maanantai 16. tammikuuta 2017

Vuosi 2016 pikakelauksella

Otsikko on kyllä hyvin kuvaava, kun puhutaan meidän vuodesta. Varmasti kiireisin vuosi tähänastisesta elämästäni. Jotenkin tuntuu että tämä vuosi ei voi olla yhtä kiireinen, mutta kun miettii mitä kaikkea tänä vuonna on tiedossa ja jotta ne kaikki on mahdollista toteuttaa niin siihen tarvitsee rahaa, mikä tarkoittaa paljon töitä. Niin huoh, tahti ei taida hellittää. Nautitaan siis hetkestä. Mutta takaisin vuoteen 2016.

Vaikka aina tärkeimpänä toiveena on, että koirat pysyisivät mahdollisimman terveenä niin vuoden 2016 aloitimme heti alkuun Shokin sairaskertomuksella. Shokki jäi hevosen alle kiitos kaahailijan autonratissa ja leikkauspöydälle myöhemmin tammikuussa. Ja leikkaus tietenkin tuli eteen, kun lomailimme kaukana Dubaissa. Alkuvuosi meni myös Domin polven revähdysvammaa parannellessa. Helmikuussa yhden postauksen otsikko olikin "Toiveena kaksi tervettä koiraa" ja nyt ajateltuna toiveena myös hieman vähemmän tapaturma-alttiita koiria.



Helmikuussa on kirjoiteltu Shokin kurinpalautuksesta ja juhlittu Shokin yksivuotissynttäreitä. Koira nyt toki edelleenkin on hyvin itsetietoinen, mutta tuossa reilun vuoden iässä sillä oli melkoinen murkkuikä päällä. Teki jopa protestipissoja tai kakkoja hetken aikaa, jollei pitänyt meidän toimista (kunnon pikku mulkku). Hahhah! Tästä onneksi päästiin hyvin nopeasti eroon. Maaliskuussa oli varsinaiset bileet, sillä Shokki tutkittiin päästä varpaisiin hyvin terveeksi koiraksi. Kennelliitostakin saimme hieman myöhemmin loistavia uutisia.




Hyvien uutisten jälkeen uskalsimme aloittaa hieman aktiivisemmin agilitytreenit. Kiitos lähellä olevan agilityhallin, käytiin tekemässä keväällä ihan lyhyitä treenejä hallilla, Shokin vire oli liian kova tuolloin (hmm... on vieläkin ajoittain) ja sen myötä pidimme treenit noin viiden minuutin pituisina maksimissaan. Panostimme paljon meidän yhteistyöhön, leikkimiseen sekä vireenhallintaan. Pääsiäisenä Shokki sai jäädä hoitoon ja Domi pääsi yksinoikeutetusti mukaan Tahkolle kanssamme. Kevät oli omalta osaltani hyvin kiireistä aikaa töiden osalta. Onneksi oli hyvä tukiverkosto koirien kanssa, joten koirat olivat kokoajan hyvässä hoidossa, vaikka omat työpäivät venyikin.



Kesällä korkkasimme muutamat supermöllit Shokin kanssa. Lenkkeilimme paljon koirakavereiden kanssa ja meillä oli myös pidemmillä hoitojaksoilla kaksi ihanaa bordercollieita, jotka vielä entisestäänkin aktivoivat poikia. Kesäkuussa saimme vielä huippuuutisia geenitestien tuloksien osalta. Täysin terve koira myös tutkittujen CEA, DM ja MDR1 osalta. Domilta lähti jo kesäkuussa karvat edelliskesän ihotulehdusta peläten. Shokilta ei ollut tarkoitus ajaa karvoja, mutta elokuussa sai hampaan jäljet takareiteen ja koko takareisi oli ajettava paljaaksi, joten tulikin ajettua koko koira. 



Elokuussa Shokki tuli kisaikään ja kävimme omistajan mielenrauhan vuoksi mittatikun alla. Täysin turhaan stressasin sillä päivänselvä minihän se oli. Urpoili mittaustilanteessa joten kovin tarkkaa mittaa siitä ei saatu, mutta luulisin sen olevan noin 33,8 cm korkea. Muuten kesään kuului perinteisesti mökkeilyä ja tallilla kävimme myös paljon. Tulihan sitä ihan lomailtuakin pari viikkoa, mikä tuntuu enää vain kaukaiselta muistolta. Mä en edes suoraan sanottuna muista oliko viime kesä edes lämmin? Jonkinlaisessa sumussa kiireiden vuoksi selkeästi vuosi mennyt, kun noinkin tärkeä asia on päässyt unohtumaan.



Syksyllä tuli jälleen koulutettua paljon hyppytekniikkaa ja sai tutustua uusiin mahtaviin ihmisiin koiraharrastuksen parissa. Jatkokouluttauduin myös hyppytekniikkakouluttajien jatkopäivillä sekä heinäkuussa sekä lokakuussa. Myös parille hyvin kiinnostavalle luennolle pääsin osallistumaan (Riitta Kempe: Urheilukoiran valmennuksen jaksotus ja Tiiu Toijalan: Rasitusvammat ja niiden ehkäisy agiliytykoirilla)



Ja marraskuussa hyvät uutiset Shokin terveyden osalta vain jatkuivat. Priimat silmät, polvet ja sydän. Marraskuussa korkkasimme myös mölliradat. Kontaktien osalta olen supertyytyväinen, mutta vireen kanssa edelleen painitaan. Helmikuussa kun pääsemme toivottavasti tauon jälkeen taas treenien pariin niin reenit sen osalta jatkuu. Loppuvuodesta taukoilimme Shokin riehuttua omat anturansa auki jäisellä hiekkapihalla. Luojan kiitos, tästäkin haaverista paranimme yllättävän nopeasti vajaassa kuukaudessa. Paljon tärkeitä asioita jäi varmasti kertaamatta, koska kuten sanottua vuosi tuntui jotenkin vilisevän silmieni edessä. Shokin terveystulokset olivat kyllä ehdottomia kohokohtia. 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti