin. Sentti muuttui ihan pikkupennuksi päästessään ekaa kertaa vapaaksi pitkästä aikaa. Jäi pikkuset suu auki ihmettelemään kun Sentti hepuloi pitkin metsää. 

Vappuaattona korkattiin kavereiden kanssa meillä terassikausi sekä grillikausi. Oliko tarpeeksi lämmintä siihen siitä voidaan olla montaa mieltä. Koiriakin varmasti palelsi, mutta hyvin urhollisesti kaikki kolme vahtivat grillin ympäristössä, että Juha varmasti osaa grillata. Odotus palkittiin loppu illasta kun yöpalaksi pojat saivat hieman nautaa. Nam. Kevin heitti myös talviturkkinsa vappu-aattona, vaikka aika hyytävää merivesi vielä oli. Ei tuntunut haittaavan. Onneksi oli auto lähellä. 

Vappupäivänä sitten korkattiin vielä veneilykausi. Vaikka vielä reilu viikko sitten näytti siltä että meri olisi vielä vappuna jäässä niin kyllä vaan eilen veneellä mentiin Kaivopuistoon. Koirat jäivät kyllä kotiin, melkoisen kylmä niillä olisi ollut siellä. Onneksi jäivätkin, sen verta kovat aallot takaisin tullessa oli, että olisi varmasti meidän nössöilä  kovilla kundeilla voinut alkaa puntti tutista. Parin viikon päästä korkataan mökkikausi ja sitten voikin virallisesti julistaa kesän alkaneen.

Sydänkuuntelua ja osteopatiaa

Eilen käväistiin Domin kanssa terveystarkissa Espoon Eläinsairaalassa tutkituttamassa Domin sydän. Onpa muuten tullut ravattua eläinlääkärissä ihan yllin kyllin. Tällä kertaa vain eri koiran kanssa. Onhan tässä parissa kuukaudessa jo reilu 1500 euroa mennytkin eläinlääkärikuluihin. Sentillä onkin viimeinen kontrollikäynti varvasmurtumasta ensi viikolla. Vaikka Espoon Eläinsairaalassa onkin ihana henkilökunta, niin toivon ettei siellä ihan näin usein tarttisi juosta.

Eilen siis suunnattiin Domin kanssa tutkituttamaan Domin sydän. Aloitettiin koiran yleistarkastuksella. Ensin kuunneltiin stetoskoopilla sydämen lyöntitiheys ja rytmi sekä mahdolliset sivuäänet. Domin sydänäänet olivat täysin normaalit. Mitään sivuääniä ei kuulunut. Reisipulssi myös hyvä. Käytiin myös EKG:ssa. Myös EKG:n tulos oli täysin normaali, ei löytynyt minkäänlaisia johtumishäiriötä. Oikein priima sydän. Huomattiin myös että Domilla oli hieman normaalia alhaisempi syke. Varsinainen "urheilijan sydän" siis :) 

Tänään sitten ajettiin osteopaatin luokse Domin kanssa. Onneksi mentiin. Meillähän oli aika varattuna vähän myöhemmälle, mutta maanantaina kysyin seuraavaa mahdollista aikaa ja saatiinkin se onneksi jo tälle päivälle. Viime viikon treenin ja varsinkin sunnuntaisten episten jälkeen rupesin epäilemään onkohan Domilla kaikki kunnossa, kun juoksi normaalia runsaammin esteistä ohi ja osassa hypyistä haki vähän hyppyä.

Löytyihän sieltä sitten jotain. Oikea puoli kokonaisuudessaan selkeästi jäykempi, varsinkin etupää. Etupäässä lavojen alla löytyi pahin jumi.  Sitä hoidettiinkin melkein tunnin verran, välillä toki myös vasenta puolta. Jo siinä ajassa pystyi huomaamaan selkeän eron etujalan liikkuvuudessa. Vasen puoli oli todella hyvin auki ja jalkojen liikkuuvuus hyvä.

Tämä on selvästi tapahtunut jonkin revähdyksen tai venähdyksen seurauksena. Tästä on varmaankin johtunut myös ajoittainen peitsaus. Kuuleman mukaan toisen puolen jäykkyys voi aiheuttaa peitsaamista. Onneksi koira reagoi todella hyvin hoitoon. Viikko otetaan iisisti ja jo viikon päästä hoidetaan vielä vähän lisää. Sitten Domi onkin varmaan taas elämänsa kunnossa. 

Onneksi osasin epäillä. On jatkuvasta tuijottelustani jotain hyötyä. Niih Juha.. ja äiti..

Ai niin. Domilta lähti tänään karvat. Tässä hieman esimakua siitä

Sairaalareisssuja

Tiistai-iltana Sentti kävi eläinlääkärissä selän kutinasta johtuen. Selästä ei onneksi löytynyt kuin ihottuman tyyppistä punoitusta sekä hankaumaa. Mitään loista, kapia tai muuta vastaavaa ei löytynyt. Lääkkeet saatuaan kutina on helpottanut selkeästi. Hintaa tälle pikaiselle eläinlääkärikäynnille jossa otettiin tarranäyte jotta voitiin poissulkea loiset ynnä muut ja saatiin lääke sekä pullo shampoota oli reilu 220 euroa. Ihan päätöntä. Onhan meillä onneksi vakuutus, mutta ihan käsittämättömiä hintoja, huh huh.

Sillä aikaa kun Juha oli viemässä Senttiä eläinlääkäriin niin itse makasin Jorvin päivystyksessä odottamassa olkapääni paikalleen laittamista. Tiistain koiralenkillä sain olkapääni sijoiltaaan (ei kannata puhua puhelimessa ja taluttaa kolmea koiraa). En muista miten mutta jotenkin pääsin koirien kanssa kotiin, vein koirat naapurille ja hälytin äiidn viemään mut pikapikaa sairaalaan. Jorvissa onneksi tajuttiin mun tuska ja pääsin heti päivystyksen ohi. Sain diapamiia, suoraan suoneen kipulääkettä ja lihaksia rentouttavaa lääkettä. Olkapää oli todella pahasti sijoiltaan sillä tunnin verran olkapäätä yritettiin korjata paikalleen. Viimeinen vaihtoehto olisi ollut laittaa olkapää nukutuksessa takas, mutta viimein kolmen miehen voimin ja lisäpainoin olkapää paikalleen rusahti. Onneksi olin sen verran huumeissa että en kauhean hyvin tapahtumia muista, mutta kipeää se teki.

Nyt on ihan hyvä olla, pahimmat kivut ovat helpottaneet ja käsi kyynärpäästä alaspäin liikkuu jo hyvin.  Elämä ilman oikeaa kättä, näin oikeakätisenä, on tietenkin hieman avutonta, mutta pakon edessä sitä pystyy tekemään yllättävän paljon asioita yhdellä kädellä. Sairaslomalla olen nyt pari viikkoa alkuun ja katsotaan vuodenvaihteen tienoilla, miten olkapää on lähtenyt paranemaan. Mä todella toivon että mitään suurempaa siellä ei ole mennyt rikki, sillä jos on, leikkaushoito taitaa olla väistämätön jolloin toipuminen kestää kahdesta kolmeen kuukauteen. Tämähän ei totiseti ollut ensimmäinen kerta kun olkapää sijoiltaan meni, mutta näin pahasti se ei ennen ole mennyt. Lääkärit tietenkin ovat leikkauksen kannalla mutta itselle se tuntuu aika kamalalta ajatukselta. Inhottavintahan tässä kaikessa on se etten tietenkään pysty ulkoiluttamaan koiria saati harrastamaan niiden kanssa vähään aikaan. Tämän vuoksi Sentti lähtikin äidille hoitoon jotta Juhalla olisi vähän helpompaa koirien kanssa. Täytyy myös miettiä Domin hoitoa sillä varsinkaan sille en valitettavasti pysty tarjoaamaan tarpeeksi aktiviteettejä juuri nyt.  Eipä koirien tarvitsee ainakaan olla yksin yhtään kotona, jotain positiivista. Ja en ole vielä koettanut mutta eiköhän sitä pysty kotona aktivoimaan niitä yhdenkin käden turvin

Ennen sairaalareissuja ehdittiin kuitenkin käydä Domin kanssa pari kertaa hallilla sekä shelttilenkillä.Domin vajaan kuukauden aksatauko päättyi perjantaina, hetkeksi. Nyt taukoili valitettavasti taitaa jatkua jonkun aikaa. Mikäli käsi ei pian kuntoudu niin täytyy ehdottomastti harkita Domille lainakartturia, jotta se pääsisi kuitenkin treenaamaan. Sentti onkin lomaillut jo hieman pidempään ja taitaa nyt mun käden vuoksi vielä ainakin toisenkin kuukauden taukoilla. Ehkäpä se oppii levossa? Kasvaahan lihaksetkin levossa :) Mutta viime perjantain treeneihin.. Joko perjantain treeneissä ohjaaja oli toivottaman hidas tai koira oli kasvattanut vauhtia melkoisesti. Enhän mä meinannut keretä mihinkään noinkaan lyhyellä radalla (alla). Hitaus meni toivottavasti väsymyksen piikkiin, tuo 12 h lento kun ei ole mitään herkkua ainakaan kun ei osaa yhtään lentokoneessa nukkua.

Otettiin ensin rengasta yksittäisenä esteenä ja muutaman kerran jälkeen jo radan  osana. Ohjurit oli vielä renkaan edessä, mutta Heli siirsi niitä pikkuhiljaa kauemmaksi rengasta. Hienosti haki renkaan radallakin kovassa vauhdissa. Meille vaikea kohta oli myös kasi putkeen irtóaminen, oli melkoinen kiirus ehtiä sinne ja tarkoitus olisikin että Domi irtoisi kauempaa putkeen. Heli sanoikin että parempi että irtoisi mieluummin vaikka väärään putken päähään kuin jäisi kyselemään.A-esteen haki todella hienosti mutta hieman yriti lintsata alastulossa. Tuli hienosti alas mutta takajalat jätti ilman roikkumaan alastulossa, ajatteli varmaan että en nää että ne ei osu kontaktille. Hassu koira. Tästä ei kyllä lipsuta yhtään vaan joka kerta korjasin alastulon. Vaatii ilmeisesti A-esteellä vielä ohjaajalta melko lähellä oloa. Nollalla mentiin rata läpi.

Lauantaina Sporttiksella jatkettiin rengas treeniä. Se ei valitettavasti vaan ollut yhtä menestyksekästä kuin perjantain treeneissä. Erilainen rengas toki vaikutti asiaan. Renkaan lisäksi treenattiin alkuun hyppytekniikkaa ja lopuksi vähän keppejä. Maltoin itse pysyä tarpeeksi rauhallisena kepeillä ja Domi suorittikin kuutta keppiä todella mallikkaasti eri kulmista. Ehkäpä muutaman kerran päästä uskallettaisiin ottaa jo kepeistä yksi ohjuri pois. Hitsi kun harmitaa että on niin paljon lunta ettei pihalle saa keppejä, nyt sairaslomalla olisi hyvin aikaa niitä pari kertaa päivässä käydä tekemässä. Sillä saahan sitä nyt yhdellä kädelläkin kepeille ohjattua :)

Treenien lisäksi käytiin lauantai-aamuna kaverin uuden koiranpennun kanssa pitkällä rämpimislenkillä Vantilan metsässä. (Lumentulo muuten riittäis jo, kiitos.) Pentu oli whippetti ja kyllä harmitti Domia kun se ei todellakaan pysynyt perässä. Oli muuten harvinaisen rohkea ja vauhdikas 4,5 kk vanha pentu kun pisti jo russeleita ruotuun. Sentti kyllä yritti kovasti näytellä hampaita mutta pentu pomppi päälle kaikista eri suunnista. Treenien jälkeen ajettiin vielä Riikan ja belgianpaimenkoira Haikun kanssa lenkkeilemään. Toscan kanssa myös lenkkeiltiin alkuviikosta.. Domilla on tainnu olla kova ikävä Toscaa kun piti pusutella koko lenkin ajan. Domilla on aika söpö tapa nostaa toisten koirien ylähuulta ja pussailla menemään vauhdissakin. Ihanaa kun on paljon ihania koiraystäviä niin pääsee juoruilemaan hyvässä seurassa ja koirat purkamaan yhdessä.

Loppuu vielä muutama kuva viime viikonlopun ESS:n pikkujouluista. Keli oli aika karmea mutta hyvässä koira- ja ihmisseurassa tuli tehtyä pitkä lenkki sekä lenkin jälkeen nautitiin vähän makkaraa, pipareita ja glögiä. Ihanaa joulu on jo aivan ovella <3.

Kuivia ja valoisia aikoja odotellessa

Onpas masentavaa kun pimeetä tuntuu olevan aamusta iltaan ja sen hetken valon ajan joutuu istumaan töissä sorvin ääressä. Arkisin ei siis tule tehtyä enää pitkiä metsälenkkejäkään koirien kanssa, ellei nipistä töistä hiukan aikaisemmin. Onneksi Juha pääsee arkisinkin koirien kanssa metsään. Kyllä sitä itsekin vaan nauttii niin paljon enemmän metsälenkeistä kuin remmilenkeistä. Domikin on niin paljon vapaana että sen remmikäyttätyminen on ehkä hiukan aliarvoista (=huonosti koulutettu).

Keskiviikkona oli Sentin treenit Ojangossa. Radalla treenattiin ainakin putki-puomi erottelua ja päällejuoksuja. Puomille mentäessä meillä ei ollut mitään ongelmaa mutta kun yritin saada sitä pakkovalssilla putkeen niin sepäs päätti jostain välistä kuitenkin liukahtaa puomille. Saatiin lopulta toimimaan mutta tyylipisteitä ei kyllä niillä onnistuneilla suorituksilla ropissut yhtään. Muut radan tekniikat meni oikein hienosti ja vauhdilla. Puomia jälleen treenattiin loppuun, käytettiin etupalkkaa jolloin juoksi hyvin loppuun asti, eikä karannut palkalle. En kyllä usko että apuohjaajan puuttuessa ei karkaisi palkalle, täytyy harkita jotain kaukosäädettävää palkkausalustaa apuohjaajan puuttuessa.

Eilen ESS:n treeneissä Malmilla.. Treenaattiin alkuun keinua. Keinua on vasta peri kertaa näytetty Domille, joten aloteltiin keinun ollessa vain hieman maasta. Ei tunnu välittävän liikkeestä tai kolinasta juurikaan. Nyt kun puomi ja A alkaa olemaan melko valmiita niin nyt olisi tarkoitus aloittaa pikku hiljaa systemaattinen keinun treenaaminen. Lyhyitä toistoja mahdollisimman usein (harmi kun ei ole omaa keinua). Mulla oli tarkoitus opettaa Domille samanlainen keinun alastulo kuin russeleilla on, elikkä pysäytys pelkästään kontaktialuelle josta vapautus. Mutta kun Domilla on niin pirun vahva 2on2off niin  näyttää siltä että Domin kanssa tulen päätymään keinulla myös 2on2offiin. Syy miksi halusin opettaa että Domi pysähtyisi myös kontaktialuelle eikä tekisi keinulla 2on2offia oli turvallisuus. On mahdollista että keinu hakkaa (lähtee takapään alta) takas 2on2offissa. Täytyy seurata ja mikäli on pienintäkään mahdollisuutta että Domin tekniikan myötä noin voisi käydä niin sitten ehdottomasti täytyy vaihtaa suunnitelmaa. Toivotaan että 2on2offit toimii myös keinulla hyvin. Molempia käytetään myös pikkukoirilla ja molempien tapojen olen hyvin nähnyt toimivan. Se taitaa riippua niin paljon koirasta ja koiran tavasta suorittaa keinu. Tavoitteena saada nopea mutta ehdottoman hallittu keinu.

