Elämämme aakkoset

Jossain lifestyle blogissa olen törmännyt vastaavaan postaukseen ja niimpä mekin päätimme lähteä myös pohtimaan meidän elämän kirjaimia näin lauantai-illan kunniaksi

A= AGILITY
 rakkain harrastus, tätä ei varmaan tarvitse lähteä enempää avaamaan

B= BMW
kuljettaa meitä turvallisesti

C= CANON
meidän luottokamera

D= DOMI
parhaista parhain

E= ELÄMÄ
 Meillä kaikilla on vain yksi elämä ja me ainakin yritetään elää se täysillä. Elämä on tässä ja nyt. Elämästä pitää nauttia

F= FIILIS
Me tehdään paljon asioita fiilispohjalta

G= GOOGLE
Koirat pärjää ilman, mutta itse en pärjäisi ilman googlea. Miten joku voi tulla toimeen ilman?

H= HEVOSET
Koirien ohella hevoset ovat todella tärkeitä minulle. On onni, että myös koirat viihtyvät hevosten seurassa

I= IHMISET
Minä sekä koirat saamme olemme todella onnekkaita, kun elämässämme on paljon ihania läheisiä ihmisiä. Elämän tärkeistä ihmisistä pitää muistaa pitää kiinni

J= JUOKSEMINEN
Loistava keino kuntoilla yhdessä koiran kanssa

K= KOTI JA KOIRA
Ilman koiria en voisi kuvitella eläväni. Koti on meille yksi tärkeimmistä paikoista

L= LELUT
Meillä on paljon leluja ja meillä leikitään paljon. Loistava palkkauskeino

M= METSÄ
Metsälenkit, me emme pärjäisi pitkään ilman päivittäisiä metsälenkkejämme

N=NÄLKÄ
Jos Domilta ja Shokilta kysyy niin niillä on aina nälkä. Ahneita pieniä possuja

O= ONNI
Onnellisuus on tärkeintä

P= POSITIIVISUUS
Koirat ovat aina positiivisia ja kaikkien pitäisi ottaa niistä mallia mutta itsekin pyrin aina löytämään positiivisuuden asiasta kuin asiasta

Q= Quality
Laatu korvaa määrän

R= RAKKAUS
Ja suurin niistä on rakkaus. Jokaisen ihmisen ja koiran perustarve on rakastaa ja olla rakastettu

S= SHOKKI ja SHETLANNINLAMMASKOIRA-
sori tähän oli pakko saada kaksi ja perään paljon paljon sydämiä

T= TAVOITTEET
Ne vievät eteenpäin ja niiden saavuttamisesta tulee hyvä olo.

U= UNELMAT
Usko unelmiisi

V= VILLASUKAT
meidän taloudessa yksikään villasukka ei saa olla rauhassa. Domi ja Shokki repivät ne, jopa jalasta. Tälläkin hetkellä Shokin suussa on villasukka

W= WAU
WAU fiilis tulee, kun katson ihania koiriani ja ihanaa miestäni <3

X= XOXO
eli pusuja ja haleja

Y= Ystävät
Ystävät ovat elämän suola ja sokeri

Z= ZZZ=UNI
Ilman sitä ei pärjää, ei edes pieni sheltin pentu

Å=ÅR
Vuosi 2015

Ä= ÄKKIPIKAISUUS
koirani ovat aika äkkipikaisia, niin taitaa vähän olla myös omistaja

Ö= ÖTÖKÄT
ötökäiden jahtaminen on huippua T:Shokki

Tämä oli aika kivaa, mutta osan kirjaimien kohdalla joutui kyllä tekemään vaikeita valintoja.

Napatkaa muutkin tästä koppi ja lähtekää miettimään Teidän elämänne kirjaimia. 

Ihanaa syysviikonlopun jatkoa!

Kesän viimeinen

Kesän viimeinen ja vuoden viimeinen mökkiviikonloppu oli valitettavasti tehtävä viime viikonloppuna. Tuntuu aina niin haikealta kerätä kamat mökillä talviteloilla. Tietää, että menee seuraavat seitsemän kahdeksan kuukautta ennen kuin pääsee seuraavan kerran mökkeilemään. Viikonlopun keli oli kyllä mitä täydellisin kesän viimeiselle mökkireissulle. Syyskuun puolessa välissä harvoin on bikinikelejä, mutta nyt kyllä oli ainakin Itä-Suomessa. 

Mahtava viikonloppu ja nautiskeltiin kyllä sydämen kyllydestä me ihmisetkin. Kuten aina mökkiviikonloppuun kuului grillausta, ulkoilua, takkatulta, saunomista ja tähtitaivaan ihailua. Miten sitä voikaan nukkua mökillä niin hyvin. Shokki oli vain hieman eri mieltä nukkumisesta. Hän oli sitä mieltä, että seitsemältä on päästävä ylös, ulos ja leikkimään.  

Koirat nautti ja juoksi kakskytneljäseitsemän koko viikonlopun. Shokista on kuoriutunut melkoinen vesipeto. Domi ei edelleenkään kyllä astukaan vapaaehtoisesti veteen. Useimmiten se kyllä sählää laiturilla sen verran paljon, että vähintään kerran se ainakin sinne järveen plumpsahtaa. 

Kesä hurahti jälleen kerran vauhdilla ohi. Kuten todettua täällä otetaan ihan innolla syksykin vastaan. Hieman taistelutahtoa siihen kyllä tarvitaan kun illat pimenee ja kylmenee. Eikä valokuvaamisestakaan syksyllä meinaa tulla mitään. Tulisipa edes kaunis ruska-aika. Tällä hetkellä tuntuu siltä, että syksy päätti tulla ihan ryminällä. Pari päivää on satanut paljon ja maisema on ollut harmaa. Huomisen sää näyttää vielä syvemmältä. 

 

Paljon paljon onnea rakkaimmalle!

Rakkaista rakkain maailman tärkein Domi täytti eilen jo neljä vuotta. Synttärisankari sai juosta koko päivän sydämensä kyllyydestä ja synttäriruokailun lisäksi päivän aterioihin kuului raakaa jauhelihaa ja naudan ulkofilettä. Luulen, että Domilla oli täydellinen synttäripäivä.

#NASTEAM

Viime viikonloppuna polkaistiin toinenkin Niinu Agility Sportin valmennuskokonaisuus käyntiin. On niin hienoa olla mukana. Viime vuonna koiran kanssa ja tänä vuonna valmentajana. Tällä kaudella NAS:n valmennuskokonaisuuksissa panostetaan aiempaa enemmän kokonaisvaltaisesti jokaiseen koirakkoon . Vaikka viime kausikin oli loistava niin enemmän yksilöllisyyttä olisin kaivannut. Tänä vuonna sitä on ainakin tarjolla. Toivottavasti kaikille on jo selvää kuinka paljon enemmän agility on kuin pelkkää radan juoksemista. Näimpä valmennuksessa on panostettu ratatreenien lisäksi klinikoin mm. esteosaamiseen, hyppytekniikkaan, kääntymiseen, yhteistyöhön, kontakteihin, vauhtiin ja motivointiin. Myöskään pelkällä lajitreenillä ei saa tarvittavaa lihaksistoa kasvatettua, joten hyppytekniikan lisäksi mukana myös koiran kehonhallintaa. 

Viime launtain NASTeam leiri alkoi Jarmo Riskin luennolla. Mitään maata järisyttävää uutta ja ihmeellistä ei Jarmo luennoinut, mutta mieletöntä kuinka paljon asiaa ja millä taidolla hän sai kuulijat mukaan ja heräteltyä. Olisin voinut kuunnella Jarmoa kolmen tunnin sijaan paljon paljon pidempään. Kynä sauhusi kovaan tahtiin. Onneksi tätä on luvassa muillakin leireillä. Jarmo puhui mm. seuraavista asioista

• Perusasioiden tärkeys huippusuorituksen rakentamisessa
• "Sisäinen tuli" vaali sitä ja muista se huonoina hetkinä
• Tunne itsesi. Haasta itsesi. Voita itsesi!
• Rohkeus, Intohimo, Asenne.
• Valmentajia on lukuisesti tarjolla. Kulje oma polkusi ja etsi reitille juuri sinulle sopivat oppaat.
• Vain rohkeat voivat voittaa
• Älä pelkää palautetta
• Uskalla epäonnistua
• Ei saa tuijottaa pelkkää tulosta
• Muista tehdä joka päivä asioita, jotka vahvistaa sinua
• Elä yksi päivä urheilijana -> huomisesta ei tietoa
• Häviäminen kuuluu kaikille. Suurimmat voittajat ovat aikaisemmin hävinneet paljon
• Pelkkä ulkoinen motivaatio ei kanna, tarvitaan sisäistä motivaatiota
• Tavoitteenasennan tärkeys
• Ne välitavoitteet
• Toimintakulttuuri ja menestys kulkee käsi kädessä
• Mikä on minun tapani toimia?

Sunnuntai-iltana kotiin tultaessa nukahdin varmaan alle puolessa minuutissa sohvalle. Tuli torstaina, perjantaina, lauantaina ja sunnuntaina tuijoteltua hyvin montaa koirakkoa, joten eipä ihme jos oli hiukan takki tyhjänä sunnuntai-iltana. Voisi kuvitella, kun on hetkiä jolloin itse kouluttaa todella paljon muita koirakoita, ettei jaksaisi enää omia treenata, mutta itselläni se menee useimmiten toistepäin. Viime viikonloppuna pojat ei agilityhallille päässyt, mutta pääsivät tekemään paljon agilityssa tarvittavia osa-alueita. Ne rakastaa kyllä niin paljon noita kehonhallinta treenejä.

Tasmanian tuholainen

Miten joku noin pieni ja söpö ja viaton voi joskus olla niin ärsyttävä? Mä en edes vaikka kuinka yritän niin vaan osaa olla sille nanosekunttia kauempaa vihainen. Meillä siis asuu pieni Tasmanian tuholainen. Se on tosissaan keksinyt, että kaikki pienet tihutyöt on aika jees. Me on onneksi saatu se muutamaan kertaan yllätettyä itse teosta ja uskon ettei ainakaan niitä kohtia enään tuhoa.

Jo pelkästään tämän viikon aikana se on syönyt ainakin kymmenestä kengästä kengännauhat. Syönyt seinää, listoja, repinyt mattoa, syönyt vaatteita ja huiveja. Ja kyllä osaltaan täysin omaa vikaa kun jättää kenkiä levälleen, mutta tämä pieni tuholainen myös hyvin hyvin pienellä nenällään ilmeisesti osaa työntää liukuovikaappien ovia. Lapsilukot? Ja tuo seinien ja listojenkin suojaaminen on hieman vaikeata.

Olisitte nähneet eilen meidän kylpyhuone-sauna osaston, johon laitoin tuholaisen hetkeksi kuivumaan, se oli kuin pommin jäljiltä. Siinä ajassa se oli silpunnut wc- paperirullan, puita saunasta sekä pahveja, jotka odottivat saunassa polttamista. Tänään kouluttaessani se oli syönyt itsensä omasta kevythäkistään. Näkisitte meidän lattian tällä hetkellä, se on repinyt ruokaa tehdessäni uusien kenkieni paperit silpuksi pitkin eteistä ja olohuonetta. 

Ja jos ette arvannet niin kyllä kysessä on Shokki.

Ylpeä pieni tuholainen

Hei Hei Kesä

Otsikon mukainen fiilis iski eilen aamulla kyllä päin kasvoja. Mamban "Vielä on kesää jäljellä" kappaleen voi heittää jo romukoppaan, sillä syksy on jo ovella. Eilen oli kolme astetta lämmintä aamulla, kun lähdin poikien kanssa lenkille ja iltalenkkejä on jo joutunut suorittamaan pimeässä. Pimeys ahdistaa, mutta muuten kyllä odotan jo syksyä. Meillä on ollut niin hektinen kesä ja kaiken maailman kissanristiäisiä ja häitä ollut todella paljon. Nyt tuntuu, että juhlimiset on juhlittu ja on ihana vain rentoutua sekä panostaa terveellisiin elämäntapoihin ja liikuntaan. Onhan syksy myös tunnelmallista aikaa ja pääsee polttelemaan kynttilöitä.

Viimeisen "kesäviikonlopun" koirat saivat viettää hoidossa, sillä perjantai ja lauantai meni häähommissa ja sunnuntaina alkoi NAS:n valmennuspilotti, joten päivä meni kouluttaessa hyppytekniikkaa. Muutos korkeista koroista ja kiharista hiuksista lenkkareihin ja trikoisiin on tänä kesänä sujunut jo hyvin näppärästi. On ollut kyllä sellasta juoksemista paikasta toiseen. Ei siis tunnu pahalta toivottaa syksy tervetulleeksi. 

Agilityriemua

Agilityjumalat eivät ole ehkä olleet puolellamme Domin kanssa, kun emme ole ehtineet polkaisemaan treenikautta kesätauon jälkeen oikein käyntiin. Kehonhallintaharjoituksia olemme toki tehneet ja hiukan hyppytekniikkaa, mutta ei Domin kroppa silti ole valmis vielä rankkaan lajitreeniin, mutta kyllä se sieltä taas tulee, kun saisimme nyt raivattua aikaa kalenterista systemaattiseen lajitreeniin. 

Viime tiistai-aamuna päästiin kunnolla treenaamaan radanpätkiäja mikä valtava ilo koirasta näkyikään. On se vaan niin mieletöntä päästä juoksemaan sen kanssa. Paljon siellä oli puutteita, mutta myös paljon hyvää. Päällimmäisenä ajatuksena jäi kuitenkin mieleen vain kuinka kivaa meillä oli. Ja miten sitä muutenkaan voisi paremmin aamunsa aloittaa kuin päästä treenaamaan näin positiivisessa, tsemppaavassa, asiantuntevassa, monipuolisessa, pirteässä ja monipuolisessa seurassa. 

Kakara saavuttanut puolen vuoden rajapyykin

Tällä viikolla juhlittiin tonttikauppojen lisäksi meidän puolivuotista kakaraa. Shokki on keskittynyt kasvamiseen ja kavereiden kanssa painimiseen. Ja Domin kiusaamiseen. Paljon ollaan yritetty edelleen tuoda uusia asioita ja vierailtu erinäköisissä paikoissa. Shokki on edelleen hyvin reipas ja sopeutuvainen kaikissa tilanteissa. Eikä tarvitse miettiä sen stressaavan missään tilanteessa. Autojen ja pyörien jahtaamista on saatu kuriin. Nopeuttaisi varmasti asiaa jos asuisi enemmän ihmisten ilmoilla, mutta eteenpäin on selvästi kuitenkin menty. Työtä se kyllä vaatii. Ja kärsivällisyyttä. Karvaa sillä on enemmän kuin laki sallii. Miten mulle päätyy nuo karvajumalat? Shokin veli on aivan kalju. Shokki näyttää takaapäin ihan kuin sillä olisi villahousut jalassa. Ei varmaan kaikista mukavinta ainakaan näillä helteilä. 

Shokki on muuten todella röyhkeä kaveri. Muita koiria nähdessään, se menee suoraan kysymättä iholle. Joku kerta tulee vielä kuonoon. Huulten nostelusta ja murinasta se vain innostuu ja kerää kierroksia. Shokki on myös kotona röyhkeä. Sen mielestä on ihan ok hypätä keskellä yötä tai viimeistään viideltä aamulla sänkyyn ja antaa varottamatta pusumaratooni. Ruoka-aikaan on myös aivan sallittua komentaa ja vaikka hyppiä pitkin kaapin ovia jos palvelu ei ole tarpeeksi nopeaa. Sisällä se saa omasta mielestään riekkua niin paljon kuin haluaa, vaikka jo ihan turvallisuussyistä sisällä riekkuminen on kiellettyä. Pihalla lääniä kyllä riittäisi. Meillä on siis hieman keskusteltavaa vielä ainakin näistä asioista. Se osaa torutessa myös heittäytyä maailman pienimmäksi ja söpommäksi koiranpennuksi. Miten niin yrittää kietoa meidät pikkurillin ympärille?

Kerran viikossa olen käynyt sen kanssa hallilla leikkimässä ja juoksemassa speedbumbien ja suoran putken läpi. Mitään suunnitelmallista treenausta ei olla tehty vaan keskitytään nyt vain hauskanpitoon, leikkimiseen ja ohjaajaan fokusoitumiseen. Tähän asti nuo on toimineet aivan loistavasti. Omalla pihalla yritän ehtiä esteen tarjoamista vahvistamaan. Mitään kääntymistä ei harjoitella vielä vähään aikaan sillä se on raskainta kasvavalle kropalle. Viime viikolla aloitimme Niinulla pentukurssin, joten häiriössä treenaamista saamme sen myötä. Ensimmäisellä kerralla ainakin Shokista sai olla mielettömän ylpeä. Vaikka ympärillä oli parhaimmilaan viisi koiraa niin Shokin fokus oli minussa ja jaksoi keskittyä ne minuutit jota yhdessä hallissa tehtiin. 

Kaikista tärkeintä on että Shokki on pysynyt terveenä ja vaikuttaa hyvin onnelliselta shelttikakaralta. Edelleen ne tulevat enemmän kuin täydellisesti toimeen Domin kanssa. Tälläkin hetkellä rallattavat tuossa pihalla sydämensä kyllyydestä.

6 kuukauden mitat

paino: 5200 g

säkä: 31,7 cm

Unelman tekee mahdottomaksi yksi ainoa asia, epäonnistumisen pelko

Joskus asiat vain loksahtelee niin täydellisesti paikoilleen. Vieläkin pitää nipistellä itseään että tämän uskoo todeksi. Meidän innostuksella ei ole rajaa. Tiistai-iltapäivänä teimme kaupat meidän unelmien tontista. Omistamme nyt siis 2,4 hehtaaria maata Kirkkonummen Luomasta aivan Hviträskin kupeesta. Melkein rantatontin.  Meidän tontilta on vain noin 200 metriä Hviträsk järvelle, jossa meillä venevalkama oikeus. Hviträsk järvi on Kirkkonummen isoin, syvin ja mielestäni ehdottomasti kaunein järvi. Oma polku vie rannalle, jossa voi vaikapa käydä koiria uittamassa.

Kaikista mieletöntä että olemme aivan keskellä ei mitään, mutta silti niin lähellä Kehä III:ta ja Länsiväylää. Helsingin keskustaan huristaa alle puolessa tunnissa. Naapureita meillä ei ole näköpiirissä paitsi viistosti oikealla tien toisella puolella ratsutalli. Naapuritonteille ei ole rakennuspaikkoja määritelty, joten kovin lähitulevaisuudessakaan emme lähinaapureita saa. Niin ihanaa. Lääniä riittää vaikka mihin. Koirat saavat rajatonta tilaa temmeltää omassa metsässä ja tietenkin heille rakennetaan myös oma agilitykenttä. Sille on paikka jo katsottuna (asiat tärkeysjärjestykseen). Tontille haluamme siis pihapiirin lisäksi ison nurmikentän ja oman pienen lammen. Tontti nousee kivasti kallion päälle, josta aukeaa kaunis metsä. Ehkäpä joku päivä tontille voi harkita myös hevosta tai vaikkapa lampaita. Koitetaan nyt kuitenkin ensin saada talo rakennettua.

Tontille ei ole vielä tietä. Yksityistietä pääsee onneksi noin 100 metrin päähän. Pikimmiten aloitamme siis tien rakentamisen sekä yritämme saada suunnittelutarveratkaisun hakemista varten lukemattoman määrän dokumentteja Kirkonummen kunnalle. Vasta suunnittelutarveratkaisun jälkeen voimme hakea rakennuslupaa. Toiveena saada rakennuslupa ensi kesälle ja realistisesti ajateltuna muutto voisi tapahtua vajaan kahden vuoden päästä. Mutta kaksi vuottahan menee nopeasti, eikös. Vapaa-ajan ongelmia ei tule olemaan. Varsinkin rakennustöiden alettua täytyy todella karsia muista aktiviteeteistä. Koirat voivat onneksi olla aina mukana tontilla ja onneksi tontti sijaitsee vain alle viiden kilometrin päässä nykyiseltä kodiltamme. 

Tuolla puiden välissä kallion alapuolella näkyy paikka mihin joku päivä valmistuu meidän uusi koti

"Naapuritalli"

Talon suunnittelua aloiteltu

Tässäkin blogissa tulee varmasti pieneltä osin siis tulevaisuudessa näkymään meidän pientä "projektia" Jos vain millään rahkeet riittävät niin olisi ihana perustaa oma blogi tuota rakennusprojektia varten.  Nyt jatkamaan talon suunnittelua ja itsensä nipistelyä..

Sun is shining and so are You

Kesä. Kesä. Kesä. Ihanaa. Kiitos, kun tulit. Sitä on niin paljon enemmän energiaa tuon taivaalla loistavan valopilkun vuoksi. Energiaa saa toki myös ympärillä olevista ihanista ihmisistä sekä syksyn huikeen aktiivisesta ohjelmasta. 

Melkosta haipakkaa on tämä kesä kyllä ollut. Syksy ei yhtään kalpene rinnalla. Huh. Kesä ilman kesälomaa päivätyöstä sekä sen lisäksi olen viettänyt paljon aikaa hallilla tai agilitykentän laidalla. Olisi ihana sanoa, että omat koirat on saaneet treeniä, kun olen treenikentällä viettänyt paljon aikaa, mutta valitettavasti ei. Olen vain käynyt paljon kouluttamassa. Meillä on ollut myös useat häät tänä kesänä ja häät tarkoittaa myös useita polttareita. Kaikki viikonloput siis täynnä ohjelmaa. Yhdet häät olisi vielä elokuun lopussa, joissa toimin kaasona, jotenka hommaa riittää.  Toivottavasti syyskuulle osuu vapaita viikonloppuja. Ainakin häät tältä vuodelta on toivottavasti käytynä.

Vaikka koirat ei ole päässyt ollenkaan treenaamaan niin kaikkea muuta kivaa niiden kanssa on puuhailtu aktiivisesti. Koirat voivat siis oikein loistavasti. Domi pelästytti reilu viikko sitten "ontumalla" Sain polttariviikonloppuna kotoota viestin, että Domi ontuu. Näin koiran vasta seuraavana päivänä, jolloin se ei enää ontunut, mutta oli hieman epäpuhdas. Koira tuntui todella jäykältä, joten arvelin heti sen olevan jotain lihasperäistä. Kiikutin koiran vielä samana iltana eläinlääkäri ystävälleni, mutta kuten arvelin ei siitä löytynyt mitään. Koirassa oli enään pientä epäpuhtautta, joten kieltäydyimme kipulääkkeestä. Tiistaina pääsimme Marin käsittelyyn. Rintarangasta löytyi syykin oikean etujalan oireilulle. Oikea etujalka oli myös taipunut sisäänpäin, mutta lähtiessä ei enään ollenkaan. Onneksi selvisimme säikähdyksellä ja Mari sai välittömästi kropan kuntoon. Muutama päivä yritettiin ottaa kevyesti ja loppuviikosta palaamme toivottavasti taas treenin pariin, ainakin hyppytekniikkatreenin.

Tämä viikonloppu oli hyvin pitkästä aikaa v-a-p-a-a. Ajatus oli lähteä Turkuun katsomaan PM-kisoja sekä moikkaamaan kasvattajaa ja Fannyn pentua, mutta ajatus sisätiloissa sekä autossa olemisesta ei näin kauniina viikonloppuna houkuttanut. Viikonloppu tulikin sitten vietettya pääosin merellä tai sen läheisyydessä. Eilen kiertelimme koirien kanssa Ravintolapäivässä Helsingin keskustassa sekä Hernesaaren rannassa. Meidän pienen pieni merikarhu Shokkikin pääsi ensimmäistä kertaa veneilemään. Hän oli ensi hetkestä lähtien ihan kuin hän olisi veneillyt aina. Mikään ei jänskättänyt ja nautti selvästi olostaan veneessä. Reippaasti kävi myös meressä uimassa. Domi nauttii veneilystä mutta meren se edelleen kiertää kaukaa. Ihme tapaus, luulisi helpottavan oloa tällä helteellä.

Hammaskriisiä meinasi pukata

Eilen illalla meinasi puhjeta pienimuotoinen hammaskriisi itselleni Shokin hampaista. No loppujen lopuksi mitään kriisiä ei TODELLAKAAN ollut. Ellei halua kehittää kriisiä hyvin lievästä yläpurennasta, joka voi vielä korjaantua, kun hampaiden vaihto kesken. Shokin suu on juuri tällä hetkellä aika villin näköinen, kun rautakulmurit ovat jo kovaa vauhtia tulossa, eivätkä maitokulmurit haluaisi vielä lähteä. Paniikkiviestittelyt siis kasvattajalle eilen illalla, kun pelkäsin jo eläinlääkärireissua tai peitsihampaita. Molempia onneksi täysin turhaan. Emme siis aio eläinlääkäriin eikä Shokille kasva peitsihampaita.

Onni on kyllä paras kasvattaja, jonka kanssa voi viestitellä triljoona viestiä parista hampaasta. Jolle voi lähettää sekavia viestejä tasoa "äää, mä en löydä Shokin kiveksiä enää" tai "apuvaa, joudutaanko eläinlääkäriin, kun maitokulmurit ei halua irrota". Jolle voi soittaa koska vaan ja joka vastaa heti. Ja joka on kiinnostunut pennun elämästä. Ei todellakaan tarvitse miettiä voiko kasvattajaa lähestyä "tyhmillä" kysymyksillä.  Arvostan myös sitä, että kasvattaja on avoin, positiivinen ja täysin rehellinen koiran vioista. 

Hammaskriisistä selvitty. Kiitos Kitta!

The secret of getting ahead is getting started

Paljon on lähiaikoina kysytty mitä Shokin kanssa on tehty ja mitä se osaa. Oon tainnut vastata, että ei se osaa vielä oikein mitään. Osaahan se kuitenkin jo jotain, ei saisi vähätellä. Mä myös pidän sitä melkoisen pienenä vauvana vielä ja olen jotenkin suojellut, että sen kanssa ei vaan vahingossa tehdä mitään liian aikaisin. Edelleen olen pitänyt huolta, että kaikki "treenihetket" pysyvät varmasti tarpeeksi lyhyinä, jotta into tekemisessä pysyy yllä. Onhan me jo leikin kautta opeteltukin ainakin seuraavia:

• opeteltu leikkimään eri paikoissa ja eri leluilla
• opeteltu kehonhallintaa ja tuntemaan omaa kroppaa
• tasapainoiltu tasapainotyynyllä
• käyty eri halleissa ja paikoissa
• opeteltu häkkiin rauhoittumista
• opetettu, että ruoka on tavoittelemisen arvoista
• opeteltu irtoamaan targetille ja kuolleelle lelulle
• opeteltu esteen tarjoamista kotona tötsillä
• juossut kotipihalla bumpereiden yli etupalkalle

Mä niin jotenkin vaan kammoksun sitä, että agilityssa tuijotetaan vaan kalenterikuukausia ja odotetaan sitä 18 kk ikää, jotta päästään kisaamaan. Olen henkilökohtaisesti sitä mieltä, että kisa-ikä pitäisi nostaa 24 kk. Onneksi myös moni muu on samoilla linjoilla ja ehkäpä tähän vielä muutos voi joskus tulla. Sillä saisi ainakin osalta hillittyä liian aikaisten treenien aloittamista. Toki koirat kehittyvät hyvin eri tahtiin, mutta fysiologinen fakta on vain se, että koiran kroppa ei ole valmis puolitoistavuotiaana kuormittavaan treenaukseen. Koirakohtaisia eroja on aina ja toiset ovatkin valmiimpia kahden vuoden iässä kuin toiset. Minikoirat kehittyvät eri aikaan esimerkiksi maksikoirien kanssa, myöskin maksikoirien hyppykorkeudet ovat eri. On myös paljon eroa kuinka paljon nuorien koirien kanssa panostetaan kropan rakentamiseen. Pelkällä lajitreenillä se ei onnistu.

Tämän vuoden karsinnoissa oli mukana 22 kk koira. Sen tietää kuinka paljon koiran kanssa on pitänyt treenata saati sitten kisata päästääkseen mukaan mm-karsintoihin. Onneksi asia on muuttunut muutamien vuosien takaa, jolloin oikeasti ihannoitiin mitä nuorempana koira on päässsyt sm-kisoihin tai mm-karsintoihin. Monien nuorien koirien radalla liikkumisesta ja hyppytekniikasta vaan näkee, että kroppa ei ole vielä valmis täyden agilityradan suorittamiseen ja saati siihen treenimäärään, jota on tarvittu koiran kisavalmiiksi saamiseen. Koira ei fyysistä syistä pysty vielä hyppäämään oikealla tekniikalla. Puhtaita ratojahan ne voivat toki tehdä, kyse ei ole siitä. Se ei vaan kerro koko totuutta koiran fyysisestä kapasiteetistä. Koiran kroppa on kuitenkin valmiimpana ja parhaimmillaan vasta kolmen-neljän ikävuoden tienoilla. 

Valitettavan usein törmää myös blogeissa pentuvideoihin, joissa sanotaan, että pennun kanssa ei ole treenattu kuin pari kertaa, mutta hupsista se osaakin jo kaiken. Mistähän itsekin saisin tuollaisen täydellisen luonnonlahjakkuuden, joka treenaamatta osaa jo kaiken? Toiset oppivat muita nopeammin ja/tai paljon on merkitystä myös kuinka taitava kouluttaja/ohjaaja koiralla on. Laatu korvaa määrän. Avoimuus näissäkin asioissa olisi tärkeintä, eikä niin että pentuja treenataan "salaa". Onneksi pentujen kanssa voi harjoitella hyvin paljon agilityyn valmistavia taitoja jo nuorella iällä. Näiden peruasioiden huolelliseen opettamiseen käytetty aika maksaa varmasti itsensä takaisin.

Täsmätreenit: Valsseja ja takaaleikkauksia

Onpas ollut kiva palata taas aksatreenien pariin. Pitkä tauko teki kyllä tehtävänsä ja alkuun on tuntunut niin kököltä tuo tekeminen. Koira kyllä tietenkin yrittää parhaansa, mutta jotenkin se keväällä ollut mieletön yhteinen sävel hakee vielä itseään. Eipä kai se mikään ihme ole jos pari kuukautta on juoksematta rataa. Ohjaajan juoksukin tuntuu ja näyttää siltä, että kovasti yritän edetä lujempaa, mutta mitään ei tapahtu. Ei tulevaisuudessa siis ihan näin pitkiä taukoja. Tai koira saa taukoilla toki aksasta, mutta ohjaaja ei näin kauaa. Harmittaa kun omissa juoksutreeneissäkin pääsi alkuvuonna ja keväällä niin hyvään vauhtiin ja nyt täytyy taas aloittaa melkein alusta. 

Nyt kun hallilla on ollut kesällä rauhallista niin olemme Domin kanssa ahkerasti käyneet kaksi kertaa viikossa tekemässä lyhyitä täsmätreenejä. Jokaiselle treenille on aihe tai kaksi ja pari harjoitusta tehdään niiden ympärille. Täsmätreenit päätämme aina mukavaan ja helppoon vauhti-putki rallatteluun. Viime viikonlopun treeneissä aiheena oli valssit ja takaleikkaukset. Valssit on meille, miten sen nyt kauniisti muotoilisi, vaikeita. Niitä on vältelty. Oman ja toki koiran oppimisenkin kannalta tartuin kuitenkin härkää sarvista ja olemme nyt pari kertaa keskittyneet vain niihin käydessämme hallilla. Takaaleikkaukset tuntui näissä treeneissä myös erityisen hankalilta, koira kysyi aivan liikaa, joten niitä on tarkoitus vahvistaa yhtä lailla.

Viime viikolla käytiin tekemässä myös yhdet ratatreenit Niinun suunnittelemalla vauhdikkaalla koko hallin kokoisella radalla, jossa pääsi todella juoksemaan, mutta siinä oli myös haastavia tekniikkapätkiä. Oli vaan niin hauska juosta yhdessä. Ja se riemu Domin silmissä on myös niin liikuttavaa. Treenitkin sujuivat yllättävän hyvin. Haasteena oli koiran irtoaminen ansahypyille. Teemu yritti rataantutustumisessa "varoitella" näistä hypyistä, mutta nauroin että mun pieni ja kiltti sheltti ei totisesti niille irtoa. Domi päätti nolata ohjaajansa ja sinnehän se irtoili ja komeasti irtoilikin. Yhtäkin pätkää katsottiin videolta useaan otteeseen hidastuksena Teemun kanssa ja niin vaan ohjaaja tekee oikein ja ajallaan, mutta mun pieni sheltti siintää siitä huolimatta korvat ja silmät sulkien kauas. Hahhaa, meillä on siis uusia haasteita. Pääsin myös kokeilemaan länderiagilitya Jennin Ako länderin kanssa. Vaikka tapasimme ihkaensimmäistä niin treenit sujuivat hyvin. Ja ohjaajalle tekee kyllä niin hyvää nämä lainakoirien ohjaukset. Olipas hauskat treenit.

Viikonlopun menovinkki

Hih. Mä nauroin täällä yksikseni tuolle otsikolleni. Yleensä en ehkä suosittelisi ohjelmaa tietokoneen ääressä, mutta agilityn EO-viikonloppu tehköön poikkeuksen. Mikäli siis haluat päästä katsomaan huippuagilitya Saksasta European Openista niin kisojen livestreami löytyy täältä. Livestreami on maksullinen.

Tänään pitäisi ehdottomasti ehtiä keskittymään ihan kaikkeen muuhun kuin agilityn katsomiseen. En kuitenkaan malttanut olla katsomatta Jennan ja Iinan joukkueen suoritusta, joten pikaisesti työn lomassa täytyi jo livestreami avata. Huomenna olemme ystävämme häissä, mutta sunnuntaina olisi kova yritys pystyä keskittymään livestreamin katseluun. Jos luvattu syysmyrsky toteutuu niin täydellistä ohjelmaa silti luvassa sunnuntaille. Voipi myös olla että häiden jälkeen kevyt päivä tekee ihan hyvää.

Jenna ja Neon lähdössä radalle.

Pieni suuri kakara

Musta tuntuu että mä en pysy enää pennun iässä mukana. Mihin asti lasketaan viikkoina ja koska saa alkaa puhumaan kuukausista? No joka tapauksessa millä tahansa tavalla laskettuna viisi kuukautta on tullut jo toiselle täyteen. Shokki on luonnollisesti kasvanut, mutta melko maltillisesti ainakin viimeiset viikot. Karva alkaa luojan kiitos pikkuhiljaa vaihtumaan ja pentukarvan alta näyttää kasvavan ihan nätin näköistä mustaa turkkia. Hampaat ovat kovaa vauhtia vaihtumassa ja etukalusto on jo siististi suussa. Kulmahampaat eivät ole vielä vaihtuneet.

Sen rämäpäisyys suoraan sanottuna välillä jopa hirvittää. Ainakin tuo autojen jahtaaminen. Vapaana tätä ei niinkään tapahdu, mutta remmissä. Mä en oikein tiedä onko tuo enää paimentamistakaan. On se sitä varmastikin, mutta ihan kuin sillä olisi jotain suuria patouneita angsteja autoja kohtaan. Paikalla olevia autojakin pitäisi komentaa (tai purra). Paljon on töitä vielä tehtävänä. Täytyy myös ajaa enemmän tuonne ihmisten ihmoille lenkkeilemään, jossa liikkuu enemmän autoja. Ihan suoraan sanottuna en halua, että kukaan muu tällä hetkellä edes ulkoiluttaa Shokkia, jotta ei vaan käy mitään. Ja nuo lenkit sen kanssa ei todellakaan ole mitään nautintoa, paitsi metsälenkit toki.

Vaikka hän on aika rämäpäinen niin on hän edelleen melko helppo pentu mielestäni (kun unohdetaan tuo yllämainitsemani). Vieläkään mitään suurempaa Shokki ei ole tuhonnut. Kaikkea kivaa pientä jäynää (hyvin ärsyttävää sellaista) se kyllä edelleen päivittäin keksii. Nyt uusimpana sillä on kova tarve kuljettaa tavaroita sisältä ulos ja ulkoa sisälle. Sisäsiisti se tuntuu välillä jo olevan, mutta välillä on hetkiä jolloin se ei tunnu muistavan sisäsiisteydestä mitään?!? Shokki tuntuu edelleen hyvin itsenäiseltä tyypiltä. Ja hyvin hyvin omatahtoiselta. Se kyllä ihan varmasti yrittää aina saada sen viimeisen sanan, jos sitä joutuu komentamaan. 

20 viikon mitat

paino: 4300 g

säkä: 29,5 cm