Geenitestin tulokset

Loistava fiilis jo muutenkin huomenna alkavan juhannuksen myötä, mutta tänään putosi postilaatikosta vielä niin huippuja uutisia. Shokin geenitestin tulokset tulivat. Shokkia on kyselty jalostukseen ja tästä syystä sekä minä että kiinnostuneet halusimme tehdä sille geenitestit. Varsinkin näköjään Suomen rajojen ulkopuolella Keski- ja Etelä-Euroopassa testataan kuuleman mukaan koiria paljon enemmän kuin Suomessa. Mutta tärkeimpään eli tuloksiin. Shokki on kaikkien testattujen osalta täysin terve!! WoopWoop!!

Shokilta testattiin seuraavat;

•  CEA (Collie Eye Anomaly) joka on colliesukuisten silmäsairauksista tunnetuin. Sairaus on perinnöllinen ja siitä on olemassa kolme eri vaikeusastetta
• DM (Degeneratiivinen myelopatia) on perinnöllinen selkäytimen rappeumasairaus, joka johtaa takapään heikkouteen ja lopulta halvausoireisiin vanhemmalla iällä
• MDR1 lääkeyliaineherkkyys

Shokin tulokset

• CEA vapaa " The examined animal is homozygous for the wildtype-allele. It does not carry the causative for CEA in the NHEJ1-gene
• DM vapaa "The examined animal is homozygous for the wildtype-allele. It does not carry the high-risk factor for DM in exon 2 of the SOD1-gene.
• MDR 1 (+/-) terve, mutta itse kantaja " The examined animal is heterozygous for the causative mutation for MDR in the ABCB1-gene

Tuo MDR1 kantaja ei tule ikinä millään tavoin häiritsemään Shokin elämää, sillä itse ei ole MDR1 altis vaan vain kantajana. Tämä vaikuttaa ainoastaan jalostuskäyttöön. Itse ainakin suosittelisin nartun olevan MDR vapaa, mutta kyllähän sitä jalostetaan paljon ilman minkäänlaisia geenitestejä. Onneksi kyse kuitenkin vain lääkeyliherkkyydestä, joka ei koiran elämää häiritse millään tavoin, eikä minkäänlaisesta sairaudesta. Mun ei näitä onneksi koskaan tarvitse miettiä, sillä en ole enkä varmasti koskaan tule olemaan kasvattaja. Itse olen vain tyytyväinen terveestä koirastani.

Sitten itse siihen testaukseen. Moni onkin jo kysellyt kuinka ja missä geenitestit tein. Geenitestit voi tehdä eläinlääkärin kautta, joka kuitenkin on ilmeisesti melkoisen paljon kalliimpaa kuin tekemällä itse. Tähän en osaa sanoa sillä en kysynyt edes eläinlääkäreiden hintoja. Itse testasin Laboklinin kautta, toinen vaihtoehto olisi ollut Vetscien. Laboklinilla on toimipiste Suomessa, joten pidin helpompana, mutta tuo Vetscien olisi voinut olla vielä edullisempi. 

Tilasin Laboklinin nettisivujen kautta näytteenottoon varten tarvittavat välineet. Pakkaus tuli parissa päivässä postitse kotiin sisältäen palautuskuoren. Täytin lomakkeen tarvittavat tiedot, menin eläinlääkärille todentamaan koiran sirusta sekä eläinlääkärin läsnäollessa otin solunäytteen koiran poskesta kahteen vanupuikkoon. Kävimme samalla rokotuskäynnillä, joten meiltä ei veloitettu sirun lukemisesta ja koiran oikeaksi todentamisesta mitään. Muita valmisteluja näytteenottoa varten ei tarvita, paitsi koiran täytyy olla syömättä vähintään kaksi tuntia ennen näytteenottoa. Vanupuikot lähti Saksaan ja vastauksen sain reilussa viikossa. Melko nopeata toimintaa etten sanoisi. 

Tarkkaa testauksen hintaa en muista, sillä en ole saanut laskua vielä, mutta jokainen testi oli muistaakseni noin 60-80 euroa, joten alle 200 eurolla varmastikin selviän. Kuten sanoin me emme maksaneet eläinlääkärikäynnistä mitään, mutta muut eläinlääkärit voivat näyttenotosta veloittaa. 

Helteet tuli, karvat läks

Helteet tuli ja taisipa ne ehtiä jo lähtemäänkin. Onneksi parempaa on taas luvassa. Ihanaa omistajille, ei niin ihanaa meidän koirille. Omistan myös ensimmäistä kertaa elämässäni mustan koiran ja hupsista kyllä huomaa eron muihin väreihin. Varsinkin vielä, kun on koira joka ei osaa ei YHTÄÄN säästellä itseään, vaikka lämpötila on lähemmäs kolmeakymmentä ja asfaltin pinnassa lukemat jotain todella paljon enemmän. Ei huolta emme lenkkeile helteillä asfaltilla, mutta välillä helteellä joutuu menemään lyhyitä pätkiä asfaltilla. Mutta asfalttia helteellä kyllä kannattaa ehdottomasti vältellä. 

Helteiden tultua myös kyselyt Domin ajamisesta puhkesivat ilmaan. Jännää mielestäni, että viisi vuotta sitten, kun ensimmäisen kerran Domin ajoin se ei todellakaan ollut kovin yleistä. Nykyään se tuntuu olevan yleistä. Paljon kyseltiin, koska Domi pääsee villatakistaan. Mitään trendiajelemista en toki kannata, mutta jos sen koiran on yhtään parempi olla niin Go for it.  Hyvä asia tässä on toki se, että vastustajia tuntuu olevan vuosi vuodelta vähemmän ja pinttyneimmätkin alkaa tajuamaan, että se on usealle vastaavan turkin omaavalle koiralle hyväksi. Useat eläinlääkäärit ovat yhtyneet mielipiteeseen.

Me emme rehellisesti ole löytäneet ajelusta huonoja puolia, hyviä puolia sitäkin enemmän. En toki missään nimessä suosittele ajemaan koiraa liian lyhyeksi, silloin voi myös haittapuolia esiintyä hetken aikaa ja mikä tärkeintä karva ei saa mennä liian lyhyeksi, jotta sänki ei kutita koiraa. Tärkeintä itselleni on, että koirani aktiivisuustaso nousee selvästi, se pystyy nukkumaan yöt läähättämättä,  se on iloisempi ja leikkisämpi, pystyn lenkittämään pidempiä lenkkejä eikä tarvitse odottaa yöhon lenkkien suorittamista, Domi palautuu selvästi nopeammin, uiminen on huomattavasti helpompaa, omistajan ei tarvitse pelätä ihotulehdusta ja iholla kävelevät punkit löytyy huomattavasti helpommin. Meillä karva on neljä vuotta kasvanut yhtä hyvänä takaisin, mutta tässä on varmasti koirakohtaisia eroja.

Mä olen varmaan aikaisemminkin blogin puolella ilmaissut, että erittäin mielelläni pitäisin Domin karvassa. Onhan se kaunis koira turkissaan.  Mieluusti ottaisin sille sporttishelttikarvan (vai miksi sitä nyt voikaan kutsua). Se nyt on vain hyvinkin todistetusti tullut selväksi, että Domin turkki on jotain käsittämättömän hengittämätöntä ja sen on hyvin paljon parempi olla ilman turkkia. Kun koiralla on noin paksu pohjavilla se ei valitettavasti suojaa sitä kuumudelta vaan ainoastaan pahentaa koiran oloa. Tänä vuonna meidän ei onneksi tarvinnut eläinlääkärin kehotuksesta turkkia. En kuitenkaan halua kokea viime vuoden ihotulehdusta uudelleen, joten Harri ajoi Domin jo viime viikolla. 

Karvojensa tiputtavien shelttien omistajat, olkaa onnellisia. Älkää itkekö näyttelyturkin lähtemiseen, sillä koiranne on varmasti parempi olla. Jos joillekin näyttelyt menevät ensi sijalle koiran hyvinvoinnin edelle, niin se saa sitten karvani pystyyn. Valittettavasti niitäkin ihmisiä on.  

Se ei todellakaan ole mikään kaunis ajettuna, mutta so what?  Jos sen on aavistuskaan parempi olla niin en mieti hetkeäkään. Ihan käsittämätöntä, että ihmiset haukkuvat julkisesti ajettuja shelttejä rumiksi. Mikään ei mielestäni oikeuta haukkumaan toisten koiria. Domi on varmastikin todella ruma ajettuna. Hetken se on myös omaan silmääni ruma, kunnes siihen taas tottuu. Mun pieneen mieleeni ei vain mahdu, että mitä väliä onko se koira ruma, kunhan koiran on hyvä olla. Se on vain karvaa, ei sen vakavampaa. Melko nopeasti karva kuitenkin kasvaa ja jo alle parissa kuukaudessa se on taas melkosen söpö pentukoiran näköinen tyyppi. 

Ja ei Shokkia en ajatellut ajaa, ellei se ole tarpeen. Valitettavasti silläkin on melkoinen karvoitus ja pohjavilla (mistä meille päätyy näitä turkkijumalia??), mutta ei vielä ainakaan yhtään niin paksu kuin Domilla. Ongelmana Shokin kanssa on toki myös sen musta väritys. Yritän ahkerasti saada pohjavillaa liikkeelle ja katsotaan kuinka helteisestä vai kylmästä kesästä saamme nauttia. Toivon, ettei sitä tarvitse ajaa, mutta tarpeen mukaan teen myös siitä ruman. Ja sitten vielä loppuun se ruma kuva, jossa viimeistely tekemättä. Viimeistely on kyllä edelleenkin tekemättä. 

Murkkuikäinen sokkeli

Meillä asuu pieni murkkuikäinen sheltin alku. Oikeastaan meillä on kyllä melkosen kivutonta murkkuikä ja voimme vain nauraa Shokin yrityksille. Domi ehkä joutuu hieman enemmän pistämään pikkuveljeään ruotuun. Harria se on miellyttämässä aivan koko ajan, jos vaikka lauman pomon mielisteleminen auttaisi. Mulla ei selkeästi ole tarpeeksi testosteronia Shokin mielestä. Loistavastihan tuo tottelee edelleen, mutta joutuu ehkä huomauttamaan sen yhden kerran sijasta joskus toiseenkin kertaan. Aksassa voi myös ihan huoletta juosta täysin läpi ohjauksista. Tämäkin voi toki mennä täysin treenamattomuuden piikkiin. Pieni ärsyttävä pörinä tietyille jutuille kuuluu myös tyypillisesti murkkuikäisen elämään. Nämä ovat onneksi suurella todennäköisyydella ohimeneviä haasteita pikkupojan elämässä.

Jo pentulaatikossa ihastuin Shokin asenteeseen ja "hulluuteen". Muistan kyllä myös Jennan sanat pentuvalintaa tehdessä pentulaatikon hulluin ei välttämättä ole se paras pentu" Nuo sanat on kyllä toden teolla konkretisoituneet tässä vuoden aikana. Shokki ei todellakaan ole sieltä helpoimmasta päästä, eikä tyypillinen sheltti. Eli juuri sellainen mitä itse toivoinkin. Jollekin se on varmasti liian kova sheltiksi, mutta itse tykkään näin enemmän. Hieman liian hektinen se on, mutta uskon rauhoittuvan iän myötä. Eipä Domikaan ole tyypillinen sheltti. Pehmeä ja pidättyväinen ei vain millään tavoin kuvaa niiden luonnetta. Vaikka ne ovat rohkeita ovat ne molemmat niin rakastavia ja luottavaisia tyyppejä.

Vähän girlpoweria taloon

Pojat sai naisseuraa taloon, kun bordecollie Rauni vietti meillä viikon kun Raunin omistajat Niinu ja Teemu viettivät viikon Englannnissa WAO:ssa. Ja kuinka loistavin tuloksin ja isoin ruusukkein Niinu reissusta palasikin. Raunia on toki nähty ennenkin ja tyttö olikin kyllä heti kuin kotonaan ja tuli loistavasti toimeen poikien kanssa. Varsinkin Shokin kanssa ne tuntuu olevan niin samalla aaltopituudella. Ne jaksoi painaa aamusta iltaan. Vaikka Rauni on vielä alle vuoden ikäinen niin melkoisen nätisti se osaa leikkiä pienempien kanssa. Välillä myös tällä kaksikolla karkasi myös hieman mopo käsistä ja menoa joutui hieman rauhottelemaan.

Luulin Domin olevan sieltä ahneimmasta päästä koiria, mutta kyllä Rauni vei kirkkaasti voiton. Miten koira voikaan syödä niin nopeasti, siinä ei kyllä kovinkaan ehdi ruoasta nauttia. Meillähän ei kumpikaan Domi eikä Shokki nuku sängyssä tai sohvalla, joten olikin outoa, kun Rauni halusi todella nukkua lähellä, mieluiten jopa tyynyllä. Sohvallakin se hyökkäsi kainaloon heti kun vain joku sohvalla oleskeli. Bordercollie aina silloin töllöin hoidossa on kyllä loistava tapa juoksuttaa ja kehittää poikien kuntoa. Shokki juoksee toki ihan ittekseenkin paljon, mutta onhan se nyt aivan eri asia kun on tuollainen kirittäjä. Viikko oli muutenkin hyvin aktiivinen koiralenkkien osalta ja iltaisin olikin aina väsyneita mutta onnellisia nelijalkaisia talo täynnä.

Summertime, and the livin' is easy

Viime päivinä lämpöasteiden hipoessa hellerajoja on fiilis ollut aivan katossa. Miten paljon helpommaksi elämä muuttuukaan kesälämpötilojen saavuttua. Ovi voi olla sepposen selällään ja koirat voivat aivan itse päätää loikoilevatko pihalla, terassilla vai sisällä. Ei valtavaa kerrospuketumista aamulenkille lähtiessä, ei koirien pukemista, ei palelevia varpaita, ei jatkuvaa kuratassujen pyyhkimistä. Luksusta. Rakastan kesäaamuja ja tietenkin myös lämpimiä ja valoisia kesäiltoja. Pysythän kesä pitkään ilonamme!

