Iloisia nelijalkaisia

Perjantai-yönä tullessani kotiin lumimyrskyssä ei yhtään naurattanut se lumen määrä mitä taivaalta satoi ja mitä maassa jo oli. Maassa ollut lumi olisi hyvin jo mielestäni riittänyt. Tiesin myös mitkä lumityöt odottaisi aamulla. Missä ne miehet on kun niitä tarvitaan? Aamulla kun tarvoimme koirien kanssa lumessa ei sitten voinutkaan enää kuin hymyillä. Voi sitä riemun määrää kun Kevin ja Domi huomasivat lumen tulleen ja mitkä hepulit ne saikaan kun pääsivät vapaaksi. Miten voikin lumi tehdä noin iloiseksi pienet koirat. Lumessa tarpominen myös kuluttaa hyvin energiat meidän nelijalkaisilta. Noita jalkoja kun ei kovinkaan paljoa meidän koirilta löydy.

 

 

 

Iltapäivästä oli tiedossa koirille myös mieluisaa puuhaa, kun otin kaikki mukaan agilitytreeneihin. Me ollaan Domin kanssa lähiaikoina keskitytty vain hyppytekniikkatreeniin sattuneesta syystä. Mun jalkapöytä on kipuillut juoksemisesta sekä vuorokaudessa olevat vain 24 h ovat myös loppuneet pahasti kesken, että olisimme edes ehtineet treenaamaan. Lauantaina kuitenkin teimme kivaa irtoamispätkää, jossa ohjaajan ei tarvinnut juosta läheskään vaan koirat tekivät suurimman osan töistä. Ja kaikki olivat ihan hirmuhyviä. Muutenkin agility tuntui taas ihan huippukivalta. Tässä talven aikana me on treenattu niin minimaalisesti, että on tullut jotenkin vieraannuttua koko lajista. Poislukien tietenkin hyppytekniikkaopiskelut, joita on tehty paljon. Kovemmilla pakkasilla ei ole myöskään hotsittanut treenata, kun aina pelkään, että saako sitä koiraa lämmiteltyä tarpeeksi. Nyt kuitenkin ollaan talvesta jo voiton puolella ja aiomme siis ryhtyä taas treenaamaan. Tänään suuntaamme Domin kanssa ohjattuihin treeneihin ja toivomme että ohjaajan jalka kestää. Muuten Domi vaatii jo lainakartturia, jos ei se pian pääse takaisin treenin pariin.

 

Be like snow. Beautiful but could

Saatiinhan se talvi viimein Etelä-Suomeenkin pari viikkoa sitten. Ja oikein rytinällä saatiinkiin. Miksi ei voisi olla maksimissaan -5 pakkasta, aurinkoista ja vähän lunta koko talven ajan. Tän talven ajan on Suomessa tuntunut että joko on märkää, pimeätä, mustaa tai pirun kylmä, kuivaa ja valkoista. Siitä voidaan sitten olla montaa eri mieltä, kumpi on parempaa. Näillä kuitenkin mennään mitä suodaan. Mä en aina ihan allekirjoita lausetta "on lottovoitto syntyä Suomeen" ainakaan näiden ilmojen puolesta.

Sattuneesta syystä pitkät lenkit koirien kanssa on jääneet minimiin lähiviikkoina. Kyllähän niitä koiria voi pukea ja kyllähän nuo takit niskaan saakin kovalla pakkasella, mutta eipä nuo kaljut russelit silti tunnu pärjäävän. Onhan sitä töppösiäkin mahdollista laittaa päälle, mutta sille tielle ei olla lähdetty ja uskon koirieni kiittävän siitä. Lenkkeillään sitten reippaammin silloin kun lenkkeillään. Domilla nousee tassut kylmästä onneksi vasta yli parinkymmenen asteen pakkasilla. Pidemmille lenkeillä ollaankin jätetty russelit kotiin ja otettu seuraneidiksi bc Flinga. Toissapäivänä onneksi hieman lauhtui ja tästä syystä viikonloppuna oli ihana suunnata koirien kanssa pitkälle metsälenkille syväjäätymättä. Ja kyllä ne nauttikin lumessa temmeltämisestä täysin rinnoin.

