Ohjaaja aivan jäässä

Viime tiistaina Purinalla Domin kanssa kisaamassa epävirallisena kaksi kakkosluokan rataa. Tuomareina olivat Anne Savioja sekä Esa Muotka. Parilta kaverilta tulikin palautetta. Mut voi hoplaa miten videolta näkyy oikeesti kuinka jäässä todella olin.

Eka rata Saviojan Annen hyppäri pihalla. Rata oli helppo missä ei kummempia ohjauskuviota tarvittu. Meille vaikeammat kuviot on totisesti helpompia kuin tälläisen pyöritysradat. Mun olisi myös pitänyt osata valita muu ohjausvalinta kuin pyöritys ennen keppejä olevalle hypylle. Kolmas hyppy jäi jo väliin kun oma valssi oli pahasti väärässä kohdassa. Tämän lisäksi kahdessa kohdassa en rytmittänyt ollenkaan ja koira jäi jalkoihin komentamaan. Tuollaiset rytmityskohdat on niin myrkkyä meille tällä hetkellä, joten ne nousee kyllä aivan kärkipäähän pitkällä treenilistalla.

Toka rata sujui jäässä olevasta ohjaajasta huolimatta hyvin. Harmittavasti olin kaksi kertaa myöhässä keilauksen kanssa samassa kohdassa ja koira juoksi suoraan jalkoihin, joista siis tuloksena kymppi meille. Nollatuloksia ei epävirallisissa tullut, joten Domi nappasi kymppituloksella kuitenkin voiton.

Erityisen tyytyväinen olin Domin kisakontakteihin, esimerkiksi meidän juoksu A:n treenit on ollu jo todella pitkään täysin tauolla, mutta silti koira teki sen nyt kisoissa hienosti. Yes! Myös molemmilla radoilla kaikki rimat pysyivät. Viime talvelta muistan ne yhdet epikset, joissa käytiin ja koira vaan juoksi rimoista läpi, kun piti päästä lujempaa. Nyt tehtiin (ajoittain ) yhdessä rataa ja koira kuunteli. Tällä kertaa pidin koiran pidemmällä radasta ihan loppuun asti, enkä muutenkaan viritellyt koiraa. Tämä saattoi toki näkyä vauhdissa, mutta parempi näin kun se kaahottava mielipuoli, joka ei keskity eikä kunnioita rimoja ollenkaan.

Teemun opeilla eteenpäin

Maanantaina treenattiin Niinulla. Niinu lähti kuitenkin Purina Openiin, joten Teemu hyppäsi meitä ohjaamaan. Ja ehkä hyvä niin. Teemu antaa ainakin meille niin hyvää ja suoraa palautetta ja varmaan puoleen vuoteen ei Teemun opeissa olla oltukaan niin hyvä taas päästä vähän "ruoskittavaksi". Eipä ollut helppo pätkä . Varsinkin meille siinä oli monta kinkkistä kohtaa .Alussa piti tehdä pakkovalssi liikkeessä. Mietittiin treenikaverin kanssa että kohta ei olisi yhtään niin vaikea jos tuota hyppyä siirtäisi pari metriä ja huomaisikohan Teemu jos me sitä vaivihkaa siirrettäisiin. Heh.. No eipä kuitenkaan siirretty, se ei ehkä ratkaisi kuitenkaan meidän pakkovalssi liikkeessä ongelmaa loppujen lopuksi.

 

Hallin oikeassa kulmassa oli mielenkiintoinen puomi-putki-keppihässäkkä ahtaasti. Pari kertaa sain koiran hienosti ohjattua putkeen keppien sijasta, mutta tämä meni kyllä täysin ohjaajan piikkiin. Domi karkasi kerran puomilta ilman lupaa, jossain lie mielenhäiriössä en samalla sekunnilla pysäyttänyt rataa josta tuli ansaitusti sanomista. Keinua vahvistettiin Teemun kanssa sillä sieltäkin tuppaa juoksemaan helposti läpi. Keinu on typerä este (jonka voisi poistaa) niin sitä ei ole haluttu suuremmin treenatakaan. Lähdöt on taas saatu varmoiksi, eikä hiipimistä ole enää ollut pariin treeneihin. Tämä on kuitenkin sellainen jota täytyy varmasti koko koiran iän ajan vahvistaa.

