Kroppa mustelmilla

Viime viikon tiistai-iltana lähdin normaalisti koirien kanssa metsälenkille, Sentti oli myös mukana. Yhden mutkan takaa melko puskista ilmestyi valtavan kokoinen sekarotuinen koira ja kultainen noutaja. Iso sekarotuinen lähti tulemaan kohti. Tuli kuitenkin rauhallisesti ja iloisesti ja ajattelin, että ehdin sen hyvin häätää pois, otan vain russelit ensin hihnaan kun Domi kuitenkin pysyy hyvin jaloissa. No enpäs ehtinyt kuin saada russelit remmiin.  Huomasin että koira lähestyikin vauhdilla, jolloin yritin häätää sitä pois, mutta sehän ei sitten todella pysähtynytkään. Vaan nappasi Domin kaulasta kiinni nosti ilmaan ja paiskasi alas, luojan kiitos ei kuitenkaan ravistellut. Samantien kun näin että nappasi Domin suuhunsa päästin Sentin tilanteeseen, jolloin tilanne luojan kiitos laukesi. 

Ja juu en todellakaan tiedä oliko järkevää päästä Sentti tilanteeseeen, mutta voin kertoa että tuossa vaiheessa kun näkee oman koiran lähtevän toisen koiran suussa niin ei ihan hirveästi kerkeä miettimään mitään. Tämä tällä kertaa nyt kuitenkin auttoi kun Sentti meni puolustamaan Domia. Toki jos se koira olisi Domin halunnut tappaa niin olisihan se sen tehnyt.  Domi huusi hetken, mutta toipui yllättävän nopeasti.  Juttelin omistajan kanssa pidempään ja kävin siinä paikan päällä koko koiran läpi. Tosi hyvin antoi käydä kropan läpi ja taivuttaa jalat. Ainoa mihin ei antanut koskea oli niskan alueen seutu, mistä koira oli Domin ilmaan nostanut. Domi myös liikkui heti täysin puhtaasti eikä misssän tilanteessa ontunut.

Meillä oli luojan kiitos keskiviikolle eli seuraavalle päivälle varattu Remediumista Marilta aika. Pelkäsin kyllä melkoisesti minkälaisen tuomion saisimme. Selkeästi selvisimme säikähdyksellä kun mitään suurempaa ei käynyt, mutta kyllä vaan jännitti minkälaiset ruhjeet ja lihasjumit tuollainen jättää koiran kroppaan. Olin jo valmistautunut ainakin kuukauden sairaslomaan.

Mari aloitti hoitamalla päätä ja sanoi kyllä melko nopeasti, että eihän täällä kropassa mitään kovin huolestuttavaa löydy. Melkoinen helpotus. Tottakai kropasta huomasi tapahtuneen, mutta siihen nähden todella pienin vaurioin selvittiin. Domin kropan hyvä lihaksisto on varmastikin auttanut ja Domi on ilmeisesti osannut myös suojata tilanteessa kroppaansa hyvin. Koko vasen puoli tuntui olevan aivan mustelmilla. Lavan ja rintarangan alueelta varsinkin vasemmalta puolelta löytyi eniten jumeja. Olkanivel oli hieman paikaltaan mutta Mari sai sen onneksi näin pian tapahtuneen jälkeen hoidettua kohdilleen, joten se ei ehtinyt vaikuttaa vielä suuremmin muualle kroppaan. Pientä kolhua tuntui myös vasemman jalan etuvarpaissa. Hoito kuitenkin tehosi heti ja lähtiessä Domilla oli varmasti parempi olo. Onneksi on loistavia hoitokasiä!! <3

Niskan alueen iho oli alkuun tosi hellänä kohdista, joihin koiran hampaat olivat uponneet. Mitään muuta näkyvää ei tilanteesta jäänyt. Tapahtunut ei kyllä ole näkynyt koirassa mitenkään, näköjään vain omistajaan jätti jälkensä. Kolme- neljää päivää otettiin melko paljo rauhallisesti, mutta nyt ollaan palattu normaaliin elämään. Alkoi olemaan Domikin melko rasittava jo parin päivän jälkeen, se kyllä kaipaa niin paljon tekemistä tai sillä alkaa menemään pian hommat vähän yli. Viikon verran Mari suositteli pitämään treenitaukoa ja siitä pikkuhiljaa taas palata normaaliin treeniin. Ajattelin loppuviikosta joko lauantaina tai sunnuntaina pikkuhiljaa palata agilityn pariin. Tehdään alkuun ensin ilman rimoja tai 5-10 cm rimoilla, ihan varmuuden vuoksi. 

FitDog- Agilitytiimin leiri number one

Ensimmäinen FitDog tiimin leiri takana. Fiilis on ihan mielettömän katossa vieläkin. On mielettömän hienoa olla osana noin hyvää porukkaa. Mieletöntä tsemppausta, motivointia, auttamista, uhrautumista toisten puolesta. Toki fb ryhmässä on leiriä hehkutettu jo heinäkuusta alkaen, mutta, en ihan suoraan sanottuna itse ihan tiennyt mitä odottaa. Mutta mutta leiri kyllä ylitti silti kaikki odotukset ja vielä vähän enemmän. Saimme valtavasti neuvoja, kehuja, kritiikkiä, tsemppejä ja kotiläksyjä. 

Treenimotivaatio on aivan huipussa tällä hetkellä, sekä koiran kanssa treenaukseen että oman fyysisen kunnon sekä nopeuden kehittämiseen. Se mitä itse mietin etukäteen oli, että oliko leirillä mahdollista saada tarpeeksi yksilöllistä opetusta. Me ainakin saatiin. Sunnuntai-iltana kotiutuessa oli kyllä aika kaikkensa antanut olo, sekä koiralla että ohjaajalla. Maanantai-aamuna nukuimme Domin kanssa ysiin asti ja aamulenkille lähdimme vasta ennen kymmentä. Todella harvinaista että Domi malttaa nukkua yli seitsemään. Maanantaina jaksoi.

Perjantai

Perjantaina aloittelimme iltapäivästä tiimin esittelyllä ja infopläjäyksellä, Christina Forsselin henkisen valmentautumisen luennolla sekä päätimme illan yhteisruokailuun. Mulle nuo henkisen valmentautumisen harjoitteet ja luennot on todella tarpeen. Taidan silloin tällöin olla itseni pahin kilpakumppani. Saimme myös sparrausparin leirin ajaksi, jonka kanssa olisi tarkoitus jakaa treenejä, onnistumiset, epäonnistumiset yms. Meillä kävi niin hyvä tuuri että meidän sparrauspari asuu hyvin lähellä Kirkkonummella, joten tarkoitus on nähdä lenkin merkeissä sekä varaamme yhteisen treenivuoronkin Niinun uudelta hallilta jahka se piakkoin valmistuu. Ihan super hyvä juttu saada tuollainen sparraajakaveri kenen kanssa pääsee treenejä analysoimaan yhdessä.

Lauantai

Lauantaina sitten testattiin, testattiin, testattiin sekä koiraa että ohjaajaa. Meidän päivä alkoi jo kahdeksalta Jennan kontaktipisteelle. Kaikki kontaktit testattiin ensin normaalisuorituksella ns. vedättämällä ja sitten reippaalla taaksejäännillä. Puomi oli oikein hyvä (vaikkakin possu kyllä loikkasi ensimmäisen suorituksen) ja siitä saatiin paljon kehuja. Tuohon taaksejääntiin vaan lisää vauhtia ja toki vahvistusta puomille tarvitaan koko koiran uran ajan, mutta tällä hetkellä muuten puomi hyvällä mallilla. A-este on jäänyt kokonaan unholaan, joka näkyi. Muuten kuulemma loistava suoritus, hyvä ja nopea suoritus ja hyvä loikka harjan yli. Ihan vain sellainen pieni juttu jäi toteutumatta kuin se että koira olisi osunut kontaktille. Palataan treenissä taaksepäin ja ruvetaan venyttämään laukka-askeelta niin saadaan hyvä osuma myös kontakti-alueelle. Tiedetään onneksi kuitenkin mitä tehdään ja miten saadaan hyvä osuma myös kontaktipinnalle asti. Keinu olikin sitten aika murheenkryyni. Mitään ei tietääkseni ole puomin suorituksessa tapahtunut, mutta tauon jälkeinen keinusuoritus oli hidas ja epävärma. Näimpä ollen päätimme rakentaa myös keinun uudelleen.

Seuraavaksi Juhan pisteellä testattiin rytmitystaitoja. Jihuu, niin ohjaajan heikko kohta. Olihan siellä jo oikein hyviäkin pätkiä. Juha tykkäsi ja totesi, että enää pari pientä hienosäätöä meidän menoon niin johan alkaa pakka pysymään kasassa koko ratasuorituksen ajan. Näinhän se juuri on. Meillä on ihan flow pätkiä, mutta siellä on aivan liikaa myös töksähtämisiä ja rytmitysongelmia jossa koira jää väin komentamaan. Juha oli myös sitä mieltä että kun kyseessä on näin hyvin kokoava koira että käännöksiä ei tarvitsisi edes yrittää ennakoida liikaa/liian voimakkaasti jotta kieltoja ei tulisi. Tämä toki edellyttää, että ohjaaja myös kerkiää aina hypyille asti.

Kolmas testipiste oli Teemun taitoja, tekniikkaa, rytmitystä ja yhteistyötä mittaava piste. Tässä todella testattiin enemmänkin ohjaajan muistikykyä. Samalla ratapohjalla oli monta eri rataa ja kaikki piti opetella ulkoa ja suorittaa putkeen. Tässä todella Teemu halusikin tahallisesti aiheuttaa painetta ohjaajille. Tämä sujui meiltä kyllä oikein hyvin. Teemun mielestä jopa todella hyvin. Itse en ollut ihan niin tyytyväinen, josta Teemu pääsikin piiskaamaan, että pitää osata myös olla tyytyväinen. Omaan ohjaamiseen en vaan voinut olla tyytyväinen, kun tuntui että joka radalla piti miettiä mihin seuraavaksi. Ihmeen hyvin noin monta rataa kerralla muistin, vaikka olihan se huomattavasti vaikeampaa muistaa radat koiran kanssa kuin ilman koiraa. 

Esteosaaminen oli Domilla hyvä ja yhteistyöstä saimme täydet pisteet. Palkkaan ja huomioin koiran hyvin ja koira on hyvin motivoitunut tekemään töitä. Putkesta Domilta poistettiin pistetitä sillä se kääntyi kaksi kertaa väärään suuntaan putkesta ulostullessaan (WTF??) vaikka ohjaaja oli täysin loogisesti eikä siitä syystä koiran olisi todellakaan pitänyt kääntyä väärään suuntaan. Eipä ole tuollaistakaan käynyt ennen. Ei tainnut pikku pähkinät ihan kohdata Domin pääkopassa noilla hetkillä.

Tässä välissä koira sai levätä autossa parin tunnin ajan, kun ohjaajat joutuivat kuntotestiin. Hyvän kymmenen minuutin alkuverryttelyn jälkeen rupesimme hommiin. Kolmenkymmenen sekunnin testillä testattiin kyykyt, selät, vatsat ja punnerrukset. Testin tulos oli oikein loistava, ainoa mihin jäi kyllä petrattavaa oli vatsat. Luulin sen olevan kyykkyjen lisäksi vahvin osa-alue, mutta eipä ollutkaan. Lisää siis vatsatreeniä.

Alkuillasta vielä Niinun hallille testaamaan keppejä. Domilla on melko vahvat kepit, mutta kyllähän niihin olisi hyvä saada vielä rutkasti itsenäisyyttä. Kuten videolta huomaa voimakasta taaksejääntiä ei kestä ollenkaan. Kehuja tuli myös nopeudesta. Domi suoritti kepit 2,2 ja 2,3 sekunttiin, joukossa oli myös 2,8 sekunnin suoritus, mutta parissa suorituksessa oli havaittavissa sutimista ja siitä johtuneita rytmirikkoja joka ottaa aikaa.

Meillä on FitDog tiimissä mukana myös eläinlääkäri ja akupunktiohoitaja Karoliina Nyyssönen. Lauantain treenien jälkeen Karoliina tutki Domin vielä tarkasti läpi. Rakenteesta löytyvät "heikkoudet" olivatkin hyvin tiedossa. Domilta löytyy hyvät vatsalihakset sekä takajalkojen lihakset ja näkee että niiden eteen on tehty työtä. Ihana saada palautetta ammattilaiselta ja toki onhan Domin lihaksien eteen kyllä todella tehty töitä. Lihaksista ei löytynyt jumeja tai kireyksiä. Saimme myös jumppa-ohjeita lisää syvien lihasten treenaamiseen. Pitkän loppuverryttelyn jälkeen suuntasimme illalla kotiin tankkaamaan energiavarastoja huomista varten.

Sunnuntai

Meidät jaettiin lauantain testipäivän perusteella ahden eri kouluttajan klinikoihin. Kuten arvelinkin ja toivoinkin niin meidät laitettiin Jennan kontaktiklinikalla sekä Juhan rytmitys oppeihin. Meidän aamu kuitenkin alkoi jo ennen kahdeksaa Niinun hallilta ohjaajien juoksutesteillä. Kello soi jo ennen kuutta, jotta ehdin varmasti tankata jotain ennen juoksurypistyksiä. Kelloin soidessa kävi kyllä mielessä, että on aivan hullunhommaa lähteä sunnuntai-aamuna järkyttävässä kaatosaateessa lähteä juoksutesteihin ennen kello kahdeksaa aamulla. Ajatus kyllä unohtui heti kun pääsi hallille ja näki mahtavat ja tsemppaavat treenikaverit sekä meille tehdyn houkuttelevan aamupalan. Juoksutestit menivät ihan ok, mutta resursseja pitäisi kyllä olla parempaankiin. Vaikka ei ikinä saisi selitellä niin olihan se voinut olla hieman vauhdikkaampaa ja inhimillisempää jos ei tuuli ja sade olisi piiskannut vasten kasvoja. Keli kuin keli niin parempaan olisi pitänyt pystyä ja keväällä näiden tulosten on parannuttava.

Loppuverryttelyjen, venyttelyiden ja sen houkuttelevan aamupalan jälkeen lähdimme ajamaan Agilityakatemialle verryttelemään koiria. Aloitimme Juhan rytmitystreeneillä. Radalta löytyi tuhansia valsseja ja vähän myös saksalaisia, takaakiertopäällejuoksuja ja ennen kaikkea sitä rytmittämistä. Ohjaaja ei todellakaan ollut mukavuusalueella, joka oli aivan huippua. Mehän selvesimme kuitenkin yllättävän hyvin jopa tuosta kolmesta pikavauhdissa toteutettavasta valssista. Juha halusi fiksata meidän hypyille lähettämistä sekä saksalaisia vielä paremmaksi, tämän vuoksi emme ehtineet koko rataa edes suorittamaan. Valsseihin, välistävetoihin sekä päällejuoksuihin saimme loistavat kotitreeniläksyt.

Sitten vielä Jennan kontaktiklinikalle. Tässä vaiheessa alkoi kyllä jalat painamaan. Aamun juoksurykäisyt, Juhan treeni, kaikki verryttelyt, eilinen päivä ja kamala kaatosade keli niin kaipa sitä jo vähän tuntua saakin. Jennan kanssa paneuduttiin vain ja ainoastaan keinun suoritukseen. Jotain on suorituksessa valitettavasti tapahtunut mutta sitä on turha mietiskellä. Palasimme keinun suorituksessa taaksepäin rutkasti. Vaikka aloitimme melko epävarmasta suorituksesta saimme lyhyessä ajassa jo valtavasti varmuutta. Mennään kuitenkin todella varovasti eteenpäin, joten tehdään nyt noin kuukauden päivät keinua tällä tavalla, jotta takapakkia ei varmasti ainakaan tulisi.

Treenien jälkeen pakkasin koiran autoon ja jäimme vielä katsomaan muiden treenejä sekä odottamaan henkilökohtaista palautetta sunnuntain valmentajilta. Meidän henkilökohtaisessa kävimme läpi meidän heikkouksia sekä tietenkin myös vahvuuksia ja niitä asioita joita valmentajat odottavat meidän tekevän ennen seuraavaa leiriä

Ennen leiriä mietitytti mietitytti miten sitä saa itsensä ja koiran pidettyä oikein ravittuna, oikeassa vaatetuksessa, kuivana (etenkin sunnuntaina, kun sadetta oli tiedossa ja hyvinhyvin paljon) , tarpeeksi aina verryteltyä ja vielä varmasti pysyttyä aina aikataulussa. Tämä puoli onnistui kyllä oikein hyvin. Mutta olihan sitä tavaraa ihan pirusti mukana. Ohjaajalle neljät eri kengät, koiralle neljä eri takkia, evästä ohjaajalle (PALJON!!) sekä koiralle, FitDog tuotteet, eri vaatteet omaan liikuntaan ja agilityyn, hirveä määrä varmuuden vuoksi vaihtovaatteita, tarpeeksi nesteitä.. Kyllä se auto aika täynnä olikin. Ja olihan se aikamoista säätöä aina vaihdella takkeja edestakaisin, mutta pysyipä koira kuivana ja lämpimänä. Tällaisena leiriviikonloppuna on vain mielestäni ensisijaisen tärkeätä, että pystyy pitämään treenaavan koiran kuivana ja lämpimänä koko ajan. Auton sai hyvin pidettyä lämpimänä, lauantaina auto pysyi aurinkoisessa säässä lämpimänä ihan itsestään ja sunnuntaina otin lämppärin autoon puhaltamaan lämpöä, kun Agilityakatemialta sai onneksi sähköä.

Rankkaa oli mutta kuitenkin huippuhauskaa. Aivan innolla täällä odotellaan seuraavaa leiriä sekä ohjaaja että aivan varmasti myös koira!

Change is inevitable growth is optional

Kuvat viime kesän HSKH:n leiriltä, kun oli vielä helle. Kuvaaja: Hinni Ruottu.

Odotettu FitDog leiri on aivan oven takana. Melkoisen tiivis paketti olisi viikonlopulle tiedossa. Perjantai-iltapäivänä aloitellaan tutustumisella, luennoilla sekä vielä illan ruokailulla. Lauantaina koirakoita testataan neljässä eri agilitytreenissä ja ohjaajia kuntotestillä. Jaiks. Sunnuntaina jakauduimme sitten klinikoihin kunkin heikkouksien mukaan ja kaikki joudumme myös Jerryn juoksurääkkiin. Näin etukäteen voisin veikata sunnuntaina olevamme kontaktiklinikalla ja rytmityksessä, mutta saa nähdä kuinka käy. 

Kontaktipuolella meillä on kyllä tosissaan vielä tekemistä. Meillä on mielestäni oikein hyvä, nopea ja itsenäinen puomi, mutta keinu ja A-este onkin vähän murheenkryynejä. Ei ne varmaan olisi jos niitä olisi treenattu, mutta eipä ole. A-estettä ei ole tehty kesän aikana lähes ollenkaan ja keinulla joudutaan käydä usein keskustelua tarvitseeko sinne pysähtyä vai ei. Hienon pysähtymisen saan useimmiten aikaan karjasemalla oikeassa kohdassa "koske" mutta se ei ihan ole sellainen suoritus johon pyrimme tai kenenkään pitäisi pyrkiä.

Viimeiset ratatreenit ennen leiriä maanantaina Niinulla meni kyllä niin hyvin kuin voi vain mennä. Viime aikojen trendi ratatreeneissä missä olemme olleet on selvästikin ollut ohjaajien fyysisen kunnon koetteleminen. Suoria putkia paljon ja muista kohtia jossa TODELLA on saanut pistää töppöstä toisen eteen. Domi sai kehuja irtoamisestaan ja se on paljon se. Kaikki Domin tuntevat tietänevät että Domin vahvuuksissa ei ole lähelläkään listän alkupäätä irtoaminen. Kiva kuitenkin huomata, että treeni tuottaa tulosta. 

Meillä on usein valitettavasti tapana ollut onnistua joka toisissa treeneissä ja joka toisissa voisin lopettaa Domin kanssa agilityn tai ainakin tavoitteellisen treenaamisen. Hauskaahan näissäkin treeneissä on ja nautimme aina yhdessä tekemisestä, mutta kaikki oppimamme taidot on jääneet niissä ties minne. Ohjaaja ei osaa ohjata ja koira kaahottaa vain tuhatta ja sataa. Lopputuloksen varmasti kaikki tietävät.

Itse päätin ottaa näin fyysisellä puolella melko iisisti tämän viikon. Mäkitreeniä tein eilen Domin kanssa ja tänään kävin vielä salilla, mutta torstai-perjantai otetaan aika rennosti lukuunottamatta pitkiä metsälenkkejä. Mulla on ollu vähän ongelmia palautumisen kanssa. Lähiviikkoina kun olen tehnyt rankempia salitreenejä niin niistä palautuminen on ollut heikonlaista. Viimekin viikolla tein maanantai-tiistai melko reisi painotteisen treenin salilla, mäkitreenit koiran kanssa sekä kävin juoksemassa yhdet ratatreenit Niinulla ja keskiviikkona jaloissa ei ollut enää mitään voimaa. Lihakset eivät olleet kipeät/jumissa tehdystä treenistä vaan ne olivat vain aivan totaalisen väsyneet/heikot ja maitohapoilla.

Ihan peiliin katsomalla tähän kyllä löytää syyllisen. Treenipäivinä ja yleensäkin syön liian vähän ja varsinkin juon vettä hyvin paljon liian vähän. Jatkossa täytyy kiinnittää varsinkin treenipäivinä PALJON enemmän huomiota tarpeellisen ravinnon saantiin. Ihan keitto/kevyt salaatti linjalla ei vaan saa tarpeeksi energiaa rankkoja treenejä varten. Proteiinia käytän, mutta sitäkin varmasti saisi lisätä treenipäiville. Tällä viikolla aloitin myös Magnesiumin syömisen. Toivottavasti osaan tankata itse viikonloppuna huomattavasti paremmin, jotta ei siihen ainakaan treenit kaatuisi. Koiraa on kyllä onneksi osattu tankata hyvin viikonloppua varten ja paikan päältä ostamme vielä vähän lisää FitDogin tuotteita.

Näillä mennään kohti viikonloppua mitä on. Me mennään oppimaan, nauttimaan ja pitämään yhdessä hauskaa.

Ex tempore treenit

Viime torstai-iltana saatiin tuurauspaikka Jennan treeneihin perjantai-aamupäivälle Kirkkonummen halliin. Jenna pelottelikin, että radalla testataan ohjaajien fyysistä kuntoa ja näin kyllä todella tehtiin. Yhtään ei auttanut, että kahden tunnin treeneissä ei ollut paikalla kuin kolme koirakkoa ja kaikki saivat juosta niin paljon kuin jaloista lähti. Sai todella tuntea sen kun jaloista kertakaikkiaan loppuu puhti kokonaan. Ohjajaa siis spurttitreenille mars!!

Jenna ei ollutkaan nähnyt Domia sitten viime kevään kun ollaan vietetty aikamoista hiljaiseloa treeneistä kesän ajan. Ihana oli kuulla että Jennan silmiin Domi on saanut takapäähän lisää lihaksia ja meidän menooon on tullut lisää luottoa (eli siis ohjaaja luottaa enemmän koiraan).

Videolle valitettavasti pääsi vain lopun vedot, joissa tosissaan voi nähdä sen kun ohjaajan jalat yrittää lujempaa, mutta on jo tuossa vaiheessa treeniä aivan maitohapoilla. Olisi helpompaa jos koira väsyessään voisi myös himmata vauhtiaan, mutta ei ainakaan Domi. Se kyllä väsyy, mutta vauhti pysyy samana. Väsyminen näkyy huolimattomuutena ja siinä että tarvitsee selvästi enemmän tukea ohjaamisessa. Ei kovin hyvä combo, kun ohjaajalta on jo paukut loppu. 

Meidän niistot ei ole oikein koskaan toimineet. Niitä Jennan kanssa tuossa lopussa vielä yritimme viljellä paremmiksi. Muutettiin vähän tapaa niin että käyn tekemässä niiston keskemmällä rimaa, joka toki ei tee kääntymisestä yhtä tiukkaa mutta pääasia tässä vaiheessa että kieltoja ei tule. 

Bodycare

Viime keskiviikkona Domi kävi ensimmäistä kertaa Remediumissa Mari Hyytiäisen hoidettavana. Meidän oma luottofyssari Petra sai jokunen aika sitten aivan ihanan tyttölapsen, joten meidän oli suunnattava jonkun muun hoidettavaksi. Olen kuullut ja lukenut paljon kehuja Marista, joten oikein mielellämme mekin suuntasimme hänen luokseen. Mari käyttää kraniosakraaliterapiaa. Näytti olevan melko hellä hoitomuoto, mutta ilmeisestikin kuitenkin hyvin syvälle menevä. 

Meidän hoitoväli pääsi venymään melkein kahdeksaan viikkoon (hyihyi). Emme toki oikein ole tässä treenanneetkaan, mutta siltikin olen halunnut pitää hoitovälin neljässä-kuudessa viikossa. No nyt on onneksi varattu Marille jo seuraava aika lokakuulle ja marraskuussa ajalemme Halikkoon Piiran Leenan hoidettavaksi. Saimme Niinun kautta Piiralle ajan, joten mielenkiintoista saada myös sieltä arvio Domin kropasta. 

Saatiin onneksi hyviä uutisia. Domi oli melko hyvässä kunnossa. Kireyttä löytyi hieman vasemmalta ensimmäisen kylkiluun takaa sekä vasemmasta takavarpaasta. Takavarpaan kireys saattaapi hyvinkin olla traumaperäistä. Nämä kuitenkin saatiin hyvin hoidettua auki. Melko pitkään Mari hoisi Domin kalloa ja kyllä tuntui koira nauttivan. Melkoinen kateus iski, kun olisi itsekin halunnut tuollaiseen rentouttavaan päähierontaan. Mari myös huomasi, että Domilla olisi enemmän lihaksia oikealla puolella kuin vasemmalla. Tämä on kuulemma melko tavanomaista myös koirilla kuten meillä ihmisilläkin. Toki siihen voi tietyissä tilanteissa esimerkiksi jumpatessa kiinnittää huomiota. 

Kyselin myös paljon kuinka hoidot kannattaa talven aikana ajoittaa FitDog leiritysten suhteen ja miten viikonlopun aikana saisi koiran pidettyä parhaimmassa kunnossa. Viikonlopun aikana ei ihmeitä toki voi tehdä ja kuten toki tiedossa olikin niin tärkeintä on viikonlopun aikana huolehtia hyvin verryttelyistä, riittävästä energiavarastosta, nesteytyksestä sekä palautumisesta. Mari kehotti tulemaan hoitoon mahdollisimman pian rankan viikonlopun jälkeen jotta jos kropasta löytyisi jotain niin pääsisi heti sitten käsiksi. Aika onkin varattuna heti alkuviikosta ensimmäisen leiriviikonlopun jälkeen. Sitä voisi jopa ihan tosissaan harkita jos kävisi itsekin hoidattamassa kroppaansa osteopaatilla tai vähintään hierojalla.

Feels like autumn

Alkuviikosta kotiuduttu Espanjan helteistä. Sillä aikaa täällä oltiinkiin siirrytty vahvasti syksyn puolelle vai pitäisikö sanoa talven puolelle, kun keskiviikon aamulenkillä oli jo pakkasta, hyrrr.. Ihan pieni shokki tuo 25-30 asteen lämmönpudotus. Onneksi syksy on myös kaunis vuodenaika, kuten näistä kuvistakin voi päätellä. Täytyy odottaa vielä parempaa ruskaa ja lähteä sitten kuvaamaan koiria kunnolla.

Aika kuluu välillä niin ihmeellisen nopeasti, aina ei meinaa pysyä ajatus mukana. Tuntuu että välillä joku voisi tulla repäisemään ja sanomaan että pysähdy, rauhoitu, hengitä, nauti hetkestä. Kesällä on tapahtunut valtavan paljon, sen on varmasti huomannut myös blogin päivitystahdista. Koirarintamalla ei kuitenkaan ole tapahtunut mitään maata mullistavaa. Agilitytreenit on jääneet hyvin vähälle mutta paljon on silti koirien kanssakin tehty. Nyt kuitenkin alkaa suuren suuri treenaaminen sillä FitDog leiritykset alkavat aivan pian, jo alle kuukauden päästä. Huippua. Nyt alkaa sekä koiran että ohjaajan kunnonkohotus. Sen lisäksi Domin kanssa aloitetaan kertaamaan agilityn perusasioita. Ohjaaja on ostanut salikortin ja saanut tehtyä itselleen melko hyvän ja motivoivan treeniohjelman. Ensimmäisenä FitDog leiriviikonloppuna meidät laitetaankin sitten testiin. 

Agilityn ollessa vähemmällä Domi on keskittynyt hyvin vahvasti tallikoiran elämään. Siitä on tullut ihan kyllä maailman paras tallikoira. Se tulee maastossa jo hyvin mukana myös ravissa ja laukassa ja tottelee mua selästä käsin yhtä hyvin kuin maasta käsin. Ei pelkää hevosia, mutta todella hyvin osaa väistää niitä tarvittaessa. Toimii kuin ajatus tilanteessa kuin tilanteessa. Oon niin äärettömän happy tuosta pienestä mainiosta karvapallosta.

Kolme vuotta

Elämäni ilo ja valo täytti perjantaina jo kolme vuotta.

Kaikki jotka omistavat lemmikin pystyvät varmasti yhtymään seuraavaan tekstiin jonka perjantaina facebookkiin kirjoitin

Tulen ikuisesti muistamaan sen päivän kun tulit pienenä pallerona meidän elämäämme. Joka aamu kun herään saan herätä sinun nappisilmien tuijotukseen. Kotiin tullessamme olet joka kerta pakahtua riemusta, olin sitten poissa tunnin tai kahdeksan. Olet aina valmiina toimeen kuin toimeen mielettömällä energialla ja motivaatiolla. Jos olen surullinen tai minulla on huono päivä, sinä osaat lohduttaa minua, jo pelkkä läsnäolosi riittää ja tekee kaiken paremmaksi. Tuot meidän elämään niin käsittämättömän paljon iloa. Sinun pyyteetön rakkautesi on uskomatonta. Jaksat aina olla yhtä iloinen, avoin, positiivinen ja rohkea. Mikäli sinunlaisiasi olisi enemmän, uskon että maailma olisi paljon parempi paikka elää. Vaikka joskus saatkin minut hermostumaan loputtomalla energiallasi ja joudun joskus käyttämään EI sanaa niin haluan viettää aikaa kanssasi niin paljon kuin mahdollista.

Voi kun vain tietäisit ja ymmärtäisit kuinka suunnattoman rakas, merkittävä,
ainutlaatuinen ja tärkeä olet minulle. Olet korvaamaton. En halua kuvitella elämää ilman sinua ja toivon kanssasi paljon lisää yhteisiä muistoja.

Paljon Paljon Onnea Rakas!!

Hyppytekniikkakoulutus: CHECK!!

Koko kevät ja vielä osa kesästäkin on enemmän tai vähemmän mennyt koirien hyppytekniikkaa opiskellessa. Palkintona, että olen nyt valmistunut koirien hyppytekniikan kouluttajaksi. Ihan mielettömän iso kiitos Vapulle koulutuksen järkkäämisestä ja siitä että pääsin mukaan monien hakijoiden joukosta. Vappu on aivan huippuhyvä ja häneltä löytyy niin paljon tietoa asiasta, että olen saanut olla todella etuoikeutettu, kun olen hänen oppiinsa päässyt. Valtava kiitos myös fysioterapeutti Tanja Kotille jakamistaan ohjeista koiran kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin liittyen. 

Näiden lisäksi suurenmoiset kiitokset kurssikavereille sekä projektikoirilleni. Meillä oli kurssilla niin hyvä henki, fiilis ja HAUSKAA, että niitä hetkiä on jo ikävä. Onneksi meillä on yhteisö, jossa jaemme edelleen tulevaisuudessakin vertaistukea toisillemme, mutta eihän mikään voita yhteisiä hetkiä. Erityiskiitokset Salme Räsäselle ja Nina Mesirannalle syvällisistä pohdinnoista ja vertaistuesta. Toivon myös todella, että ensi vuonna suunnitelmissa oleva jatkokurssimme onnistuu. Ilman projektikoiraryhmääni en olisi saanut harjoituksia vedettyä, joten valtava kiitos siis Teille jotka projektikoirakoikseni halusitte. Osan kanssa kävi valitettavasti huonoa tuuria ja koirat joutuivat sairaslomalle, mutta toivottavasti vielä pääsemme näidenkin koirien kanssa joskus jatkamaan. Myös kiitokset omalle rakkaalle ja parhaalle projektikoira Domille, joka jaksoi ahkerasti ja motivoituneena olla mukana jokaisella lähiopetusjaksolla.

Hyppytekniikkaa ei voi oppia kuin katsomalla ja arvioimalla tuhansia tuhansia toistoja. Koskaan ei tule valmiiksi vaan jatkuvasti tulee kohtaamaan erilaisia koiria. Huikeasti itseluottamusta kuitenkin jatkoon ja tulevaisuuteen sain arvioinnistani, jossa mm. kirjallisesta loppukokeesta sain täydet pisteet!! :)

Ilo huomata miten paljon asiakkaita hyppytekniikkakouluttajilla on ja miten on herätty että hyppytekniikkatreenit eivät ole vain "ongelmatapauksia" varten. Suurin osa esteistä agilityradalla on hyppyesteitä. Kisaava agilitykoira hyppää kymmeniätuhansia kertoja elämänsä aikana, miksi emme siis opettaisi koirille oikeata suoritustekniikkaa. Oikealla suoritustekniikalla voimme myös ehkäistä mahdollisia vammoja ja jumeja koiralle. Hyvän hyppytekniikan omaava koira käyttää kroppaansa oikein ja tällöin myös kuormittavuus pienenee. Hyppäämisen tekniikan lisäksi koiralta toki tarvitaan myös hyvää fyysistä peruskuntoa, kehonhallintaa sekä koordinaatiota. Näitä voi työstää paljon myös ihan kotona.  

Olen oppinut valtavan paljon tämän kevään aikana, koiran fysiikasta, lihaksistosta, koiran liikkeistä, eri koiraroduista, jumppaamisesta, hyppytekniikasta, vesijuoksumattotreenistä jne.. listaa voisi varmasti jatkaa loputtomiin. Minkäänlaista keittokirjaa hyppytekniikan opettamisesta ei voi kirjoittaa. On tärkeätä muistaa että jokainen koira on yksilö ja se mikä sopii toiselle ei välttämättä sovi toiselle. Myös tutun koiran kohdalla tulee muistaa se koiran päivän kunto. Vaikka koiralla on ollut hyvä hyppytekniikka se voi myös hyvin nopeasti muuttua jumin, loukkaantumisen, huonon kokemuksen tai vaikka leikkauksen jälkeen.

Ps: Haluan oppia lisää hyppytekniikan saloista, joten tarjoan hyppytekniikkakoulutusta pääkaupunkiseudun alueella edullisesti kulukorvauksia vastaan. Otahan yhteyttä jos tämä kiinnostaa. Yhteystiedot löytyvät sivun yläreunasta löytyvän palkin alta.

Ei ole koiraa karvoihin katsomista- vai onko sittenkin

Tuossa heinäkuun puolessa välissä helteiden oltua päällä muutaman viikon lähti Domilta taas karvat. Pitkään me sinniteltiin karvan kanssa ja jos koiralla olisi yhtä hyvä olla helteillä turkin kanssa kuin ilman turkkia niin mielelläni pitäisin turkin. Ei se munkaan mielestä kaunis ole. Kuitenkin vieläkin lähes joka ikinen päivä jos yhtään julkisemmalla paikalla liikumme se saa kommentteja kuinka söpö se onkaan. En ihan välttämättä yhdy, mutta ehkä sen erikoinen ulkonäkö kääntää katseita. Siinä vaihessa kun selkeästi huomaan että koiran on much much parempi olla ilman turkkia niin mulle on ihan sama kuinka ruma tai kuinka kaljurotalta se näyttää.

Helteiden tultua oli siis helppo ja selvä ratkaisu ajaa karvat pois. En vaan enään raaskinut katsoa toisen yöllisiä läähätyksiä enkä halua miettiä saako se lämpöhalvauksen pienestä lenkistä päivällä. Saati että olisin viitsinyt mennä koiralle agilityesteitä näyttämään tai muuta suurempaa aktiviteettia ulkona harrastamaan.

Tämä aihe jostain syystä jakaa mielipiteitä aivan käsittämättömän paljon. Mun pieneen päähäni ei mahdu miten jotkut voi saada siitä niin paljon angstia itselleen, että voivat uhkailla koiransa kesäturkkiin ajelleita. Eihän asia koske heitä millään muotoa. Miksi se kaataa heidän maailmansa? Eikös jokainen kuitenkin saa tehdä koiralleen niin kuin itse parhaaksi näkee. Tämä on kolmas kesä, kun Domi on ajeltu ja me emme ole saaneet kuin positiivista palautetta turkin ajelemisesta, mutta valitettavasti jotkut on saaneet siitä valtavia ryöppyjä ja vihoja päälleensä. 