Tämän jälkeen tehtiin rataa pätkissä 1-4 ja 6-12, toinen pätkä aloitettiin keinun alastulolta. Tokalla pätkällä Domi oli aivan ilmiömäisen hyvä. Keinun alastulolta irtosi hienosti kutoshypylle, ekalla pätkällä vedätin kasi putkeen, lähtee tosi hyvin ohjauksiin mukaan vedätyksissä. Tämän jälkeen valssasin seiska hypyn jälkeen ennen kasi putkea. Kun tämäkin toimi hienosto Heli pyysi vielä kokeilemaan persjättöä seiska hypyn jälkeen ja se vasta hieno olikin. Mieletön vauhti tuolla persjätöllä. Kun on irtoava koira ehtii kyllä itsekin tekemään ihan mitä tahansa kun vain päättää ehtivänsä. Helin kanssa ihasteltiin Domin menoa, mahtava dogi!!

Tänään Sporttiksella keskityttiin kaikkien kanssa hyppytekniikkaan. Sentin kanssa tehtiin perussarjaa ja perussarjaa jossa viimeinen hyppy oli okseri. Okseri pitää ehdottomasti ottaa enempikin työn alle. Kisoissa sitä kuitenkin melko usein käytetään, mutta hyvin vähän ainakin meillä okseria treenataan. Hyppytekniikan lisäksi tehtiin keppejä eri kulmista ja pelkkää puomin alastuloa. Puomi paranee pikkuhiljaa ja kepeillä taas Sentti oli varmaan jättänyt aivot narikkaan, sillä ei pujotellut loppuun asti. Yritin saada keppeihin vauhtia vinkulelulla, mutta Sentillä näköjään keitti vähän yli ihanaisesta vinkulelusta ja ei maltti riittänyt enää pujottelemaan loppuun asti. Miten voikaan koira seota noin kovin vinkuleluista.

Kevin meni pelkkää hyppysarjaa ilman vauhtia ja putken kanssa. Putken kanssa vauhti nousi taas jolloin kolisutteli rimoja, korjasi onneksi hyvin. Mutta kyllä Kevinin kanssa pitäisi paljon enemmän hyppytekniikkaa tehdä. Valitettavasti aika ei vain riitä aivan kaikkeen. Harmittaa Kevinin puolesta.

Domi teki myös samaista perussarjaa, kokeilin myös ensi kerran putkelta perussarjalle lähetystä. Yllättäen ekalla kerralla Domilla oli sen verta vauhtia että viimeiseen perussarjan väliin ei enää mahduttukaan ja pudotti vikan riman. Otin uudestaan putken kautta jolloin korjasi hyvin eikä enää kolistellutkaan yhtään rimaa. Loppuun pientä putkihässäkkää ja putkeen irtoamista. Domi irtoaa paljon paremmin hypyille kuin putkeen, hassu koira :)

Treenien jälkeen metsälenkillä Juvanmalmin metsissä. Reilun puolen tunnin jälkiveryttely lenkki venähti puolentoista tunnin rämpimislenkiksi ja märkää oli. Jouduttiin sen verta kauas että onneksi tasaisellakin tultiin pitkään. Vaikka oli polveen asti korkeat kumisaappaat niin olin silti aivan märkä. Pakkasia toivottaisiin tässä huushollissa. Kolmen koiran kuivaaminen ja/tai peseminen ei ole herkkua.

Mä tajusin tänään että Domi ei osaa tempun temppua. Perustottelevaisuus on loistavasti hallussa, mutta eihän se osaa antaa edes tassua (hups). Kevin osaa melkoisen skaalan temppuja ja Senttikin jonkun verran. Kevin oppisi varmasti minkä tahansa tempun jos keksisi opettaa kun taas Sentin kärsivällisyys ei  meinaa riittää uuden opetteluun. Keväällä Iinan kanssa sovittiin että meidän sheltit osaa syksyllä hallikauden alkaessa peruuttaa portaita ylös. Sori Iina, mutta ei Domi osaa ees peruuttaa tasaisella (toinen hups). Mutta tänään siis päätin että Domille opetetaan ainakin tassun antaminen ja peruuttaminen näin alkuun.

Domi eläinlääkärissä

Domin kanssa käytiin viime keskiviikkona ihan rutiinireissulla eläinlääkärissä ottamassa 1-vuotis rokotukset sekä perusterveystarkastuksessa. Samalla vaihdettiin rokotukset EU-passiin. Seuraavaksi olisikin sitten tarkoitus pikkuhiljaa kuvauttaa lonkat ja kyynärät sekä tutkituttaa polvet ja silmät pojalta. Siita keskustelinkin parin eri hoitajan sekä eläinlääkärin kanssa. Kaikki olivat sitä mieltä että Domin voisi jo kuvauttaa. Sen luusto on jo varmasti lopettanut kasvun, kun pieni koira kuitenkin kyseessä. Samalla kun nukuttaa niin olisi tarkoitus ottaa selkä- ja olkakuvat. Ajattelin ottaa ajan kuvaukselle heti vuoden vaihteen jälkeen, jolloin koira olisi lähempänä 1,5 vuoden ikää, mutta voipi olla että näiden kommenttien jälkeen Domin voisikin vielä kuvauttaa tämän vuoden puolella. Kuvaukseen aiomme mennä Espoon Eläinsairaalaan Jan Räihälle, joka on mm. Sentin hyvin onnistuneesti leikannut. Räihä taitaa keskittyä paljon vaativimpiin leikkauksiin tällä hetkellä, mutta voisi kuulemma ottaa meidät johonkin väliin. Silmalausunnon taidamme mennä ottamaan Mevetin Per Axelssonilta jota on suositeltu kovasti. Kevinin silmät olisi tarkoitus myös uudelleen tarkistuttaa samalla.

Kysyin myös eläinlääkäriltä Domin kynsistä, joita olen ihmetellyt jo pennusta saakka. Domin kynsiähän ei ole koskaan leikattu (paitsi peukalot, jotka ei osu maahan) ja vielä kun kävelemme 80 % hiekalla ja metsässä niin omasta mielestäni se on ainakin todella outoa että missä kynnet kuluu muka kuluu niin lyhyeksi.Toiset koirat kuulemma kävelevät sillä tyylillä että kynnet kuluu, eikä siitä ole tarvis huolehtia. Domin liikkuminen on kuitenkin todettu sekä fyssarin että osteopaatin toimesta puhtaaksi.Muistan kun Domin ollessa pentu odotin sitä päivää jolloin kynnet leikattaisiin, mutta sitä päivää ei vielä tähän mennessä ole tullut. Peukalon kynnet olen tainnut vasta kerran tai kaksi leikata, eli kasvukin on aika olematonta. Valitettavan peitsihampaan vuoksi Domin hampaita on alettava pesemään säännöllisesti sillä hammaskiveä kertyy ahtaisiin väleihin joka aiheuttaa todella helposti ientulehduksen suuhun. Ostettiinkin nyt siis hammasharja ja tahna ja hampaiden pesu on vaihtelevalla menestyksellä aloitettu. Domin mielestä hammastahna on järkyttävän hyvää (vaikkakin haisee pahalle) eikä malta odottaa että hampaat saataisiin ensin pestyä. Helpolla olen tähän mennessä päässyt kun en ole hampaita keneltäkään koiralta aikaisemmin pessyt. Russeleillahan on todella hyvät hampaat kun ikinä kummallakaan ei ole hammaskiveä kertynyt. Taikka sitten saan kiittää Pedigreetä heidän loistavista DentaStixeistä, joita koiramme päivittäin syövät.

Domi on hiukan myös päässyt aksaamaan. Perjantaina Ojangossa ESS:n järkkäämissä Helin treeneissä, aiheena kepit ja kontaktit. Ensin katottiin vähän kontakteja, aloitettiin A:lla. Domi on alkanut selkeästi kokeilemaan onneaan ja treenien ensimmäinen kontakti täytyy aina juosta läpi. Heli neuvoi käyttämään pelkkää etupalkkausta (alkuun muutama metri alastulosta ja pikkuhiljaa palkka kauemmas, näin saa palkan myös häivytettyä) jotta Domin fokus olisi enenmmän eteenpäin kuin muhun. Aluksi etupalkassa olisi toki hyvä olla aina apuohjaaja, jotta ei pääse varastamaan palkalle ilman vapautusta. Russeleiden kanssa olen mennyt pahasti metsään sillä nehän on molemmat liikaa kiinni mun liikkeessä kontakteilla eivätkä juokse itsenäisesti alas asti. Domin kanssa on siis alusta saakka pyritty siihen että vaikka ohjaaja tekisi mitä radalla niin tassut läväytettäisiin 2 on 2 offiin mahdollisimman vauhdilla. Puomia treenattiin samalla tavalla. Puomin alasmeno on Domilla selkeästi parempi, yllättäen sillä sitä on vähän enemmän tehtykin kuin A-estettä jonka harjoittelu on vasta aloitettu.

Tauon jälkeen tehtiin keppejä. Keppejähän ei olla pitkään aikaan tehty, mutta nyt mentiin ohjureilla kuutta keppiä. Domi taisi kuitenkin muistaa jutun juuren samantien kun ilman ohjaustakin hiippaili niitä pujottelemaan. Pari kertaa lintsasi viimeisestä välistä kun lähdin ite rynnimään. Eli täytyy muistaa ite rauhoittaa kroppa kun koira suorittaa keppejä. Tehtiin jo pienen radan osana ja loistavasti meni. Helikin kehui että Domi selkeästi osaa itse hyvin koota kroppaansa keppien sisäänmenoon, joka on todella tärkeätä kun koira tulee tuhatta ja sataa kepeille. Treenien jälkeen taas ihanat painit muiden shelttien kanssa.

Lauantain treeneihin Sporttikselle tuli Domin lisäksi myös Kevin. Tehtiin alkuun taas hyppytekniikkaa, perussarjaa rimoilla (rimat 10 cm). Sitten jatkoin Domin kanssa hetken eilisiä kontaktiharjoituksia. Palasin hieman taaksepäin ja tein pelkkää alastuloa, kun ei ollut apuohjaajaa mukana. Domi keskittyy selkeästi paremmin meidän ollessa kahdestaa hallilla kuin vieraissa halleissa. Tänään alastulot menivät todella upeasti. Kevinin kanssa yritin vähän palautella puomin alastuloa muistiin, mutta eihän siitä mitään tullut. Ei sillä riitä kärsivällisyys pysähtymään radalle, onneksi meidän agility ei ole niin vakavaa. Kevin on vaan niin mainio pikakiitäjä hallilla, ei taas voinut kuin nauraa sen menolle <3.

Sentin kanssa meillä oli torstaina viimeiset ulkotreenit tällä kaudella, vetta satoi taas koko treenien ajan. Tehtiin alkuun rataa, Sentin kanssa mentiin rata nollalla, mutta tehtiin rata vielä pariin kertaan ja hiottiin kaarteita pienemmiksi . Tekniikkana treenattiin vielä välistävetoja sekä poispäinkäännöstä, välistävedot takkusi jälleen, poispäinkäännöksissä ei ongelmia. Ihan loppuun tehtiin puomia etupalkalla, ei malttanut jäädä 2 on 2 offiin vaan karkasi joten teimme muutaman kerran hihnassa, jolloin toimi oikein hyvin. Nyt vaan tarttis joka treeneihin saada apuohjaajaa, jotta saataisiin kunnolla treenatttua puomia etupalkalla, kun se tuntui toimivan noin hyvin.

Sentin ryhmän treenit vaihtui siis talvikaudeksi sunnuntaille, mikä ei valitettavasti ollut kovin hyvä päivä meille. Tarkoitus olisi kuitenkin kisata jonkin verran talven aikana. Muutenkin meillä on jo perjantai-iltaisin Domin treenit ja lauantaisin omatoimitreenit Sporttiksella niin ei sitä agilitya ihan joka viikonlopun päivä ehkä olisi kiva harrastaa, ihan jo parisuhdettakin ajatellen. Onneksi Jennin kanssa tuli puheeksi Lohjan kisoissa että heidän ryhmässä olisi paikka vapaana. Vaihdamme siis Jennin ja Annen keskiviikon ryhmään ja treenit alkaakin jo tämän viikon keskiviikkona. Niin ihanaa päästä halliin treenamaan. Sentti vaan jostain syystä on niin paljon vauhdikkaampi hallissa hyvällä pohjalla kuin ulkokentällä.