Kuten kuvista voi ehkä huomatakin, meillä kotona lähiaikoina on ollut vain Kevin ja Domi. Sentti on nauttinut naapurissa täydellisestä hemmottelusta ainoana koirana. Heidän ihana labradorinnoutajansa Sani nukkui ikiuneen pari viikkoa sitten ja Sentti on toiminut heille täydellisenä lohduttajana. Perjantaina Sentti kävi kotona kääntymässä, mutta kyllä siitäkin huomaa kuinka kovasti se vetää takaisin naapurin ovelle. Onneksi ikävän yllättäessä Senttiä pääsee aina moikkaamaan naapuriin.

Kevin ja Domi on aina kuin paita ja peppu, mutta jotenkin tuntuu että ne kiehnää toisissaan (lue: Domi pussailee Keviniä) ja painii vielä enemmän tällä hetkellä kuin Sentin ollessa paikalla. Ulkonakin jahtaavat ja liikuttavat toisiaan selvästi runsaammin. Keviniä lapsettaa enemmän Sentin ollessa pois ja se on leikkisämpi. Myöskin Kevin on mennyt aivan sekaisin leluistaan, joita ei Sentin ollessa paikalla voi esillä pitää. Se nukahtaakin pehmolelut suussa. Domi nyt on muuten vain pentu vieläkin. Meidän ikuiset kakarat. Toivottavasti pysyvätkin yhtä kakaroina.

Ps: Kiitos hirmuisesti edelliseen postaukseen viestin lähettäneille. Ihana huomata, että aihe kiinnostaa laajasti. Puuttuvat koirakot on nyt saatu kasaan. Valitettavasti en kaikkia voi mukaan ottaa vaikka haluaisinkin. Huomisen aikana yritän myös kovasti vastata kaikkien viesteihin.

Hyppykoulutusta

Viime viikolla alkoi odotettu hyppytekniikka kouluttajien koulutus. Ensimmäinen päivä vietettiin upeissa maisemissa Siuntiossa koko päivän kestäneellä teoriaosuudella. Meille luennoitsemaan oli saapunut Tanja Kotti, Turun Koirafysiosta. Kävimme läpi melko kattavasti (tai niin kattavasti kuin kahdeksassa tunnissa voi käydä) koiran anatomiaa, rakennetta, luustoa, niveliä, lihaksia, fysiikkaa, yleisimpiä vammoja, toipumisaikoja, vammojen ennaltaehkäisyä, kiputiloja. Tämän lisäksi paljon keskustelua oli päivän aikana koiran lämmittelemisestä ja verryttelemisestä. Lopuksi pääsimme vielä demokoirien avulla käymään fyysisesti läpi muutamia koiria.

Ihan mielettömän kiinnostava päivä. Tanja osasi todella hyvin luennoida ja vastailla kysymyksiin aiheesta. Monella fyssarin luennolla olleeni, voin kyllä hyvin sanoa, että tämä oli ehdottomasti kattavin koulutus aiheesta. Jos yhtään lähempänä Turkua asuisin niin veisin kyllä koiranikin hänelle hoidettavaksi. Onneksi meillä on myös Tanjan kanssa ohjauskeskustelua kevään aikana. Meistähän ei kukaan koulutettavista fysioterapeutti ole eikä kuulukaan olla, mutta meidän täytyy osata tunnistaa koirasta mahdolliset fyysiset rajoitteet. Ja asiaan täysin liittymättömänä sain ehkä elämäni parasta jäätelöä tuolla. Tilalla tehdään omaa jäätelöä jota he myös kesäisin myyvät. Noin hyvän jäätelön vuoksi voi hyvin ajaa Siuntioon asti.

Toisena päivänä jatkettiin käytännön harjoituksilla Lohjalla hallissa. Melkoinen paukkupakkaspäivä sattuikin juuri ikävästi. Halli toki oli lämmitetty, mutta hieman tuntui hankalalta saada koiraa tarpeeksi lämmiteltyä pakkasen näyttäessä melkein kahtakymmentä astetta. Päivän tehtävinä meillä oli hyppyharjotteista yksittäishyppy (set point) sekä perussarja (basic grid). Vappu laittoi meidät heti itse hommiin analysoimaan hyppyjä. Jokainen sai oman työparin. Ensimmäiseksi työparin koiraksi tuli vasta vuoden ikäinen pieni bc-narttu. Paljon on hyppyjä tullut kateltua ja analysoitua, mutta pääosin aina mini-tai medikoirien hyppyjä, joten opettavaista sekä mielenkiintoista päästä kurssin ajan analysoimaan maksien suorituksia.

Domi toimii kurssin ajan projektikoirani ja iltapäivällä Domi pääsi hommiin. Aloitimme yksittäishypyllä eli set pointilla. Domi oli kerännyt aamupäivän hirveitä kierroksia ja maltti ja järki tuntui jääneen Espooseen. Se ei edes malttanut pysyä lähdössä, vaan Vappu tuli sitä pitämään (kuinka noloa). Sillä oli vain tavoite päästä kauheella kiirellä eteenpäin, tyylillä ei MITÄÄN väliä. Meidän pitkä agilitytauko ei ehkä yhtään auttanut tähän. Emme päässeet edes nostamaan korkeutta yhtään harjoituksessa, kun keskityimme vain maltin hakemiseen ja siihen että koira rupeisi käyttämään kroppaa ja tekemään vartalonhallintaa. Ihan ei tuntunut siltä, että olemme treenanneet hyppytekniikkaa paljon viime vuoden aikana. Onneksi Vappu tuntee jo Domin oikein hyvin ja osaa valita ne oikeat ja tsemppaavat sanat näihin tilanteisiin. 

Vappu sanoi Domin olevan haastava koira jopa hänellekin. Domilla on kaikki edellytykset hypätä hyvin ergonomisesti. Se hyppää monesti hienoja, pyöreitä, tasapainoisia hyppyjä, joissa tulee painonsiirto ja joissa se käyttää takapäätään. Mutta mutta sitten siltä myös tulee väliin aivan hazardi hyppyjä, joissa se ponnistaa vain etupäällä ja niskalla, selkä retkahtaa, etujalat on myöhässä ja tekniikka on puuttellista. Se ei vaan malta vaan sillä olisi aina kiire vain eteenpäin. Saiskos jostain kourallisen kärsivällisyyttä tuon koiran päähän. Kyllä se vielä oppii. Toki saan olla iloinen näin koulutuksen kannalta, että itselläni on haastava projektikoira

Ennen seuraavia kurssipäiviä olisikin sitten läjä kotitehtäviä sekä omatoimista harjoittelua, ohjauspuheluita sekä hirmuisesti videoiden katselua tehtävänä. Suoraan sanottuna en vieläkään tiedä miten tämän koko koulutuksen pystyy/ehtii hoitamaan kokopäivätyön ohella, mutta kun on kiinnostava aihe niin sen kyllä sen jaksaa. Ja toukokuun lopussa sitten kiitos seisoo.

Ps. Kaipailisin mahdollisesti vielä muutamaa koiraa projektiryhmääni kevään ajaksi. Koiran tulee olla vähintään kuuden kuukauden ikäinen sekä fyysisesti terve. Ja koirakon täytyy päästä kevään aikana erikseen sovittuina lauantaipäivinä Espoon Sporttikoirahallille treeneihin. Projektiryhmän koirien suoritukset tullaan kuvaamaan ja itseni lisäksi niitä analysoi muut hyppytekniikkakoulutukseen osallistujat sekä Vappu. Mikäli löytyy kiinnostusta, saa laittaa mailia mari.sydanmaanlakka@pertec.fi tai vaikkapa fb:n kautta.

Back in business

Lauantaina päätettiin meidän kuukauden aksatauko. Treeniseuraksi saatiin Ella ja Teppo.  Ella oli kehitellyt radan, jossa oli juuri meille treenattavia asioita elikkäs takaakiertoja ja ennakoivia valsseja. Mulle ei vaan toi taukoilu sovi, tuntuu että sitä on aivan hukassa ekoissa treeneissä tauon jälkeen. Ei ole kovin mairittelevan näköistä, kun ohjaaja on koko ajan myöhässä. Ja voi hohhoijaa, miten huono kunto mulla oli. Enhän mä jaksanut lopussa enää ohjatakaan. Voiko kunto romahtaa noin paljon parin viikon täysliikkumattomuuteen? Juuri ennen taukoa kehuskelin miten hyvin jaksoin Jennan fysiikkapätkällä. Ja nyt ei mistään kunnosta tietoakaan. Mutta SUPER positiivista oli, että mun jalka kesti juoksemista.

Paljon ajatuksia ja treenattavaa nousi esiin, mutta tärkeimmät pointit kirjattuna:

• Oikean vireen hakemista treenattava -> osattava laittaa tauolle, kun menee tuohon tiettyyn moodin, mitään oppimista ei synny vaan roiskii rimoja ja ohjaaja hermostuu
• Koira ulos hallista tauolla, kun nostattaa kierrokset noin korkealle muuten
• Puomin kontakti oli hieman "unohtunut " tauon aikana
• ENNAKOIVAT valssit taas treenin alle, aivan hirveitä -> joko koira ei hyppää tai rimat putoavat
• Rohkeampia takaakiertolähetyksiä
• Enemmän lentäviä lähtöjä, aina ei tarvitse pyytää koiraa odottamaan

Ellan ratapiirros

Vaikka talvemme ovat loputtoman pimeät, kesäisin me nautimme loputtomasta valosta

Tiedätteko uuden Coca-Colan mainoksen? Otsikko on lainattu suoraan mainoksesta. Uusi mainoskampanja perustuu ajatukseen, jonka mukaan jokaista negatiivista hetkeä kohden on olemassa monta positiivista asiaa. Ihana mainos. Viime viikolla kympin uutisten loppukevennyksessä kyseltiin ihmisiltä kuinka he pärjäävät tämän jatkuvan pimeyden ja sateen keskellä. Ihme kyllä ihmisiltä tuli pelkästään positiivisia kommentteja. Tulipas hyvä mieli ja miten ihana olikaan huomata, että yleensä kovin negatiiviseksi haukuttu kansa uskoo, että se on täysin asenteesta kiinni millä fiiliksellä sitä mennään.

Eilen illalla satoi Espooseen ensilumi. Vai voiko tuota määrää edes ensilumeksi sanoa? Ja tänään tuo outo sääilmiö aurinko näyttäytyi taivaalla. Itse asiassa ensi viikolle on luvassa useammallekin päivälle aurinkoa. Nauttiikaa ken voitte. Itse vietän arkipäivien valoisat hetket joko työpaikalla tai hyppytekniikkaa opiskellessa. Toivottavasti aurinkoa riittää myös viikonlopulle asti, jotta siitä pääsisi itsekin nauttimaan.

Tänään vietettiin totaalista vapaapäivää. Vapaapäivän kunniaksi Domi sai kylään ihanan tyttökaverinsa bc Flingan. Flingalla on juoksut vielä lopuillaan, niin valitettavasti russelit eivät päässeet mukaan Flingan seuraan. Niiltä kun häviää kaikki viimeisetkin järjenhivenet päästä juoksuisen nartun seurassa, joten niitä on ihan turha kiusata nartun tuoksuilla. Domi taas sitten toimii loistavasti myös hieman paremmalle tuoksuvien narttujenkin seurassa. En toki sitäkään kiusaisi tärppipäiväisen nartun seurassa. 

Toiveita vuodelle 2014

Näin uudenvuoden vaihteen ympärillä blogeissa pyörii paljon tavoitteita ja suunnitelmia uudelle vuodelle. Monet pysähtyvät miettimään menneitä ja suunnitelemaan tulevaa sekä asettavan tavotteita uudelle vuodelle.  Vaikka olenkin sitä mieltä että tavoitteita saa ja pitää olla niin en kuitenkaan halua tehdä tälle vuodelle mitään erillistä tavoitelistausta tai uudenvuodenlupauksia. Halusin kuitenkin listata toiveitani tälle vuodelle ja pyrkiä elämään toiveet mielessä.

• Toivon terveyttä koirille, terveyttä läheisilleni
• Toivon parempaa fyysistä jaksamista sekä energiaa
• Toivon usein näkeväni ilon koirieni silmissä
• Toivon tutustuvani uusiin ihmisiin ja saavani uusia kokemuksia
• Toivon rakkautta ja onnellisuutta

Näiden toiveiden lisäksi toivon kehittyväni bloginkirjoittajana. Minulta on toivottu blogiin liittyen enemmän arkipäivän postauksia. Ja tähän aion jatkossa panostaa. Loppuvuoden blogi tuntui olevan aika retuperällä liiallisesta kiireydestä johtuen ja ehkä välillä myös suunta ollut hieman hukassa. Jatkossa tarkoitus on panostaa myös enemmän meidän arkipäivien puuhiin koirien kanssa ja ehkäpä välillä myös siihen koirattomaan elämään. Sillä sitäkin on, uskokaa tai älkää. Kävijämäärä blogissa on kasvanut viime vuonna hirmuisesti ja täytyy uskoa että muutkin kuin oma äitini käy blogia lukemassa. Toivottavasti viihdytte myös tämän vuoden mukana matkassa.

Uusi vuosi, uudet kujeet

Lomailu on rankkaa. Ei voi muuta sanoa. Onneksi on taas arki palannut, tässähän on ollut ihan sekaisin päivistäkin. Koko tämän viikon tiistain olin aivan varma että on maanantai. Tänään on varmasti keskiviikko, muttei kuitenkaan. Koiratkin ovat olleet yhtä lomalla, oikein tyytyväisiltä ne silti vaikuttavat. Mitä nyt Domi on välillä sitä mieltä, että vähän enempikin voisi tapahtua, mutta onneksi on koirakavereita, joiden kanssa se on lähiaikoina päässyt purkamaan energioitansa. 

Uudeksi vuodeksi palattiin takaisin Suomeen ja lentokentällä teki jo mieli palata takaisin. Vaikka Espanjassa ei hellelukemissa oltu niin siellä sentäs paistoi aurinko. Ja miten paljon auringosta saakaan energiaa. Ihana aurinko. Onneksi aurinkoa saa tankattua varastoon ja nyt jaksaa pari kuukautta taas painaa ennen seuraavaa lomaa. Domi sai viettää uudenvuoden vielä Tepon luona ja russelitkin ottivat yllättävän rauhallisesti uuden vuoden vastaan. Sentin paukkuarkuus on onneksi hieman laantunut vuosien aikana. 

Kyllähän tää jatkuva pimeys, sade ja tassujen pyyhkiminen on pakko jo pikkuhiljaa ärsyttää nelijalkaisiakin. Sentti on ainakinsitä mieltä, että sille riittää takapihapissatus ja palataan lenkeille keväämmäällä. Valitettavasti myös Sentti saa yhtä lailla kulkea kaikki pidemmätkin lenkit mukana, vaikka se kovasti yrittää aamuisin piiloutua lakanoihin, jotta sen ei tarvitsisi osallistua aamulenkille. Onneksi on koirat, joiden kanssa on lenkkeiltävä säällä kuin säällä. Joskus ehkä tekisi itsekin mieli vain käpertyä viltin alle teekuppi kädessä rankan työpäivän jälkeen. Kevättä kohti kuitenkin jo mennään ja kyllähän se päivä ainakin minuutin jo päivässä pitenee.

Tällä viikolla oli tarkoitus päättää Domin agilitytauko ja palata ohjattuihin treeneihin. Näin emme kuitenkaan tehneet, sillä sain Espanjan reissulla lenkkeillessä jalkaani jonkinlaisen rasitusvamman/marssimurtuman. Tämän vuoksi koirien lenkitykset on olleet lähes kokonaan Juhan vastuulla ja itse olen vain parannellut jalkaa kotona, sillä tähän vaivaan ei valitettavasti auta kuin lepo, lepo, lepo. Kuinka turhauttavaa. Pari päivää olen jo pystynyt lyhyitä lenkkejä kävelemään, joten ehkäpä ensi viikolla uskaltaudun kokeilemaan myös agilitya. Ainakin tuo yksi shetlantilainen taitaa jo hamuta suuresti takaisin treenien pariin. 

Ensi viikolla alkaa hyppytekniikka kouluttajien koulutus, joten tiistai ja keskiviikko ensi viikolla menee kokonaan opiskellessa sitä.  Ihana myös päästä tutustumaan muihin kurssilaisiin. Odotan innolla. Ensimmäinen päivä menee teoriaa opiskellessa ja paikalla myös eläinfysioterapeutti ja toisena päivänä puolet teoriaa ja puolet hyppytekniikkaharjoituksia, joten tällöin myös Domi pääsee hommiin.

Ruoho vihertää vielä tammikuussa 

Meidän vuosi 2013

Meidän vuosi 2013 oli täynnä kaikkea. Unelmien täyttymyksiä, toivoa, uskoa, rakkautta ja myös pettymyksiä. Koirien elämä oli aika tasaista, mitään suurta niiden elämää mullistavaa ei tapahtunut. Kesällä häät veivät valtavasti aikaa ja koiraharrastukset tuntuivat olevan koko kesän enemmän tai vähemmän tauolla. Matkustimme myös paljon ja koirat saivat viettää aikaa loistavissa hoitokodeissaan paljon.

Vaikka sitä sanotaan, että kuka vanhoja muistelee sitä tikulla silmään, niin senkin uhalla palaan hetkeksi viime vuoden tavoitteisiin. Kovin mairittelevaahan ei ole, kun varmaan puolet jäi toteutumatta. Oikeastaan muilla kuin ensimmäisellä tavoitteella eli terveydellä ei järin suurta merkitystä olekaan. Kevin ja Domi viettivät oikein terveen vuoden, mutta valitettavasti Sentti sai jo alkuvuodesta eläinlääkärikäynneillään vakuutukset tappiin. Oli varvas murtumaa, kutinaa, ruoansulatusongelmia ja perärauhastulehduksia. 

Sentti:
- Terveyttä ja elämäniloa -> Ei valitettavasti ollut tämä(kään) vuosi Sentin osalta kovin terve. Alkuvuonna varvasmurtuma, loppuvuonna perärauhastulehdukset, mysteerinen kutina vain jatkuu edelleen ja sitä täytyy edelleen lääkitä
- Agilitytreenien ja kisaamisen pariin paluu alkuvuodesta -> eipä palattu, varvas murtuma ja muut sairastelut pilasivat
- Kisaratojen sujuvauttaminen -> vain pari starttia päästiin ottamaan, valitettavasti
- Kontakteja treenataan varmasti aina, mutta tavoitteena aina ja edelleen niitä nopeuttaa ja saada varmemmaksi -> ihme ja kumma kontaktit on parantuneet ja tulleet nopeammiksia
- Virikeluolalla käynti -> jäi

Kevin:
- Terveyttä ja elämäniloa -> check!
- Olla yhtä ihana ja pätevä manageri kuin tähänkin asti -> check!
- Agilityn möllikisoissa käynti -> paljon on Kevin päässyt treenaamaan Juhan kanssa, mutta ei ihan möllikisoihin asti
- Jonkin harrastuksen aloittaminen Kevinin kanssa -> jäänyt valitettavasti 
- TOKO:n harrastamisen jatkaminen omaksi iloksi- >juu ei toteutunut
- Virikeluolalla käynti -> jäi myös Kevinin osalta
- Ehkäpä uskaltaudumme näyttelykehiin ensi vuonna-> emme uskaltautuneet

Domi:
- Terveyttä ja elämäniloa -> check!
- Keppien ja keinun opetus -> check!
- Möllikisojen korkkaus alkuvuodesta -> korkattu hyvällä menestyksellä
- Mikäli kaikki menee hyvin, virallisten kisojen korkkaus syksyllä -> ei korkattu kisa-uraa vielä viime vuonna
- Nollaratoja ykkosissä, joista nousu kakkosiin -> ei kisattu
- TOKO:n tavoitteellisempi treenauksen aloittaminen, edellyttää TOKO- ryhmään pääsyä -> ei riittänyt aika
- Paimentamassa käynti muutamaan otteeseen -> paimentamassa käytiin pari kertaa, enemmänkin olisi saanut käydä

Viimeisiä viedään

Vuoden viimeisiä päiviä nimittäin. Huh huh mikä vuosi takana. Ja mikä joulukuu. Uskallan hyvin väittää, että yksi kiireisimmästä ja raskaimmista kuukausista vähään aikaan tai jopa ehkä koskaan. Sen on varmasti huomannut myös blogin puolella, kun ei kerta kaikkiaan ole riittänyt voimia blogin päivittämiseen. Domin kanssa on treenattu vielä suhteellisen ahkerasti, mutta esimerkiksi russeleilla on ollut tylsempi kuukausi. Tänään käytiin russeleiden kanssa hallilla vähän aksaamassa ja kyllä oli pojilla riemussa pidettelemistä.