Meidän pointit ajelemiseen on kuitenkin se että koira jaksaa enemmän, voi paremmin, on energisempi ja iloisempi nuori pojankloppi. Domilla on aivan liikaa turkkia, juuh onhan se varmasti hieno näyttelyturkki ja niin edespäin, mutta jos kuitenkin mentäisiin mieluummin koiran hyvinvointi eikä kauneus edella. Mä myöskin haluisin ajatella että turkki viilentää koiraa, mutta miten tuollainen hillittömän paksu ja runsas turkki, josta ei pääse iholle ollenkaan niin miten se tuulettuu ja viilentää. Nyt koiran saa myös viilennettyä tarvittaessa, kun turkkia ei ole niin järin paljoa. Kaikista tärkeintä tässä on että Domilla on niiiiiin selvästi paljon mukavampi olla näin. Se riittää mulle. Iloinen koira, iloinen omistaja.

Hot hot summer

Voi pojat. Takana ihanan huikea kesäviikonloppu. Viikonloppuun kuului paljon veneilyä (ei tällä helteellä voi olla kuin veden ääressä), vesijetillä ajoa, vesihiihtoa, aurinkoa, merta, Kaivopuistoa, Haukilahden rantaa, Lonnan saarta, terasseja, hiekkaa, nurmikkoa, kavereita, koirakavereita, aurinkorasvaa ja kuohuviiniä. Ja nämä kaikki vielä hyvässä seurassa, parempaa ei voisi toivoa. Jäin myös ihan koukkuun vesijetillä ajamiseen, ihan huippuhauskaa!!

 

Domi pääsi mukaan veneilemään kun on ruvennut tykkäämään siitä hirmuisesti. Nuorempana pelkäsi isompia aaltoja, mutta nyt tuntuu olevan aika uhkarohkeakin veneessä ja taiteilee vaikka missä laidalla. Vaikka merellä oltiinkin niin veneessäkin oli sen verta kuuma, että sekä ihmisten että koiran oli päästävä usein uimaan. Domi olikin helppo pelastusliivien kanssa dipata välillä laidan yli uimaan. Näitä viikonloppuja voi sitten muistella lokakuussa kun on pimeätä, kylmää ja märkää. 

 

Kuten kuvista huomaa Domilta lähti taas karvat, mutta ehkäpä siitä voisi kirjoittaa vaikka ihan oman postauksensa.

 

If it doesn`t challenge You it wont change You

  

Nyt on aika todella kääriä hihat ja ruveta Domin kanssa treenaamaan sillä meidät valittiin mukaan FitDog agilityvalmennustiimiin!!! IHAN HUIKEETA!! Jo pitkään on ollut valtava kiire ja kaikki suunnitelmallinen ja tavoitteellinen treenaaminen on jäänyt lähes kokonaan. Punnitsin todella pitkään mitä haluan ja voiko meillä oikeasti riittää aika melkein vuoden pituiselle rypistykselle. Läheisieni kanssa juteltuani tulin kuitenkin siihen tulokseen, että niistä asioista mistä nauttii niille täytyy järkätä aikaa. Se on sitten vain järjestelykysymys jos todella haluaa.

Meillä tulee ihan huikea vuosi ja toivottavasti kaikki tämä palkitaan tulevaisuudessa. Tulen varmasti oppimaan paljon uutta sekä itsestäni, rakkaasta koirastani sekä koko lajista. Koossa on loistava porukka ja uskon vahvasti että saamme mahtavan yhteishengen kasaan ja tsemppaamme toisiamme niin leireillä kuin myös leirien välissä.

FitDog Agilitytiimissä on  mukana Suomen huippukouluttajat Niinu ja Teemu, Jenna sekä Juha, mentaalivalmentajana Christina Forssell sekä fysiikkavalmentajana Jerry Stenberg. Ohjelmassa on on leiriviikonloppujen aikana perjantaisin mentaalivalmennusta, ohjaajalle parit fysiikkatreenit, kolmet agilitytreenit ja viikonlopun päivät tulevat venymään kaksitoistatuntisiksi. Kovaa kuntoa varmasti tarvitaan syksystä alkaen sekä koira että ohjaaja. Mielenkiintoinen ja varmasti tiukka vuosi tulossa. En malta odottaa.

Kesä, mökki, helle ja koirat

Sanoja ei tarvita, ainoastaan lisäisin tähän paljon sydämiä jos se onnistuisi <3

 

 

Se kilometrin pituinen treenilista

Meidän agilityn treenilista on hyyyyvin pitkä, se ei varmaan ole uutta. Taitaa se olla pitkä monella muullakin. Joskus olisi kuitenkin ihana päästä myös vetämään siitä jotain yli ja todeta, että me oikeasti osataan se. Jatkuvaa treenaustahan agility on ja kun joku asia vahvistuu toinen heikentyy, mutta silti... Ohjaajan eikä koiran motivaatiosta tämä ei onneksi ole kiinni. Ennemminkin ajanpuutteesta.

 

Jotenkin tyhmästi sitä ajatteli, että kesällä olisi enemmän aikaa treenilistan lyhentämiselle, kun on lomaa ja valosaa yms. NOT. Kesällä haluaa nauttia mökkeilystä, veneilystä, kavereiden kanssa puuhailusta, terasseista, tuoreista vihanneksista ja hedelmistä, uimisesta, auringosta, reissuista Suomessa .. Tätä listaahan voisi jatkaa loputtomiin. Suomen kesäkin on niin lyhyt, mutta kuitenkin ainutlaatuinen, että siitä täytyy pystyä nauttimaan.

 

Listasin kuitenkin meidän suurimmat treenintarpeet. Vaikka aika on kortilla niin yritetään tehdä edes pieniä täsmätreenejä sopivissa väleissä, varsinkin kun ne hyvät hyppyesteet sieltä kotoa löytyy. Treenatessa muistetaan aina kuitenkin tärkeimpänä asiana pitää hauskaa ja se pilke silmäkulmassa.

 

•  Irtoamistreeniä (apuohjaaja palkkaa ja myös hetsaa koiraa lähdössä)
•  Koiran katsetta esteisiin, ei ohjaajassa
• Tavoitteena estehakuisempi koira -> mieluummin valitsee väärät esteet kuin ei valitse mitään ja räksyttää ohjaajalle
•  Hypyille häirötreeniä-> rynniminen, rytminmuutokset, käskytys hypyn päällä, lelun heittäminen, selän taakse jättäminen, informaatio myöhässä, ohjaavan käden pudotus hypyn päällä -> ei toki kaikkea kerralla vaan pikkuhiljaa -> Domin tulee kestää myös ohjaajan virheitä, ohjaajasta ei virheetöntä saa, se on varma
• Takaaleikkausten treenausta -> vaikka suosinkin ehdottomasti edestä ohjausta niin aina siihen ei pysty, takaaohjauksella myös koiralle itseluottamusta
• Omassa ohjauksessa käsien käytön vähentäminen -> pehmeää, sulavaa ohjausta, kädet vain tukevat
• Keppejä vielä itsenäisemmäksi, sisäänmenot hienot -> treenin alle pujottelu seinää kohti, reilu sivuirtoaminen, pujottelu loppuun asti ilman ohjaajan omaa liikettä, pujottelu niin että putki suoraan edessä, vielä vaativammat sisäänmenokulmat -> hakee kulmasta kun kulmasta itsenäisesti
• Pakkovalssi liikkeessä
• Merkkauksiin tulo ja ohjaajan luottaminen koiraan merkkauksissa ->aikaisempi liikkeellelähtö merkkauksista
• Puomin vahvistaminen -> välillä vapauttaa itse itsensä sekä liikaa liikkeessä kiinni -> koske tarkoittaa kontaktille jäämistä sekä keinulla että puomilla -> tästä ei koskaan tingitä
• Juoksu A, tasaisesti hyppää kontakti-alueelle mutta aika ylös -> kehikkoa mukaan ratatreeniin niin saisi hieman venytettyä laukkaa, ei kuitenkaan ylimääräistä A:n hinkkaamista -> liian rankka este
• Pöytä esteen opettelu, tehty todella vähän

• Hyppytekniikkatreenit jatkuu -> tällä hetkellä työn alla etäisyyden arvionti, taipuminen sekä erikoisesteet (okseri, muuri, pituus) hyppytekniikkatreenissä
• Selkälihastreenit jatkuu kerran kaksi viikossa

• Ohjaajan asenne kohdillaan joka treenissä -> koira tekee aina parhaansa myös ohjaajan tulisi joka treenissä näin tehdä
• Koiran vire kohdillaan, kun keittää yli -> tauolle, tätä esiintynyt enemmän epiksissä kuin treeneissä tällä hetkellä
• Mahdollisimman paljon epiksissä käyntiä -> kisatilanteeseen tottumista -> vireen pitäminen kohdillaan myös "kisa"tilanteessa

Lauluni laulan sulle, kun kesäyön aurinko laskee

 

 

Elossa ollaan. Lomalla on näkäjään sen verta enempi kiirusta kun ei ehdi blogiakaan päivittämään. Nyt kuitenkin palattu taas sorviin ääreen, mutta onneksi vielä kolme viikkoa lomaa tälle kesälle jäljellä. Juhannusta vietettiin perinteiseen tapaan lähimmäisten parissa mökillä ja jälleen kerran ihana ja rentouttava juhannus takana. Omien koirien lisäksi mukana oli taas myös kultainennoutaja Hipsu. Itä-Suomessa sääkin suosi ja sade pysyi lähes koko ajan muualla. Juhannus saisi kyllä olla useamman kerran vuodessa.

Koirat olivat taas perinteiseen tapaan kaikessa mukana, paitsi lavatansseihin eivät kuitenkaan päässeet mukaan. Kevin meni aivan sekaisin meidän uudesta harrastuksesta suppailusta. Se ei suosutunut millään pysymään poissa laudan päältä vaan olisi halunnut suppailla kaikkien kanssa pitkin järveä.

Juhannuksen jälkeen tultiin kaupunkiin muutamiksi päiviksi ja Domin kanssa käytiin viimeisissä Niinun treeneissä. Treenit jatkuukin sitten vasta elokuun puolenvälin paikkeilla. Ohjaaja olikin sitten hieman lomatunnelmissa kun en näköjään edes muistanut miltä puolelta keppejä mennään sisään, voi hohhoijaa! Koira joutui hieman paikkailemaan ohjaajaa, mikä ei toki ole mitenkään uutta. Ohjaajan sekoilun lisäksi treeneistä jäi mieleen, että sen meidän hurjan pitkän treenilistan (jota pitäisi yrittää ehtiä lyhentämään) kärkeen täytyy nostaa kepit.

 

Ihanaa helteistä kesäviikkoa!!

Vesiallastreeni aloitettu

Hyppytekniikka kouluttajien koulutuksessa puhuimme paljon vesiallastreenistä, katsoimme videoita ja kävimme läpi saatuja tuloksia vesiallasharjoittelusta. Tutkitusti  koirien kehonkäytössä oli nähtävissä laadullista paranemista. Sen kirjoitettiin myös parantavan maksimissaan jopa noin 0,5 sekunnin ajan koiran nopeutta normaalipituisella agilityradalla. Näistä tutkimuksista voi lukea enemmän agi.fi lehden numeroista 1/2013 ja 6/2013. 

Allasharjoittelua voi ja kannattaa siis käyttää myös terveillä kisa- ja treenikoirilla. Remediumin fyssari Nooran mukaan heillä käy tällä hetkellä aikalailla puolet ja puolet kuntoutuspotilaita sekä urheilukoiria. Uiminen on toki myös hyvä harrastus ja moni koira kesäisin tykkääkin uida. Hyppäämistä varten uiminen ei kuitenkaan kehitä takaosaa tarpeeksi. Domi ei myöskään ole yhtään uimisen ystävä vaan ainoastaan kahlailee vedessä vaikka muut koirat uisivatkin.

Myös Vappu kovasti kyseisen treenimuodon puolesta puhui ja niinpä me viimein aloitimme Domin kanssa vesiallastreenin viime perjantaina Remediumissa. Ensimmäisellä kerralla pääosin vain tutustuimme altaaseen. Domi meni oikein mielellään ja reippasti altaaseen kunnes tajusi, että siellähän on vettä ja olisi mieluummin pakittanut. Hetki Domilla kesti ennen kuin se tajusi homman juonen ja että altaassa tosissaan pitäisi kävellä. Huomasi oikein kun alkuun pienen shetlantilaisen aivot raksuttivat hurjaa vauhtia miettien että mitähän tässä juuri tapahtuu. Juonen tajuttuaan Domi käveli hyvin ja rennosti altaassa. Ekalla kerralla olimme altaassa 15 min, josta kävelyä oli ehkä noin kymmenisen minuuttia. Me jatkamme nyt siis kymmenisen kertaa vesiallastreeniä kerran viikossa. Kaikista parhaan hyödyn vesialtaasta saa kun sen tekee näin tiiviinä harjoitusrupeamana.