sunnuntai 30. kesäkuuta 2013

Russeleiden agilitykoulutukessa - kera paimenlapsen

Eilen vietettiin päivää Kivikossa russeleiden agilitypäivässä. Kouluttajina Niinu ja Teemu. Treeneihin ilmoittautuessa oli tarkoitus mennä Sentin kanssa, mutta loppujen lopuksi Domin kanssa treeneissä oltiin, hieman vääränrotuisena siis. Meillä oli mahdollisuus mennä molempien oppiin, mutta pelkäsin että on kovin helteinen päivä, joten menimme vain Teemun oppiin. Eilen sitten olisikin  ollut sopiva lämpötila aksaamiselle, mutta mielummin otin varmaan päälle. Sen verta kovin Teemu meidät pistikin juoksemaan, että en tiedä olisiko ne omatkaan jalat oikeasti enää jaksaneet. 

Treenin teemana oli linjaavien ja kääntävän ohjauksen erot. Perusasioiden Treenin neljässä eri harjoituksessa pääsi todella itsekin huomaamaan näiden eron. Me ei kyllä ehditty viimeiseen treeniin asti ikinä, mutta hyvin selkeästi näiden eron kyllä havainnollisti jo kolmessa ekassa harjoituksessakin. Ihania nämä näin havainnollistavat treenit. Aivot pääsi toden teolla ohjaajalla raksuttamaan ja valtavasti oppia jäi taas takataskuun

Ensimmäisessä pätkässä tehtiin isompaa ympyrää (U-putket molemmissa päissä ja suorat putket sivuilla) jossa putkien välissä olevat hypyt ei ollut suorassa linjassa ja ansahyppyjä oli mukavasti myös sekoittamassa pakkaa. Domi irtosi loistavasti putkeen ja sain hyvin etumatkaa mutta lähti ensimmäiset kerrat vaan täysiä perään ja jätti putken välistä . Heti kun muistin ottaa sen yhden (ratkaisevan!) askeleen ja törkkäyksen kohti putkea, vaikka juoksinkin edellä niin johan rupesi homma pelittämään lähes kuin Strömsöössä.

Omatkin jalat toimivat niin hyvin niin, että kerkesin putken jälkeen tehdä persjätön, mutta jo tokalla suoralla omat jalat alkoivat painaa ja jouduin vaihtamaan persjätön takaaleikkaukseksi. Onnistuneeseen sellaiseen. Yleensä nuo löysät takaaleikkaukset eivät ole meille helppoja. Teemu olikin vaikuttunut miten hienosti ja sujuvasti vaihdoin ohjaussuunnitelmaa kesken radan. Vihuu!! Kyllä itsekin yllätyin, täytyy sanoa!  

Toisella pätkällä juostiin ovaalinmuotoista ympyrää, jossa koira tuli saada linjattua ohi ansaesteen. Tämä alkuun ajateltuna pitäisi olla meille helppo tehtävä, sillä Domi lähtee vetoihin todella kiltisti mukaan. Jostain syystä ajoitin vetoni aivan päin prinkkalaa ja vedin koiran koko hypyltä pois. Pienen Teemun "puhuttelun" jälkeen rupesin taas ohjaamaan ja saatiin tälläkin pätkällä hienot pätkät aikaan. Tässä tehtävässä tarvittiin juuri sitä liikkeen rytmittämistä oikeaan aikaan, mikä tuntuu olevan ohjaajalle ylitsepääsemättömän vaikeaa. Täytyisi vaan paremmin luottaa oman liikkeen voimaan. Domi kääntyy todella hienosti ja tulee juuri sinne minne ohjaan. 

Kolmannessa pätkässä olikin sitten työn alla tiukat takaaleikkaukset. Tässä haettiin voimakasta jarruttamista ja terävää suunnan muuttamista seuraavan esteen suuntaan. Mun käännöksistä puuttui alkuun kokonaan selkeä jarru, jolloin kaarrokset levisivät. Tässä treenissä tajusin myös miten valtavan tärkeää se oman jalkojen kääntäminen on tiukoissa käännöksissä. Teemu piteli Domia ja pisti mut juoksemaan pätkän muutaman kerran ilman koiraa, jossa saatiin taas joku lamppu syttymään.

Tässä taisi olla koirastakin jo paras terä mennyt ,joka teki omasta työstäni astetta helpompaa kun koira ei mennyt aivan sata lasissa. Putkijarrutukset sujui taas loistavasti ja sai kehuja. Valitettavasti vain muutama viimeisen treenin pätkä saatiin nauhalle, mutta onneksi edes nämä. Kyllä huomaa miten viimeisellä pätkällä alkaa oppi menemään perille ja koira kiittää ja tekee sujuvan pätkän tiukin käännöksin. Teemun treenit olivat jällen huippuhyvät. Varsinkin kun Teemu on suuri Domi-fani niin sen treeneissä on ihan huippua käydä. Ensi kertaa odotellessa!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti