Tukkoisuutta ilmassa

Torstai- aamuna suunnattiin Petran luo hoidattamaan Domia. Domi sai olla aamun mukana töissä, jotta säästin hieman aikaa. Domi oli onnessaan. Kaksi päivää ennen loman alkua on ihan tarpeeksi HEKTISTÄ muutenkin töissä, joten meinasi olla hieman hankala karata kesken työpäivän viemään koiraa fysioterapeutille, mutta asiat toki tärkeysjärjestykseen.

Petra katsoi alkuun Domin liikkumisen. Liikkeet ok, liikkui täysin puhtaasti ja suoraan. Seisoessa koira myös suora, mutta hieman vasemmalta lantio tippui alas sekä eteen. Tästä jo ajattelimme että sieltä varmaan löytynee jumeja. Hieman aristi rintarangan palpaatiota. Käsiteltäessä rintaranka molemmin puolin tukkoinen, vasemmalta enenmmän. Lanne vasemmalta tukkoinen, enemmän lihaskireyttä kuin rankaperäistä, oikea ok.

Moni koirahan on joka kerta jumissa hoidettaessa, mutta Domista ei tähän mennessä ole löytynyt lähes mitään. Petra myös muisti huomauttaa, että iän karttuessa (koirilla kahden kolmen vuoden iän jälkeen) alkaa helpommin paikat menemään jumiin kuin pentukoiralla. Vanhuus ei tuu yksinään. Vaikka Domia ihan vauvana edelleen pidänkin. Hieman toki myös harmittaa etten ole koirassa mitään huomannut, mutta tuo ei taida kipujansa milläään tavalla näyttää. Tekisi varmaan agilityakin kolmella jalalla. Nyt täytyy myös pitää hoitovali maksimissaan kuudessa viikossa, sillä nyt se oli jo mennyt sen yli.

Tukkoisuus on kyllä aivan yhtä todennäköisesti tullut metsälenkillä tai toisten koirien kanssa riekkumisesta kuin agilityn seurauksena. Petra myös sanoi hyvinkin mahdollisesti tulleen jonkin "tapaturman" (revähdys/venähdys)  Meilläkin on jonkin verran noita isompia leikkikavereita, jotka kyllä onneksi osaa leikkiä Domin kanssa nätisti, mutta ehkä jatkossa pitää olla vielä tarkempi kenen kanssa Domin päästää leikkimään. Sillä kun on aikas vauhdikkaat painit aina.

Domi aloitti heti samana päivänä kuuriluonteisen magnesiumin syönnin sekä saimme kotiin päivittäiseksi jumppaohjeiksi sivutaivutukset sekä selän pyöristykset.

Pari päivää otettiin kevyemmin, mutta nyt jatketaan ihan normaalia elämää. Agilitytreenit jätetään kuitenkin pariksi viikoksi varmuuden vuoksi tauolle. Olen lähdössä Espanjaan ja koirat menossa hoitoon niin taukoa olisi muutenkin tullut. Harmittavasti kyllä Jennan eiliset treenit jäi väliin. Heti kun tulen reissusta niinvien Domin uudelleen Petran hoidettavaksi, toivottavasti silloin ollaan jo paaaljon vetreämpiä.

Russelit on siis jo hoidossa ja Domi menee tänään yhdeksän viikkoisen labbispennun luokse hoitoon, joten tylsää ei ainakaan Domilla pitäisi olla. Saa nähdä miten Domi jaksaa viikon ajan riiviötä kannassaan. Ihan oikein Domille, se on ihan samanlainen pain in the ass ollut russeleille pentuna ja vielä välillä edelleen. Kiitos taas hoitopaikoille,  toivottavasti koirat ovat kiltisti!