Tässäpä tärkeimmät Teemun ohjeet meille jatkoon

• Älä ikinä koskaan treeneissä EIKÄ kisoissa tingi koiran kriteereistä (jos juoksee puomista läpi niin rataa ei jatketa. PISTE)
• Älä sano ettet kerkiä sillä KERKIÄT
• Älä jää päivystämään koiraa, vaan näytä tehtävä, jätä koira suorittamaan tehtävää ja etene itse seuraavalle tehtävälle. LUOTA KOIRAAN!
• Puomia nopeammaksi (on ollut nopeampi, täytyy taas vahvistaa)
• Vahvista keppikulmia niin että "hämyesteitä" varsinkin putkenpäitä lähellä
• Keinulle jäämistä/ ohjaajan etu sekä sivuirtoamista vahvistettava
• Nopeana ohjaajana suosi ennemmin edestä ohjausta kuin takaa ohjausta
• RYTMITYS-RYTMITYS-RYTMITYS- ohjaajan treenattava
• Pakkovalsseja liikkeessä ohjaajan harjoiteltava (tell me about it...)

Kampanjoimassa hyvän asian puolesta

 

Domi on päässyt mukaan kampanjoimaan yhteistyökumppanimme Petsuperstore.fi:n kanssa hyvän asian puolesta. Petsuperstore.fi jakaa jokaisesta facebook tykkkäyksestä yhden kilon ruokaa pääkaupunkiseudun Löytöeläintalolle. Käykäähän siis tykkäämässä Petsuperstore.fi:n sivuista täällä ja olette mukana hyvän asian puolesta!

Tallikoira

 

 

Jatkoin tuossa parisen kuukautta sitten tallilla käymistä pitkästä aikaa. Olen aikoinaan Hollannissa ammatikseni ratsastanut, mutta muutama vuosi sitten oman hevoseni kuoltua jäi harrastus kokonaan. Kaverini osti vanhan kilpahevosensa Lupun takaisin ja nyt on taas ihana ollut käydä ratsastelemassa viikottain.En tiedä mitään niin ihanan rentouttavaa kun tallilla käynti ja varsinkin maastoilu noissa upeissa maisemissa. Kyllä unohtuu huolet, murheet ja stressit.

 

Domi on siis saanut tottua käymään kanssani tallilla. Se on vain parisen kertaa aikaisemmin ollut tallilla käymässä, siitä huolimatta se oli ekasta kerrasta asti aivan älyttömän helppo tallilla. Pysyy vapaana turvallisen matkan päässä hevosista, eikä lähde paimentamaan niitä vaikka hevoset riehaantuisivatkin tarhassa. Pystyn hyvin pitämään matkassa mukana, jos lähden vaikka taluttelemaan. Ratsastuksen ajan Domi saa kyllä odottaa autossa tai joko karsinassa.

 

Domia ei tunnu enää yhtään jännittävän hevosten lähellä oleminen. Yksi kerta näin ne jopa kuono ja turpa vastakkain Lupun kanssa. Aika suloista. Lupu onneksi ei ole moksiskaan, vaikka siellä koira mukana menossa paljon pyöriikin. Onneksi Domi kuitenkin sopivasti kunniottaa hevosia ja pysyy pääosin turvallisen välimatkan päässä. Toukokuun alussa tallille syntyi pieni suomenhevosvarsa, josta Domin oli alkuun melkosen vaikea pysyä erossa, kun varsakin olisi niin kovasti laitumeltaan halunnut Domia moikata. Varsan emä oli kuitenkin hieman eri mieltä ja lennättikin sitten Domia pariin otteeseen melko vauhdikkaasti laitumelta pois.

 

Domista siis hetkessä ihan itsekseen kouliutunut melkoisen mahtava tallikoira. Domi myös selvästi nauttii tallilla olosta, onhan siellä usein seurana mukavia koirakavereita. Ei voi taas kuin hehkuttaa miten mahtava, monipuolinen ja helppo koira Domi voikaan olla. (paljon sydämiä perään)

Johan rupesi pelittämään!!



Jee.. Toissapäivänä viimein kotiutui himoittu hyppysarja. Sain kurssikaverilta niin houkuttavan tarjouksen, että olihan siihen tartuttava. Oon jo pitkään himoinnut kunnon hyppyjä pihalle, jotta ainakin hyppytekniikkatreenit voisi tehdä kotona, eikä niitä varten tarvitsisi ajaa agilitykentälle asti. Onhan meillä jotain halpaviritelmiä hyppyinä ollut, mutta ei kunnollisia ja varsinkaan näin hyviä.

 

Nuo hypyt on aivan huippuhyvät, turvalliset, kevyet, hyvännäköiset, riman korkeuden saa tarpeeksi matalalle ja kaikki osat saa purettua, joten ne mahtuu hyvin vaikka autoon. Hyppytekniikkatreeniin noi on kyllä aivan must. Ajatus on kantaa niitä mukana mahdollisimman paljon vaikka kävisikin agilitykentällä kouluttamassa hyppytekniikkaa. Noista kun näkee suoritusta paljon paremmin kuin perinteisistä siivekkeellisistä hypyistä.

 

Nythän ei oikeastaan puuttuisi kuin putki niin pihalle saisi jo pientä ratapätkääkin aikaiseksi, kun kepit ja rengas löytyy ennestään. Mikäli kiinnostaisi samanlaiset hypyt niin yritys, joka näitä myy on Tähtitekniikka. Kannattaa pyytää tarjousta jos vähäänkään kiinnostaa. Niin ja juoksukontaktia opettaville tiedoksi että samainen firma tekee myös A.lle sekä puomille hyviä kehikkoja (kuvassa A:n kehikko nojaa autoa vasten)

Hyppytekniikkaa helteessä

Eilen ajettiin aamusta Ojankoon treenaamaan. Alkuun russelit pääsivät höntsäämään kentälle. Ojankon kentät vaan olivat niin kuumat, että melko nopeasti loppui virta russeleilta. Mutta hauskaa oli. Sitten paneuduttiinkin pariksi tunniksi hyppytekniikan saloihin Domin sekä Vapun koirien Neron ja Soran kanssa. On muuten melkoisen päteviä hyppytekniikkatreenureita Nero ja Sora. 

Domi treenasi pitkästä aikaa hyppytekniikkaa ja sen näköistä oli menokin. Domin kanssa tein kasvavaa sarjaa, etäisyyden arviointia sekä taipumistreeniä. Kasvavalla sarjalla kuten etäisyyden arvioinnissakin ponnu ei takapäästä riitä, jää vajaaksi. Mielellään ottaa ylimääräisen laukan ennemmin kuin lähtisi venyttämään. Tarvitsee itseluottamusta lisää.

Domille heikointa hyppytekniikkatreenissä on juuri tuo etäisyyden arviointi ja sitä olemme myös aivan liian vähän treenanneet. Kesän ajan onkin tarkoitus treenata tätä paremmaksi. Toivottavasti syksyyn mennessä on oppinut arvoimaan ja lisäämään käyttämäänsä voimaa takapäästä. Taipumisessa valui alkuun reilusti ulos loppukaarteessa, varsinkin vasempaan suuntaan. Paransi kuitenkin roimasti treenin aikana ja ihan viimeinen toisto olikin jo oikein hyvä. Rytmi oli hyvä, katse oli kaarteen mukainen ja laukka pysyi hyvin molempiin suuntiin. 

Lähiviikkojen ajan on taas mennyt paljon aikaa hyppytekniikan parissa ja muiden kurssilaisten sekä Vapun kanssa treenejä läpi käyden. Käymme muiden kurssilaisten kanssa ohjauspuheluja treeneistä läpi ja puhelut venyykin melkoisesti. Tästä aiheesta voisin puhua loputtomiiin. Oon kyllä ihan hurahtanu tähän hyppytekniikan opiskeluun. Valitettavasti aika on siihen rajallista, olettaen että sitä on muutakin elämää kuin töitä, koiria ja hyppytekniikkaa. 

Huomenna meillä onkin hyppytekniikan kouluttajien koulutuksen loppukoe (aikas jännää) ja keskiviikkona pääsee Domi taas hommiin. Sen jälkeen (toivottavasti) me valmistummekin. Onneksi treenit jatkuu ja jatkokurssia odotellessa.

Kesä, kesä, kesä

Kesä missä viivyt? Vuosi sitten tähän aikaan nautittiin jo helteistä. Sade onkin kiusannut tässä Espanjan reissun jälkeen ja tuntuu, että koiria on saanut olla koko ajan kuivaamassa. Ja silti koti on täynnä tassunjälkiä ja hiekkaa. Miten kolme pientä koiraa voikaan tuoda niin paljon hiekkaa sisään?

 

Tyhmä sade on myös haitannut harrastamista. Perjantaina ja tiistaina oli kova tarkoitus mennä Domin kanssa epistelemään. Tulipa sitten molempina iltoina vettä melkosen reippaasti ja jäätiin menemättä. Kontaktit ovat kuitenkin märkinä ja kun on vara valita niin mieluummin jätän menemättä ja riskeeraamatta mitään. Domi kun ei itse ihan osaa säädellä vauhtiaan liukkaiden kontaktien mukaan

 

Eilen ja tänään on onneksi näyttänyt jo paljon paremmalta. Ensi viikolla sitten toivottavasti päästään jo yli kahdenkymmenen. Eilen nautittiin kauniista päivästä tekemällä puolentoista tunnin metsälenkki ja pysähdyttiin monta kertaa nauttimaan auringosta. Ihanasti luonto puhkeaa kukkaan tällä hetkellä. Kyllä näyttää koiratkin nauttivan kesän tulosta.

 

Jos ei se tapa ni se todellakin hajottaa!!

 

Tämä teksti on pyörinyt blogin luonnoksissa jo pitkään. Jotenkin sen kirjoittaminen ja julkaiseminen tekee siitä jotenkin konkreettisempaa. Kyyneleitä on myös valutettu paljon tätä tekstiä kirjoittaessa. Vaikka oikeasti mitään pahaa ei ole tapahtumassa, koko lauma voi hyvin. Kuitenkin välillä sattuu niin pirusti ja tuntuu että sydämen tuhansien sirpaleiden keräilyä jatkuu vielä pitkään.

Meidän laumassa on pientä muutosta. Sentti on muuttanut vakituisesti asumaan muualle. Rauhallisempaan kotiin, ainoaksi koiraksi, sohvan valtaajaksi, hemmoteltavaksi. Siellä se saa tehdä niitä asioita, joista se nauttiii eniten. Sen on varmasti todella hyvä olla ja tiedän että se saa parhainta mahdollista hoitoa. Sitä rakastetaan yli kaiken ja taidetaan jopa hemmotella pilalle.

 

Vaikka se sattuu niin kaikista tärkeintä on kuitenkin että Sentti hengittää ja voi hyvin. Sentti tulee kyllä hoitoon ja asuu lähellä. Välillä täytyy myös päästä sen kanssa agilitykentälle, siitä se nauttii. Sentti siis pysyy elämässä. Sen takia ei pitäisi sattua näin paljon. Tiedän myös että tämä on Sentille parhaaksi, se onneksi lohduttaa. Tälläkin hetkellä Sentti on ensi viikkoon asti meillä. Vaikka Sentti useimmiten osaakin kiristää hermoja niin kyllähän sitä tulee heti kuitenkin ikävä. Kuten kirjoitin pääsia että Sentillä on kaikki hyvin ja se on onnellinen. Se on tärkeintä.

Hetken tie on kevyt

 

¨

Loma meni ja jälleen aivan liian nopeasti. Espanjassa oli ihan mielettömät kelit ja kyllä masensi lentää takaisin Suomeen. Varsinkin kun oli kuullut takatalvesta lumesta ja rännästä. Voi kun sen lämmön ja auringon olisi saanut pakattua mukaan. Onneksi seuraava Espanjan reissu on taas tiedossa pian niin sen voimalla jaksaa. Ja onhan meilläkin tulossa pian kesä, toivottavasti.

 

Koiratkin ovat tulleet takaisin kotiin hoitopaikoistaan. Centti ja Domi kyräili päivän toisilleen, mutta nyt taitaa Domi taas muistaa kuka se pomo olikaan. Domi oli viihtynyt enemmän kuin hyvin uudessa hoitopaikassaan labbispennun kanssa. Hassua kun monet aikuiset koirat eivät soi sietää tuollaisia kymmenen viikon ikäisiä yyberärsyttäviä kakaroita, mutta Domi kyllä jaksaa väsymättä leikkiä pennun kanssa. Taitaa olla aika samalla aaltopituudella.

Pojat on siis lähiaikoina viettäneet melko arkista elämää.  Domi kävi fyssarilla  nyt keskiviikkona ja kroppa tuntui jo oikein hyvältä. Pientä lihaskireyttä enää rangassa, mutta sellaista tulee varmaan jokaisella hoitokerralla löytymään. Muuten Domi olikin sitten melko vaikea hoidettava. Piippasi koko hoidon ajan vaikkei siihen koskenutkaan, eikä totisesti olisi malttanut pysyä paikallaan.

 

Se on taas ollut reilu pari viikkoa kevyemmällä liikunnalla ja sen kyllä huomaa. Koira ei meinaa aina ihan pysyä nahoissaan ja tuntuu loman jälkeen korvatkin vähän kadonneen. Domi on myös päässyt vähän lihomaan. Pudotin kyllä ruokamäärää, mutta hoidossa on taidettu hieman lipsua. Laihdutuskuurille siis.