Ensilumi

Eilen kävimme siis rokottamassa pennun sekä Kevinin, Sentti säästyi, mutta koska sain Juhan mukaani, niin Sentti sai lähteä seuraneidiksi saamaan siedätyshoitoa eläinlääkäristä. Sentti on pelännyt eläinlääkäriä jo monta vuotta, eipä kyllä voi ihmetellä, sillä Sentti on kaksi kertaa jouduttu leikkaamaan toisella kertaa korjattiin poikki mennyttä polven ristisidettä ja toisella kerralla avattiin maha suolistotukoksen pelossa, näiden lisäksi on sairastanut pahan kennelyskän, kaksi kertaa joutunut tiputukseen oksennustaudin vuoksi sekä oli hoidettavana kun jäi auton alle nuorena.. jotain muutakin taitaa olla mutta tässä ehkä suurimmat..

Domi käyttäytyi todella mallikkaasti eläinlääkärissä.. :) Normaalien rokotusten lisäksi otimme Domilta näytteet iholta, sillä on raapinut itseään epätavallisen paljon ja on alkanut hilseilemäänkin ja sieltähän löytyikin hilsepunkki, onneksi ei sen pahempaa. Nyt siis kaikki koirat saa lääkityksen ja kaikki koirien petivaatteet pesuun. Toivottavasti kutina pian hellittää pennulla.. voi pientä..

Ai niin pennun strategiset mitat 3 kk iässä, paino 2,6 kg korkeus n.24 cm.

Tänään satoi ensi lumi myös tänne Espooseen, voi pienen pennun riemua ja ihmetystä aamulenkillä.. :) Ohessa hieman kuvia aamulenkiltä.

Tehistreenit Ojangossa

Tänään mentiin Sentin kanssa tehistreeneihin Ojankoon, vetäjänä Jenni Leppänen. Rata oli melko kinkkinen, takaaleikkauksia oli todella monta ja keppikulma tuntu melko mahdottomalta meille, siinä olisi pitänyt tehdä takaaleikkaus kepeille eikä se tänään kyllä onnistunut Sentiltä yhtään, normaalisti kyllä hakee kepit ihan Ok, mutta tänään oli niin paljon kädessä kiinni ettei saatu yhtään onnistunutta takaaleikkausta kepeille. Takaakierrot meni hyvin ja kontaktitkin yllättävän hyvin, toki meillä kyllä oli targetit. Kotiläksynä paljon eri lähetyskulmia kepeille.

Kotiin mennessämme Sentti aiheutti taas ikävän välikohtauksen. Avasin ulkooven ja Kevin tuli meitä iloisena vastaan, Sentti ei kuunnellut yhtään paikka käskyä ja vaikka ehdin laittaa jalankin väliin, hyppäs mun jalan yli ja kävi sitten matkalla myös Kevinin päälle ja ihan kunnolla.. Voi Kevin raukka.. Sentti osaa kyllä olla välillä IDIOOTTI, se menee niin ylikierroksille tietyistä jutuista, kuten leluista, agilitysta yms.. Sentille enemmän taas huomioimattomuus hoitoa parin päivän ajan.

Kävimme reilu pari viikkoa sitten Sentin kanssa Espoon Eläinsairaalassa, sillä sen ruoansulatus on toiminut jo pidempään melko huonosti, kakka vaihdellut, ollut ummetusta, hikottelua, pitänyt melkoista meteliä vatsa, turpoillut jne jne.. Vaihdoimme käynnin jälkeen Sentin ruokavalion barfista kotiruokaan, eli jatkossa saa siis kaiken ruoan kypsennettynä. Nyt ollaan annettu riisiä, jauhelihaa, kananmunaa, raejuustoa, porkkanaraastetta tai jotain muuta raastettua kasvista. Hyvin on maistunut ja ainakin muutaman viikon perusteella on myös ruoansulatus toiminut paremmin.. ihanaa :) Jatkossa täytyy kyllä hieman monipuolistaa tuota ruokavaliota, täytynee käydä siis kennelrehussa shoppailemassa. Maitobakteeria eläinlääkäri myös suositteli syöttämään. Mikäli ei tämäkään ruokavalio rauhoita vatsaa niin sitten täytyy tehdä lisätutkimuksia, toivottavasti kuitenkaan ei..