Vappupäivän aamureenit ja ajatuksia reenaamisesta

Kun aika on kortilla ja treenaamaan pitäisi päästä niin vappupäivän aikainen aamu saa kelvata. Eipä ollut hallilla ruuhkaa. Lähiaikoina ei olla kovinkaan paljoa hallilla tullut omien koirien kanssa vietettyä aikaa. Domi edelleen kuntoutuu viime syksystä ja tekee hallilla vain hyppytekniikkaa ja kehonhallintaa. Shokki luojan kiitos on pysynyt koko ajan treenikunnossa. 

Suoraan sanottuna ne hetket, jolloin olisi ollut aikaa treenata ja ajaa hallille olen mieluummin ajanut vaikkapa talllille koirien kanssa tai lähtenyt miehen kanssa brunssille keskustaan tai pitkille metsälenkeille kavereiden kanssa. Olen keväällä kouluttanut paljon hyppytekniikkaa ja antanut aikaani myös videoiden katselun muodossa muille koirakoille. Muiden ohjaaminen ja auttaminen vie minun tapauksessani intoa ja aikaa siltä omalta harrastamiselta. Arvostan suuresti, kyllä heitä jotka oman kouluttajatyön lisäksi jaksavat käyttää vapaa-ajan agilitykentällä omia koiria treenaten ja kisaten.

Koirille on tärkeintä, että niiden kanssa tehdään ja tarjotaan virikkeitä sekä työtä, ei se että ne pääsevät juuri agilityhallille. Vaikke emme paljoakaan hallilla käy treenaamassa niin se ei missään nimessä tarkoita sitä että emme harjoittelisi agilityyn valmistavia taitoja. Teemme paljon kehonhallintaa, teemme pari-kolme kertaa kuussa hyppyteknikkaa, käymme kerran viikossa vesijuoksemassa ja silloin tällöin jopa innostumme tekemään hieman metsäagilitya. Ja kyllähän me hallilla käymme, mutta emme tarpeeksi, jotta voisin vaatia koiralta kovinkaan nopeaa kehittymistä. 

Shokki ei ole nähnytkään vielä yhtään kontaktia eikä keppejäkään ole ollenkaan aloitettu. Kepit ja puomi on tavoitteena aloittaa kesän aikana. A-este ja keinu jätetään suosiolla myöhemmäksi, varsinkin A:n ollessa sen verran raju este, joten sille ei tarvitse ennen 18 kk ikää mennä. Toiveena on toki koiran pysyessä terveenä saada Shokki kisavalmiiksi koiraksi, mutta minkäänlaista kiirettä emme halua pitää vaan panostamme pohjatöihin ja kehon rakentamiseen. Shokki on 14 kk ja vaikka on tehnyt melko paljon kehonhallintaa ja takapäätä työstetty on se vielä hyvin keskeneräinen lihaksiston osalta. Valitettavasti moni tuon ikäinen treenaa jo kovaa vielä keskeneräisemmälläkin lihaksistolla.

Voisin tuntea huonoa omatuntoa asiasta, että emme ole treenanneet tarpeeksi, itselleni tärkeintä on kuitenkin, että koirani ovat onnellisia ja onneksi on niin paljon muitakin tapoja tehdä ne onnelliseksi kuin agilityn treenaaminen. Ja olisihan se ihanaa ehtiä treenata, mutta jos en ole 100 % mukana treeneissä niin mieluummin teemme jotain muuta. Se ei vaan ole reilua koiraa kohtaan treenata, jollei ole itse täysillä mukana.

Vappupäivän reenit, joissa harjoittelimme päällejuoksuja

Mä aina teen jotain dorkaa, kohellan ja sekoilen. Silti sulle mä kelpaan. Oon tarpeeks täydellinen

Pikaiset vapputerkut meidän poppoolta. Me vietämme vappua ihan kotosalla nauttien vapaaviikonlopusta. Avataan viimein grillikausi ja ehkäpä pojatkin saavat herkutella vähän normaalia enemmän. Nukutaan pitkään, lenkkeillään paljon ja nautitaan omasta pihasta, terassista, ystävistä ja rakkaimmista. Lämpötilakin ainakin tällä hetkellä tuntuu hellivän. Viimein. Mä oon jo ehtinyt nimittää tän kevään kumisaapaskevääksi, koska mikään muu kevät ei varmasti ole joutunut käyttämään näin paljon kumisaappaita. Tarkoitus on myös korkata treenikausi omalla pihalla. Hypyt ja putki on kaivettu varastosta joten nyt pääsee siis pientä treeniä tekemään hyvin lähellä. Nyt lähdetään vetämään 10 kilsan lenkki kävellen ja osan juosten niin voi sitten hyvällä omallatunnolla syödä illalla pari munkkia.

Railakasta vappua kaikille!

Talli lauantai

Koko ihana aurinkoinen, kaunis ja lämmin lauantai tuli vietettyä tallilla kaverini Johannan kanssa. Ensin kävimme ratsastamassa ihanan Louis-tamman Nummelassa ja sieltä ajoimme ratsastamaan vielä kaverini valmennettavan hevosen Inkoon puolelle. Inkoon tallilla oli myös ihania kaneja, joihin Domi rakastui ihan totaalisesti. Sitä ei meinannut saada kotiin kanien luota. Se varmaan toivoisi omaa pientä kania kotiin (not!). Tehtiin myös lauantaina tallilla koirille hyppytekniikkatreenit, sillä hevosten puomit toimii oikein kätevästi myös koirilla speedbumbeina.

Normaalisti me käydään parisen kertaa viikossa tallilla. Välillä enemmän varsinkin nyt , kun kaverini Mari on raskaana ja ei ole itse päässyt pitkään aikaan hevosen selkään. Domihan on ollut alusta asti aivan täydellinen tallikoira, jonka voi halutessaan ottaa maastoon mukaan ja tottelee minua selästi käsin yhtä hyvin kuin maasta käsin. Shokki on Shokki ja sen kanssa on saanut tehdä ihan julmetusti töitä, jotta se toimisi edes vähäänkään yhtä hyvin kuin Domi tallilla. Minulle on kuitenkin tärkeätä, että ne pystyvät olla mukana ja vapaana kaikissa tallitouhuissa. En pystyisi oikein käymään tallilla, jos joutuisin ne kotiin jättämään tallille mentäessä.

Shokki on ollut todella uhkarohkea hevosten kanssa ja juoksee mielellään aivan liian läheltä hevosen jalkoja. "Paimentaa" myös helposti hieman liian agressiivisesti hevosia. Tammikuisen äksidentin jälkeen, kun pyörähti hevosen jaloissa touhuun on tullut hieman järkeä ja ehkä pientä kunnioitusta on alkanut näkymään hevosia kohtaan. Maastoon en Shokkia voi mukaan ottaa ja täysin vieraiden hevosten kanssa pidän Shokin kauempana, onneksi käymme niin pienillä talleilla, joten pääosin Shokki pystyy olemaan aina mukana. 

Mitä tapahtuu jos lähden minne tuulet vie, sinne mis on puhtaan taivaan alla uusi tie

Kaikki ovat varmasti huomannet kevään tulleen, paitsi minä. Vietimme pääsiästä Tahkolla ja takaisin tullessamme pääosa lumista oli sulanut ja lämpötila noussut yhtäkkiä kymmenen astetta. Edelleen puen joka aamu pitkät kalsarit, pipon ja hanskat lenkille lähtiessä. Voin kertoa, että kuuma tulee joka kerta ja silti en ole näköjään osannut niistä vielä luopua. Koirat ei ole välttämättä ole olleet yhtä innoissaan lämmön tulosta. Ne kyllä kierii jokaisessa pienessä jäljellä olevassa lumikasassa. Molemmat taitanee olla aika talvikoiria. Nyt kun ollaan jo selvästi plussan puolella niin molemmat viihtyy pihalla paljon enemmän kuin sisällä.

Domi pääsi meidän mukaan pääsiäisenä Tahkolle. Siellä oli lunta ja paljon. Domi nautti ihan suunnattomasti suuresta lumimäärästä. Muutenkin toinen oli aivan innoissaan, kun siellä oli kaksi mökillistä ihmisiä ja kaikki vain Domia rapsuttamassa. Domi pääsi myös poroja katsomaan. Mä en tiedä miksikä Domi poroja luuli, mutta oli aivan innoissan niistä. Ja niin olivat porotkin Domista. Yksikin poro antoi Domin nuolla turpaansa. Yllättäen tässä kohtaa kamera oli tietenkin autossa eikä mukana ikuistamassa tilannetta. Shokki ei sattuneesta syystä päässyt mukaan Tahkolle. Sen kanssa ei vaan voi olla sataprosenttisen varma, että se ei olisi vaikka tuhonnut jonkun kenkiä tai jotain mutta tavaraa, joten sitä riskiä en halunnut ottaa. Domi on maailman helpoin matkakoira, joten on aina tervetullut mukaan kaikkialle.

Viimeiset pari viikkoa on ollut hieman huono koiran omistaja fiilis. Kehonhallintaharjoituksia ei tehty ollenkaan pariin viikkoon eikä oikein muitakaan treenejä. Tällä viikolla on taas akivoiduttu ja  päästy normaalin arkeen loman jälkeen kiinni. Kehonhallinnan lisäksi on käyty vesijuoksemassa sekä tekemässä hyppytekniikkatreeniä. Onneksi tauot tekee aina hyvää. Mutta nyt loppuu laiskottelut- siis eikun vain ylös, ulos ja lenkille. Mitään tekosyitä ei enää ole. 

Valoa elämään

Ihanaa. Kevät ja valo on saapumassa myös tänne pohjoiseen. Kylläpäs vaan valosan ajan runsas lisääntyminen saa niin paljon positiivia asioita aikaan. Kyllä tuo aurinko aktivoi ja piristää niin valtavasti.  Onhan se nyt ihan eri lähteä kuudelta aamulla tarpomaan pitkää lenkkiä pimeässä kuin valosassa. Varsinkin kun asuu täällä metsän keskellä, jossa ei ihan kovin montaa katuvaloa ole. Eilen kevät kyllä otti hieman takapakkia, mutta ei anneta sen häiritä. Torstai-iltana metsälenkiltä pihaan tullessa olin niin innoissani, kun näin meidän pihan olevan lähes sula. Mutta ihan vielä (kiitos eilisen takatalven) ei kuitenkaan pääse kaivamaan hyppyesteitä talviteloilta.

Meillä on eletty normaalia hyvin kiireistä arkea. Töitä olisi paljon ja onneksi olen jo oppinut sanomaan osalle töistä ei. Shokki on oma pieni hullu itsensä. Domin kanssa on ollut hieman huolia taas. Me ollaan käyty Marin luona hyvin usein lähiaikoina ja huomenna olemme taas menossa. Itse polvi tuntuu olevan hyvä, mutta jostain syystä jumeja on ja niitä tulee liian nopeasti vaikka olemme koettaneet elää melko pumpulissa viimeiset viikot. Kehonhallintaharjoituksissa ei tunnu enää lähes minkäänlaista eroa oikean tai vasemman puolen välillä. Käymme kerran viikossa vesijuoksemassa, mutta viime kertaan asti sielläkään ei ole näkynyt minkäänlaista suurta puolieroa. Nämä liukkaat kelit eivät vaan niinkuin yhtään helpota asiaa. Juoksunarttujen tuoksut saavat henkisesti Domin melkoiseen lukkoon ja sitä myötä myös fyysiseen lukkoon. Eturauhastulehdusta ei kuitenkaan tunnu olevan, mutta mikäli tuoksut ei Domin mielessä pikaisesti helpota niin haetaan apua kyllä eläinlääkäriltä.  

Shokin kanssa on käyty tekemässä parisen kertaa viikossa lyhyitä treenejä. Sille selvästi vähän useammin, mutta hyvin lyhyissä pätkissä sopii kaikista parhaiten. Olen kyllä niin onnellinen tuosta viiden minuutin ajomatkan päässä olevasta hallista. On myös tullut koulutettua niin paljoa ja koirat kätevästi mukana niin olen ennen tai jälkeen jäänyt tekemään muutaman minuutin treenit. Sen kanssa on kyllä niin ilo tehdä hommia. Onhan se kovin erilainen kuin aikaisemmat ohjaamani koirat, mutta niin loistavaa kuinka paljon se opettaa itseäni olemalla hyvin hyvin ainutlaatuinen ohjattava. Koskaan ei voi tietää millaiset treenit on tulossa. Pitäisi kääriä hihat ja hieman suunnitelmallisemmin alkaa Shokkia viemään eteenpäin. Nyt kun tietää harrastavansa terveen koiran kanssa niin pitäisi alkaa listaamaan jo hieman tavoitteitakin ylös.

Onnellinen, kiitollinen ja huojentunut

Nyt on kyllä niin onnellinen olo, positiiviset adjektiivit loppuu kesken. Shokki kävi vetäisemässä torstai-iltana iltäkännit Univet Espoon Eläinsairaalassa, elikkäs siis läpivalaisussa Jan Räihän luona. Olen käyttänyt kaikki koirani Räihän luona, joten ei ollut kyllä epäselvää kenelle koiran veisin.

Shokki oli illan viimeinen asiakas ja röntgenissä ruuhkaa, joten olipa piinaavaa odottaa Shokin tuloksia. Onneksi Räihä päästi meidät nopeasti piinasta kuvien valmistauduttua ja sanoi heti, että kaikki näyttää hyvältä. Kävimme kaikki kuvat kuitenkin rauhassa läpi, hännästä henkitorveen asti. Lonkka ja kyynärkuvat lähtivät vielä kennelliittoon lausuttavaksi. Henkilökohtaisesti minulle ehdottomasti tärkeintä on kuitenkin Räihän mielipide, siitä että koira on näiltä osin terve. Kovinkaan paljoa mä en näistä osaa sanoa, mutta varsinkin lonkkakuvat näyttävät oikein hyviltä. Keväämmälllä sitten tutkitaan vielä silmät, polvet ja sydän.

Pienen mulkun kurinpalautus

Meidän pieni kakara on taas lähipäivinä näytellyt parhaita puoliaan (not). On popsittu alusvaatteita, mattoja, kenkiä, kengän nauhoja, torkkupeittoja ja omaa lelukoriaan. Miksi oi miksi pitää syödä ne kalleimmat alusvaatteet ja kengistäkin on kelvannut vain kalleimmat ja UGG:it on tietenkin mieluisimmat syödä. En edes halua ajatella kuinka paljon se on rahallisesti tuhonnut.  Se kyllä tasan tietää koska se on tehnyt väärin. Se on niin läpinäkyvä, sillä hetkellä kotiintullessa kun huomaan sankarin "tuhotyöt" niin tyyppi hiipii takavasemmalle ja kattelee seinille. 

Osaa se olla myös aika sydäntenmurskaaja kun sille vähän ääntä korottaa niin se osaa kyllä heittää sellaisen "olenmaailmankilteinjasöpoin enkäikinäenää teemitäänpahaa" ilmeen, että vaikka kuinka yrittää pitää pokan niin meinaa itselläkin sydän sulaa. Miten niin osaa vetää oikeista naruista. Hauskinta on kun vähän tuntemattomimmille kerto mitä se on puuhannut niin mua ei uskota, "eihän noin pieni ja söpö ja kiltti" mitään tee. Täys piru puettuna sheltin vaatteisiin.

Julkisesti ei ehkä saisi koskaan haukkua omaa koiraan, enkä oikeastaan haukukaan, mutta onhan toi nyt oikeasti aika mulkku (vaikke me rakastetaankin sitä ihan hirveästi). Esimerkkinä, jos emme aamulla herää hänelle sopivaan aikaan niin on ihan ok vaikkapa kakata sisään siitä hyvästä. Se on saatu ymmärtämään, että makkariin ei ole asiaa viikonloppuisin ennen kasia, mutta fiksuna pienenä poikana mielenosoituksellisesti nyt keksinyt kakkaamisen. Tai jos joutuu jäähylle kodinhoitohuoneeseen niin asiaan kuuluu tuhota vähintään wessapaperi rulla siellä ollessaan.

Se on nyt jo vuoden täyttänyt ja nyt tällä viikolla sille on totisesti näytetty, että tuollainen peli ei totisesti enää vetele. Voin myöntää, että se on varmasti ollut tässä asiassa liian löysällä kurilla selvästi kun nyt murkkuiässä on pitänyt uudestaan aloittaa tuhoamispuuhat . Shokki tiedoksesi, sun pelisi on nyt pelattu. 

Tänään on bileet, kaikki sileeks

Tänään juhlitaan Shokkia. Hän pääsee syntymäpäivän kunniaksi ihanan Jennan treeneihin sekä treenien jälkeen hän saa eteensä gourmee aterian.

Vapaapäivät on aika pop

Meillä oli ihan aito kokonainen vapaapäivä viime lauantaina. Tai siis mulla. Mun ainut missio oli nukkua aamulla pitkään. Olisihan mun pitänyt tietää, että Shokki on eri mieltä. Shokki herätti seiskalta. Päästin sen pihalle, toivoen saavani jatkaa vielä unia. Shokki ei todella ollut samaa mieltä. Se tekee ihan kaikkensa herättääkseen. Mistä se on edes keksinyt noin paljon lukuisia tapoja herättää ihmiset. Ensi kerralla mä lukitsen sen vessaan. Prkl.

Parasta tekemistä vapaapäivänä on tietenkin viettää koko päivä koirien kanssa. Niinpä heti herättyämme pakkasin koirat autoon ja suuntasimme Lohjalle Emmiinan luokse. Koulutin Shokin veljelle hyppytekniikkaa ja lopuksi myös Shokki sai pidemmän tauon jälkeen tehdä vähän hyppytekniikkaa. Ja tietenkin riekkumaan veljen kanssa. 

Treenien jälkeen ajettiin Saaran ja lauman kanssa Vantaalle lenkkeilemään. Kuten kuvista voi päätellä meillä keli ei oikein suosinut vaan harmaata oli. Eipä keli tainnut koiria haitata ollenkaan. Onnessaan ne juoksivat reilu kolme tuntia metsässä. Mahto olla ainakin noilla pienimmillä melko raskasta, kun suurin osa lenkistä rämmittiin polkujen ulkopuolella. Loppulenkistä huomasimme kävelevämme ympyrää, olimme siis onnistuneet eksymään. Autoille onneksi löydettiin, kun hieman keskityimme asiaan. Hyvässä lenkkiseurassa kolme tuntia vierähtää kyllä nopsasti huonommassakin kelissä. Kotona oltiin vasta viiden aikaan. Ajattelin näiden jälkeen jopa Shokinkin olevan rättiväsynyt, mutta mikropäikkärien jälkeen tuttuun tapaan hillui koko illan. 

Toiveena kaksi tervettä koiraa

Miten tuntuukin, että viimeisen vuoden aikana meillä on ollut hieman epäonnea. Kaikkea pientä on sattunut Domin kanssa. Ei toki mitään vakavaa, mistä saa toki olla onnellinen. Vakuutusyhtiö ei varmasti ole myöskään  kovin onnellinen meidän koirien tapaturma-alttiudesta. Tässä taloudessa on kyllä varmasti vakuutukset maksaneet itsensä takaisin, sen verta usein olen täyttänyt lähivuosina tuota korvauslomaketta. 

Juuri kun Domi alkoi tuntumaan jalan osalta terveeltä niin oli Shokin vuoro teloa itseänsä. Shokki, meidän pieni itsemurhakandidaatti käväisi tammikuussa pyörähtämässä hevosen jaloissa. Se oli todella monen ikävän sattumuksen summa, jota ei olisi tapahtunut ilman kaahaavaa autoa. Itse toki aina otan riskin, kun vien koirani tallille, mutta voisiko ihmiset vaan ajaa hiljaa hevosten ohi. Siinä ei onneksi käynyt pahemmin. Toki seuraavana päivänä kävin hoidattamassa koiran mahdollisten jumien vuoksi, mutta sen jälkeen jatkoimme normaalia elämää.

Reilu viikko tapahtuneesta Shokille nousi vasempaan kylkeen patti. Konsultoin tässä vaiheessa eläinlääkäriä ja kun patissa ei näkynyt mitään ulkoista uskoin patin olevan kudosnestettä. Patti jäi kuitenkin tarkkailun alle ja mikäli patti ei lähtisi välittömästi pienenemään, koira eläinlääkäriin.  Patti ei lähtenyt heti laskemaan ja koira tässä vaiheessa jo hoidossa meidän lomareissun vuoksi. Koira siis mahdollisimman pian eläinlääkäriin. Tässä vaiheessa pattiin oli jo ilmennyt hieman mätää päälle. Patti oli siis päässyt "räjähtämään" ja pienen pienistä rei`istä tuli mätää ulos.

Shokki pääsi heti maanantaina eläinlääkärin poydälle. Katkenneet verisuoneet olivat synnyttäneet kuollutta ihoa ja kuollut iho oli alkanut mätimään. Mätäpaise avattiin ja puhdistettiin. Paise oli salakavalasti päässyt kasvaamaan sisällä ja vasta isommaksi kasvaessa tuntui ihon alla. Nämä kuvat olivat kuulemma hyvin siistejä otoksia tapahtuneesta. Mä olisin varmaan pyörtynyt, jos olisin ollut paikalla. Oli kuulemma tehnyt tiukkaa Emmiinankin katsoa. Tässä vaiheessa annettiin haavalle pari päivää aikaa, jos terveet verisuonet olisivat tervehdyttäneet avohaavan. Emminaalla on ollut mieletön työ putsata haavaa ja vaihtaa kääreitä. Haava pysyi siistinä, mutta kuollut iho lähti kuin paperi alta, joten ei jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin leikkaus.

Leikkauksessa ihoa jouduttiin avaamaan vielä enemmän, jotta tervettä ihoa saatiin venytettyä päälle. Tikkirivi oli lopulta yli 10 cm pitkä. Viimeisistä kuvista kuitenkin näkyy hyvin miten hienosti leikkausarpi on parantunut. Tämä ei luojan kiitos tule kuitenkaan vaikuttamaan mitenkään koiran loppuelämään. Vain leikkausarpi ja iso karvaton alue vasemmassa kyljessä muistuttaa tapahtuneesta. Karvakin tulee kasvamaan takaisin, paitsi toki arven kohdalta. Ja eikös jokaisella kunnon miehellä vähän arpia kuulukin olla. 

Shokista ei ole kyllä millään tavalla näkynyt missään vaiheessa sen olleen kipeä. Se on ollut äärettömän reipas kaikki eläinlääkärikäynnit ja vaikka sitä on rönkitty ja revitty tikkejä niin se on vain rakastanut eläinlääkäriä joka kerta. Nyt on tikit poistettu jo maanantaina ja Shokki on taas elämänsä kunnossa. Onneksi tapahtuneesta ei tullut pidempää sairaslomaa vaan olemme päässet jo elämään täysin normaalia elämää. Kiitos vielä Emmiinalle, joka hoisi Shokkia parhaalla mahdollisella tavalla. Vaikka olin hyvin kaukana niin tiesin Shokin olevan parhaissa mahdollisissa käsissä täällä Suomessa.