 

 

Nyt siis palataan todella hyvin mielin takaisin agilityn pariin. Tänään oli jo tarkoitus mennä mölleilemään Nasta Cuppiin, mutta sen verran mukavuudenhaluisena ihmisenä taidamme kuitenkin jättää väliin. Illaksi on sen verran paljon sadetta luvassa ja kun valita saa niin taidetaan jäädä kotiin. Onneksi nyt keväällä on enemmänkin epiksiä luvassa.

 

Hyppytekniikkaa pitäisi päästä nyt toukokuussa Domin kanssa treenaamaan, sillä olemme saaneet paljon hyviä kotiläksyjä Vapulta ja sormet syyhyää päästä niitä kokeilemaan. Myös hyppytekniikkakouluttajaksi valmistuminen lähenee. Hui. Kesällä onkin suunnitteilla päästä katsomaan mahdollisimman usean koiran hyppytreenejä.

Tukkoisuutta ilmassa

Torstai- aamuna suunnattiin Petran luo hoidattamaan Domia. Domi sai olla aamun mukana töissä, jotta säästin hieman aikaa. Domi oli onnessaan. Kaksi päivää ennen loman alkua on ihan tarpeeksi HEKTISTÄ muutenkin töissä, joten meinasi olla hieman hankala karata kesken työpäivän viemään koiraa fysioterapeutille, mutta asiat toki tärkeysjärjestykseen.

Petra katsoi alkuun Domin liikkumisen. Liikkeet ok, liikkui täysin puhtaasti ja suoraan. Seisoessa koira myös suora, mutta hieman vasemmalta lantio tippui alas sekä eteen. Tästä jo ajattelimme että sieltä varmaan löytynee jumeja. Hieman aristi rintarangan palpaatiota. Käsiteltäessä rintaranka molemmin puolin tukkoinen, vasemmalta enenmmän. Lanne vasemmalta tukkoinen, enemmän lihaskireyttä kuin rankaperäistä, oikea ok.

Moni koirahan on joka kerta jumissa hoidettaessa, mutta Domista ei tähän mennessä ole löytynyt lähes mitään. Petra myös muisti huomauttaa, että iän karttuessa (koirilla kahden kolmen vuoden iän jälkeen) alkaa helpommin paikat menemään jumiin kuin pentukoiralla. Vanhuus ei tuu yksinään. Vaikka Domia ihan vauvana edelleen pidänkin. Hieman toki myös harmittaa etten ole koirassa mitään huomannut, mutta tuo ei taida kipujansa milläään tavalla näyttää. Tekisi varmaan agilityakin kolmella jalalla. Nyt täytyy myös pitää hoitovali maksimissaan kuudessa viikossa, sillä nyt se oli jo mennyt sen yli.

Tukkoisuus on kyllä aivan yhtä todennäköisesti tullut metsälenkillä tai toisten koirien kanssa riekkumisesta kuin agilityn seurauksena. Petra myös sanoi hyvinkin mahdollisesti tulleen jonkin "tapaturman" (revähdys/venähdys)  Meilläkin on jonkin verran noita isompia leikkikavereita, jotka kyllä onneksi osaa leikkiä Domin kanssa nätisti, mutta ehkä jatkossa pitää olla vielä tarkempi kenen kanssa Domin päästää leikkimään. Sillä kun on aikas vauhdikkaat painit aina.

Domi aloitti heti samana päivänä kuuriluonteisen magnesiumin syönnin sekä saimme kotiin päivittäiseksi jumppaohjeiksi sivutaivutukset sekä selän pyöristykset.

Pari päivää otettiin kevyemmin, mutta nyt jatketaan ihan normaalia elämää. Agilitytreenit jätetään kuitenkin pariksi viikoksi varmuuden vuoksi tauolle. Olen lähdössä Espanjaan ja koirat menossa hoitoon niin taukoa olisi muutenkin tullut. Harmittavasti kyllä Jennan eiliset treenit jäi väliin. Heti kun tulen reissusta niinvien Domin uudelleen Petran hoidettavaksi, toivottavasti silloin ollaan jo paaaljon vetreämpiä.

