Eilen olisi ollut Kevinin päivä päästä aksaamaan. Lauantain omatoimivuorolla pääosassa ovat russelit ja varsinkin Kevin, joka ei muuten pääse yhtä paljon treenaamaan kuin Domi ja Sentti. Domi saa keskittyä lauantaisin useimmiten pelkkään hyppytekniikkaan tai yksittäiseen esteeseen.
Treenin alkaessa Kevin rupesi kuitenkin ontumaan takapäätä. Sellasella pompulla se veti etten edes pystynyt paikantamaan kumpaa jalkaa se ontui. Pahin kyllä kävi taas mielessä heti. Kävin koko koiran läpi mutta mitään siitä ei löytynyt ja pikkuhiljaa koirakaan ei enää ontunut.
Treenin alkaessa Kevin rupesi kuitenkin ontumaan takapäätä. Sellasella pompulla se veti etten edes pystynyt paikantamaan kumpaa jalkaa se ontui. Pahin kyllä kävi taas mielessä heti. Kävin koko koiran läpi mutta mitään siitä ei löytynyt ja pikkuhiljaa koirakaan ei enää ontunut.
En kuitenkaan uskaltanut mitään treeniä sen kanssa enään tehdä. Olipas aika sydäntäsärkevää, kun Kevin tajusi ettei se päässytkään kirmaamaan. Tehtiin vähän temppuja hallissa, mutta eihän se nyt ollut yhtään sama asia. Ontuminen tuli aivan puskista ja lähti yhtä nopeasti kuin tulikin. Lähes tunnin verryttelylenkillä en huomannut koirassa mitään erikoista. Ja halliin sisään tullessa koira mun mielestä liikkui ihan normaalisti.
Domi teki hyppytekniikkaa sekä treenasi rengasta. Sentin kanssa treenattiin sitten vähän emempikin. Ja hyvä niin. Sentti on meinaan ilmoitettu kisoihin. Pari starttia luvassa ensi sunnuntaina. Johan siitä onkin jo yli kahdeksan kuukautta kun viimeksi kisattiin. Ehkä se ei koiraan vaikuta, mutta ohjaajaa ainakin jännittää hirmuisesti enemmän kisatauon jälkeen.
Illalla saatiin Kevin piristymään, kun naapurin lapset halusivat Sentin yökylään. Ja Sentin ollessa pois pystyimme kaivamaan vinkuleluja kaapista Kevinille. Parin tunnin vinkulelu session jälkeen alkoi pieni russeli olemaan taas oma itsensä. Tänään poika on taas ollut aivan normaali eikä ontumisesta ole ollut tietoakaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti