Pomo poissa

Sentti jäi viime viikonlopun mökkireissun jälkeen äidilleni Lahteen hoitoon nauttimaan jakamattomasta huomiosta sekä hyvästä ruoasta. Toivottavasti Sentti ei kuitenkaan lihonneena palaa (*vink vink äiti, tiedän että luet tätä kuitenkin*). Pikkuset saavat siis temmeltää ihan kahdestaan. Kevinistä kyllä välillä huomaa, että se taitaa hieman ikävöidä Senttiä. Voi pientä. Mutta kyllä se nauttii kun saa rauhassa leikkiä vinkuleluilla. Sentin ollessa kotona tämä ei onnistu, sillä Sentillä kaatuu vati nurin vinkuleluista.

Keviniä ja Domia kahdestaan on kyllä ihana seurailla. Ainahan ne tulevat loistavasti toimeen ja leikkivät yhdessä, mutta Sentin ollessa pois se jotenkin korostuu entisestään. Ne on kuin paita ja peppu. Majakka ja perävaunu. Hellyyttäviä

Kuva viime syksyltä

Lähiaikoina on ollut keskustelupalstoilla paljon keskustelua siitä kannattaako samaan perheeseen ottaa kahta urosrusselia. On ihmisiä jotka ovat sitä mieltä ettei missään nimessä. Itse en moista kantaa ymmärrä, mutta mielipiteensä kullakin. Toki jos itse yhtään epäilee pärjääkö kahden russeliuroksen kanssa niin silloin toki kannattaa olla yrittämättä. Fakta on kuitenkin se että paljon helpompiakin rotuja koiramaailmasta löytyy kuin russeli.

Muistan Domia etsiessämme törmänneeni shelttikasvattajaan joka ei pentujaan anna terrierikotiin sillä hänen mukaansa terrierit ovat aina agresssiivisia. Melkoiset ennakkoluulot. Kohta parin vuoden kokemuksella voin todeta kuitenkin terrierin ja paimenkoiran sopivan loistavasti saman katon alle. Lähiaikoina onkin useampaan tuttuun terrierikotiin paimenkoira kotiutunut.

Meillä onneksi on selkeä arvojärjestys laumassa ja rauha maassa . Tottakai pientä nahistelua kolmen uroksen kanssa silloi tällöin tapahtuu, mutta mitään suurempaa yhteenottoja noilla kolmella ei ole koskaan ollut. Kevin ja Domi silloin tällöin yrittää kukkoilla, mutta useimmiten ne pudotetaan takaisin maan pinnalle tarpeen mukaan.

Nyt lähiaikoina on kuitenkin Kevin jostain tuntemattomasta syystä nostanut pariin otteeseen jalkaa olohuoneen lehtikoriin ja pöydän jalkaan. Tällä viikolla jo kaksi kertaa Sentin ollessa pois. Sisälle merkkaaminen voisi olla merkki että koirien välinen arvojärjestys ei olisi kaikille selvä. En kuitenkaan Kevinillä usko tämän johtuvan siitä, sillä uskoisin huomaavamme sen jollain muullakin tavoin kuin merkkailemalla. Se voi olla myös merkki virtsatien tulehduksesta, virtsakivestä tai jostain muusta sairaudesta. Mikäli toiminta jatkuu niin visiitti eläinlääkäriin on ehdottomasti tehtävä. Tai olisiko naapurustossamme juoksu-aikaisia narttuja, joihin Kevin voisi reagoida. En tiedä, mutta merkkailukaan ei voi jatkua, tai meillä on pian parketti pilalla useammasta kohtaa.

Meidän edesmennyt Cicero koira täytyi lopulta leikata sillä merkkailua ei muuten kuriin saatu. Toivoisin että Kevinin kanssa siihen ei pitäisi mennä. Leikkaaminen voisi mahdollisesti vaikuttaa myös lauman hierarkiaan. Onhan nykypäivänä olemassa myös hormoonipistoksia, joita Kevinin kanssa onkin jo pariin otteeseen hyvällä menestyksellä kokeiltu. Toivottavasti asia selviäisi pian.