Russelit on siis jo hoidossa ja Domi menee tänään yhdeksän viikkoisen labbispennun luokse hoitoon, joten tylsää ei ainakaan Domilla pitäisi olla. Saa nähdä miten Domi jaksaa viikon ajan riiviötä kannassaan. Ihan oikein Domille, se on ihan samanlainen pain in the ass ollut russeleille pentuna ja vielä välillä edelleen. Kiitos taas hoitopaikoille,  toivottavasti koirat ovat kiltisti!

Agilitytreenit vaihtuivat eläinlääkärikäyntiin

Eilisiltana oli ohjelmassa agilitytreenit, mutta niiden sijasta löysimmekin itsemme eläinlääkäriasema Remediumilta. Kävimme iltapäivällä tekemässä kavereiden kanssa puolentoista tunnin remmilenkin merenrannassa. Koirat olivat koko ajan remmissä eikä Domi päässyt riehumaan muiden kanssa vaikka sitä kovasti yrittikin. Lenkin loppuvaiheessa huomasin, että Domi alkoi liikkumaan hieman epäpuhtaasti. Siinä sitten sitä ravuutettiin suoralla ja ympyrällä. Vasenta takajalkaa oireili. Ei muuta kuin koira kainaloon ja kannoin sen autolle saakka. 

Kello oli varttia vaille seittemän ja ajattelin ettei sitä varmaan enään mihinkään kerkeä viemään. Meillä ei kuitenkaan ollut edes kipulääkettä himassa, joten yritin soitella kaikki paikat läpi, jos vain johonkin olisi vielä ollut mahdollista päästä. Onneksi Remediumille vielä pääsimme. Tälläisia tilanteita varten pitäisi kyllä olla aina kaapissa kipulääkettä valmiina, mutta nyt oli päässyt loppumaan.

Katsoimme koiran liikkeet ja edelleen vasen takajalka oli epäpuhdas. Eläinlääkäri kävi todella tarkasti koko koiran läpi. Erityishuolellisesti takajalat. Takajalkojen liikkuvuus oli oikein loistava, ei kinnannut yhtään vastaan eikä aristellut muutenkaan yhtään mitään paikkaa. Selkä koluttiin myös tarkasti läpi ja pienen pientä reagointia saatin aikaan rintarangan kohdalla. Tämä voisi viitata jonkinlaiseen jumiin. Mitään hälyttävää reagointia, turvotusta tai muuta vastaavaa ei löytynyt, joten mitään järkeä ei ollut kuvata mitään, ainakaan vielä.

Jotain posiitivistakin eläinlääkärikäynnissä oli. Domi sai paljon kehuja avoimuudestaan ja reippaudestaan. On varmaan nähnyt vain arkoja shelttejä, sillä ihmetteli suuresti miten kyseisen rodun edustaja voikaan olla näin iloinen ja helposti lähestyttävä tapaus. Luonteen lisäksi kehuja sai takapään lihakset. Yesh. On niitä työstettykin.

Noin tunti lääkärin jälkeen koira ei ollut enää yhtään epäpuhdas. Johtui toki varmastikin kipulääkkeestä. Aamulla koira liikkui täysin puhtaasti eikä halunnut ymmärtää miksi aamulenkki piti tehdä remmissä. Jätin kipulääkkeen antamatta ja on koko päivän liikkunut puhtaasti. Onneksi huomen aamusta päästään fyssarille. Toivottavasti olisimme sen jälkeen hieman taas viisaampia. Kun nuo karvakorvat vain osaisivat puhua niin olisi huomattavasti helpompaa. 

Reipas pieni mies

Viime viikonloppuna Domi kävi edustamassa shelttejä Etelä- Suomen shelttien pisteellä Pet Expossa Messukeskuksessa. Eipä ole tainnut Domi olla koskaan ihan niin isossa tapahtumassa, mutta silti oli kuin kotonaan. Rapsuttelijoita riitti koko yhdeksäntuntisen päivän ajan melkoisesti. Välillä oli kymmeniä lapsia kerrallaan ympärillä silittelemässä. Iltapäivään asti hakeutua kaikkien luokse häntää heiluttaen ja joillekin rapsuttelijoille oli myös melkoisella pusutuulella. Pari viimeistä tuntiakin antoi hyvin silitellä, mutta ei selkeästi enää yhtä aktiivinen rapsutusten kerjääjä jaksanut olla. 

Muutenkin melkoinen luonnetesti koiralle, kun ihmisiä tuli joka suunnasta luokse, lapset kiljuvat ja juoksevat ympärillä, ilmapalloja poksuu hallissa, taputuksia, kuulutuksia ja vielä vieressä tehtiin kani- ja rotta agilitya. Stressaavasta ympäristöstä huolimatta Domi jaksoi olla iloinen ja positiivinen oma itsensä läpi päivän. Siitä ei huomannut että se olisi pelännyt oikeastaan mitään siellä. 

Kyllä saa olla ylpeä ja onnellinen niin loistava hermoisesta ja hyväluonteisesta koirasta kuin Domi on. Domin tyttöystävä Lara oli myös paikan päällä iltapäivän messuilla, valitettavasti rakkaus oli Domin puolelta todella paljon tulisempaa kuin Laran puolelta. Lara olisi selvästi halunnut keskittyä leikkimiseen enemmän kuin rakkaudenosoituksiin. Messujen jälkeen käytiin vielä leikittämässä yhtä kahdeksan viikkoista pentua ja loppuillasta kotona oli melkoisen väsynyt shetlantilainen.

Pääsiäisloman alkupäivät vietettiin Domin kanssa kahdestaan Lahdessa. Eilen Domi sai herkullisen lampaanviulun kaluttavaksi. Raukka ei oikein tiennyt miten päin sen kanssa olisi kuulunut olla. Kotimatkalla Lahdesta korkattiin myös agilityn ulkokausi tältä vuodelta. Käytiin tekemässä 10 minuutin täsmätreenit Ojangossa. Treeni sisälsi iloisen rallittelun lisäksi niisto-persjätön ja saksalaisen mieleen palauttelemista. Molemmat ohjaukset sujui oikein hyvin niin muistuteltiin vielä puomin alastuloa ja lähinnä sinne pysähtymistä. Tällä kertaa tehtiin oikein hienoja pysähdyksiä, mutta aina ihan niin ei ole. Ojangon kenttä tuttuun tapaan aikas kuuma paikka aurinkoisena päivänä. 

Vauhti on aseeni

Vauhti on aseeni

Terveisin: Domi

 

Viime viikon sunnuntaina päästiin Jennan treeneihin Ojankoon. Vauhtia oli koirassa paljon, järkeä ei ihan niin paljon. Kumpikaan ei kyllä ollut ihan parhaimmillaan treeneissä. Koirahan nyt aina tekee hyvin, mutta välillä kyllä keuli vähän koirallakin. Ja kun vire menee yli ja ohjaaja myöhässä niin kyllähän ne rimatkin roiskuu silloin.

 

Domille ei niin tyypilliseen tapaan treeneissä kaarteet valui ja valui. Tämähän toki johtunee siitä, että olen askeleen perässä koko ajan. Näimpä mitä pidemmälle rataa mennään niin kiire vaan kasvaa josta tuleekin sitten jo kilpajuoksua koiran kanssa. Ja sen kilpailun voittajan tietääkin varmaan kaikki. Koira vie 6-0.

 

Suurempana ongelmana siis valssit, hypyn viisi valssi oli aikas karsea. Heikosta ohjauksesta johtuen ne olivat meillä aika laajoja ja kaarrattavia. Vielä selvemmin ja ajoissa valssin pitäisi alkaa vastakkaisella kädellä ja jalalla ohjaten jolloin se rintamasuuntakin kääntyy jatkoa kohden. Kyllähän se koira kääntyy kun ohjaa ajoissa, siitä ei onneksi ole huolta.

 

Suoran putken putkijarrut olivat täysin hukassa tänään. Aivan kuin koira ei olisi koskaan kuulluutkaan aiheesta mitään. Pakkovalssi toimii startissa hyvin, mutta ei oikein radan osana ihan vain siitä syystä, että ohjaaja ei osaa kiireessä sijoittua oikein. Startin pakkovalssissa muistettava tehdä reilu merkkaus ja lähteä rohkeasti liikkeelle, niin koira kääntyy aivan siivekkeitä nuollen Backlappi on taas päässyt unohtumaan ja se on muutenkin vähän vaikea ohjaus meille kun koiran pitää lähteä ohjaajasta poispäin. Domi kun mieluummin pysyy ohjaajassa kiinni. Sylkkärissä ollaan todella hyviä, näin vaatimattomasti sanottuna. Sen vuoksi sitä pitääkin muistaa käyttää enemmän radan osana.

 

Tässä kuussa päästään vielä uudemmankin kerran Jennan oppeihin ja vielä ulkokentälle. Ihanaa. Jotenkin tämä hallikausi on tuntunut kestävän aivan liian kauan ja halu päästä ulos treenaamaan on jo valtava. Onhan siellä pitävämpi pohjakin tuolle pikakiiturille.

 

Osa treeneistä saatiin myös videolle

Huhtikuun ensimmäisiä

 

En pysty käsittämään että sitä ollaan jo huhtikuun puolella. Viikot menee ohi sellaista vauhtia, että hyvä jos perässä pysyy. Kiireiden vuoksi on muutamia agilitytreenejä jäänyt välistä ja myös sen vuoksi, että muuten olisi Domilla tullut kolme päivää treenejä peräjälkeen ja jos ei ole pakko niin vältän sellaista mielummin.

Sentti on taas viettänyt aikaa naapurissa hoidossa ja kotona on oltu siis Kevinin ja Domin kanssa. Kevin on ollut harvinaisen kiukkuinen. Taitaa olla rankkaa olla pomo, kun Sentti on poissa talosta. Välillä jo rupesi näyttämään, että Domi astuu kohta pomon saappaisiin, mutta onneksi Kevin on nyt hoitanut homman kotiin.

 

Domi on lähiviikkoina kunnostautunut oikeana ärsyttäjänä, oikea pain in the ass. Se ärsyttää Keviniä 24/7. Jos ei se muuta keksi niin se tulee Kevinin eteen ja vaan tuijottaa ja tuijottaa tai kiertää Keviniä ympäri. Kuinka ärsyttävää varmasti. Toivottavasti sekin saa joskus pikkuveljen, joka antaa edes puoliakaan takas siitä miten paljon se ärsyttää russeleita.

Ohjaajalla kiire kesäkuntoon projekti jatkuu, joten juoksemassa on käyty useita kertoja viikossa. Domi on ollut mukana juoksemassa useimmiten. Me juostaan sellaisia kuuden kilsan lenkkejä yhdessä. Sen koira tuntuu jaksavan aika keposasti. Domi on ihanan helppo juoksukaveri, kun pystyy juoksemaan vapaana koko matkan ja ihmisten/koirien vastaantullessa tulee itse sivulle juoksemaan, eikä niitä varten tarvitse sen kanssa ruveta pysähtelemään.

 

 

Juoksulenkkien lisäksi joka viikko lenkkeillään ahkerasti eri koirakavereiden kanssa. On kyllä niin huippua kun kaveripiiristä löytyy paljon koirakavereita ja vieläpä kun koirat tulevat loistavasti toimeen keskenään. Metsälenkit ja pellot alkavat olemaan sulia niin on ollut ihana tehdä parin tunnin lenkkejä auringonpaisteessa. Lähimetsää pitkinkin pääsisi vaikka Nuuksioon asti, mutta nyt olen useamman kerran pakannut koirat autoon ja ajanut muutaman kilometrin Espoonkartanoon ja käyty lenkkeilemässä siellä upeissa maastoissa. Koiria ei siellä ole koskaan tullut vastaan, mutta hirviä ja hevosia sieltä kyllä löytyy.

 

 

Hassuja pieniä otuksia

Kaikkien koirilla on varmasti hassuja ja outoja päähänpistoja. Jokainen koira on omanlaisensa persoona. Meidän koirista kyllä ehdottomasti Domilla on kaikista eniten hassuja tapoja, mikä ei varmaan ole kovin yllättävää. Monesti sitä itsekin katsoo sen touhoja silmät suurena. Ja vielä tänäkin päivänä se osaa kyllä yllättää. Voipi olla että nämä huvittavat vain meitä, mutta jaetaan osa niistä kuitenkin myös Teidän kanssa.

 

•  Domi kiittää ruoasta aina tallustamalla luokse ja röyhtäsemällä ihmisen edessä
•  Sentin on TODELLA vaikea löytää kakkapaikkaa ja usein siinä meneekin melkoinen tovi ennen kuin hänen kelpaa mihinkään kakata, ja silti siinä pyöritään vielä kauan

 
•  Kevin ei pidä YHTÄÄN aivastelevista ihmisistä
•  Domilla on varvasfetissi, se haluaa nuolla ja leikkiä ihmisten varpailla

 
•  Kevin haluaa nukahtaa unilelu suussa (joku pehmolelu)
• Domi joisi viiniä ja olutta, jos vaan antaisi

 

• Domi juo aina pääsääntöisesti makuuasennossa
• Sentti näkee paljon unia ja uinuu silloin kovaan ääneen

 

• Sentti kuolaa KAMALASTI, kun leikkii leluilla ja sitä kuolaa on sitten myös pitkin seiniä
• Kevin on hulluna osmankäämiin