Nyt kuitenkin on koirat on viety hoitoon ja nämä lähtisi nyt viikoksi lataamaan akkuja Espanjan auringon alle. Akkujen lataaminen tulee enemmän kuin tarpeeseen. Domi lähti jo eilen Ellan ja Tepon luokse, Kevin pääsee viihdyttämään Luna tyttöä ja Sentti jää Juhan äidille. Suurimmat ja nöyrimmät kiitokset jälleen ihanille hoitopaikoille, jotka mahdollistaa meidän reissailut. Kiitos <3. Täytyy myöntää että edes joulukuvaa en saanut tänä vuonna aikaiseksi. Siitäkin huolimatta IHANAA JOULUA KAIKILLE LUKIJOILLE!!! Nauttikaa, rentoutukaa ja rauhoittukaa!!! Rutistakaa rakkaita koirianne!!

Saksalaisia treenaamassa

Viime lauantaina treenattin Jennan opeissa. Etelä-Suomen sheltit järjesti taas koulutuspäivän Ojangossa shelteille. Jenna oli väsännyt mukavan näköisen radan, jossa sai kyllä tehdä töitä koko ajan. Alun ennakoivat valssit sujuivat hyvin. Me takuttiin pitkään leijeröintikohdassa. Leijeröintiä on aikoinaan kyllä enemmänkin opeteltu, mutta lähiaikoina olemme keskittyneet hyppyjen shappaamiseen ja estehakuisuuteen, joten ajattelinkin, että tulee olemaan meille todella vaikea kohta. Domi halusi väkisin hypätä hypyn.

Siitä selvittyämme loppuajan käytimmekin saksalaisen opetteluun. Kävi ilmi, että olen itse oppinut sen väärin. Ja itseasiassa se on kyllä ollut sellainen ohjaus, jota olen pyrkinyt välttämään loppuun asti. Tällä hetkellä olen kyllä aivan eri mieltä, sehän on kiva ohjaus. Ehdottomasti käyttöön siis. Jennan hyvien ohjeiden avulla saatiin yllättävänkin nopeasti rakennettua ohjaus uudelleen. Tärkeintä on muistaa käyttää vetävää kättä ja edetä rohkeasti edellä.

Maanantai-aamuna päästiin taas Jennan oppiin. Aamutreenit maanantai-aamuna kello 6.30-7.30. Ihan parhautta. Loistava tapa aloittaa viikko. Jatkettiin saksalaisilla alkuun ja puolessatoista vuorokaudessa oli näköjään oppi mennyt perille ja teimme loistavia saksalaisia. Yes. Jenna myös pisti meidät todella hommiin. Testattiin radanpätkällä vähän sekä koiran että ohjaajan fysiikkaa. Ideana siis jatkaa rataa niin kauan kunnes tulee ensimmäinen virhe. Päästiin reilu kierros kun ohjaaja rupesi ohjaamaan huolimattomasti, hieman varmaan siis painoi jaloissa. Yllättävän hyvin kuitenkin jaksoi, mutta kyllä hiki virtasi koko treenin ajan.

Vaikka lähes tunti treenattiin kera taukojen, niin todella hyvin Domi jaksaa toistoja. Taitaa ohjaajalta ennen koiraa loppua kunto. Kahdet ihan huipputreenit takana. Kiitos Jenna!! Loistavia vinkkejä taas saatiin, kuten aina Jennalta. Jatkossa pitää keskittyä paljon enemmän alavartalon käyttöön ja jättää ne turhat huitomiset pois. Näiden jälkeen treenien jälkeen onkin hyvä jättää Domi ansaitulle joulutauolle agilitysta. Kaksi viikkoa olisi tarkoitus totaalitaukoa viettää. Siitä ajasta Domi saakin olla suurimman osan hoidossa Tepon luona, joten tylsää ei varmasti silti ole.

Aimo annos hyppytekniikkaa

Vappu Alatalo järjestää hyppytekniikan kouluttajien koulutuksen, joka alkaa tammikuussa 2014. Olen itse ollut jo monta vuotta kiinnostunut hyppytekniikasta ja hainkin heti mukaan, kun kuulin kurssista. Ja kävi vielä niin hyvä tuuri että mukaan pääsin!!! Aika mieletöntä!!

Keväällä siis tiedossa paljon hyppytekniikkatreeniä. Se miten aika tulee tähänkin omien töiden lisäksi riittämään hiukan hirvittää, mutta sen verran innoissani olen, että se on vain järjestelykysymys.  Domin olen ajatellut ottaa omaksi projektikoirakseni kurssin ajaksi, ja sen lisäksi saan kerätä viiden koirakon projektiryhmän.

Lisää hyppytekniikan kouluttajien koulutuksesta voi lukea täältä

Shaping

Viime viikon torstaina käytiin Etelä-Suomen shelttien aksaworkshopissa Helin opeissa. Workshopin teemana oli esteshaping, elikkäs estehakuisuuden parantaminen. Tarkoitus oli siis koira saada suorittamaan hyppy ilmaan minkäänlaisia apuja. Ei saanut käyttää liikettä, ei minkäänlaisia käskyjä, ei käsiä, ei jalkoja. Täällä Helin ajatuksia kyseisestä metodista.

Domi katto mua alkuun aivan hoomoilasena, kun passivoiduin ja tuijotin vain estettä. Ajattelin että me seistään siinä montakin minuuttia, mutta ei melko nopeasti Domi rupesi tarjoamaan estettä. Joka kerta menimme hiukan kauemmaksi esteestä, mutta hyvin Domi tarjosi molemmista suunnista estettä. 

Hypyn jälkeen teimme samaa treeniä myös putkella. Jostain syystä Domi halusi tarjota putkea vain toisesta suunnasta. Saimme pitkään odottaa, mutta saimme lopulta myös sisäänmenon toisesta suunnasta. Selkeästi hyppy oli Domille helpompi este ja se tarjosi hyppyä paljon paremmin kuin putkea. 

Vaikkakin menimme vain yhtä hyppyä ja putkea niin saimme kyllä hirmuisesti treeneistä irti. Domi kun on liikaa mussa kiinni, niin treeni sopi hirmuisen hyvin ainakin meille. Oli myös ihana nähdä, kun Domi oikeesti joutui miettimään mitä tehdä, selkeästi lamppuja sytty pienen shetlantilaisen päässä. Näinkin vähällä toistomäärällä oppi meni selkeesti perille. Lauantaina kun oltiin hallilla niin Domi tarjosi reippaasti heti aivan eri otteella varsinkin hyppyesteitä. Tätä tekniikkaa treenaamme ehdottomasti jatkossakin. 

Itsenäisyyttä

Viime aikojen omatoimitreeneissä (niihin joihin on päästy) on keskitytty aika paljon itsenäisyyteen esteillä ja vahvistettu yksittäisiä esteitä. Itsenäisyydellä haen sitä, että vaikka ohjaaja esim. kepeillä tai puomilla jää reiluusti taakse tai ottaa vaikkapa reilun sivuttaisetäisyyden, niin koira jää suorittamaan esteet ihan ypöyksin.  Hyppyesteistä ollaan vahvistettu ihan perushyppyä, okseria ja pituutta etupalkan kanssa ja hetsaamalla. 

Työn alla on myös ollut puomi ja kepit. Puomi alkaa jo näyttämään hyvältä. Varma se alkaa olemaan, ehkä kuitenkin vielä hieman liikaa liikkessä kiinni. Muutaman kerran myös ohjaaja on huutanut vapautuskäskyn nopeissa vapautuksissa ennen kuin koiran etutassut on maassa. Ei hyvä. Hieman se saattaa himmailla, jos jään reiluusti taakse. Kepit onkin sitten ollut vähän kinkkisemmät. Ajatus oli ottaa muutama ohjuri takaisin ja treenata niitten avulla keppejä pomminvarmaksi, vaikka ohjaaja ei tulisikaan mukana. Mutta mutta.. Domi paineistui kun laitoin ohjurit, enkä siitten viittinyt ottaa riskia, että meidän suht hyvät kepit menisi pilalle jos palaisin ohjureihin. Näin siis keppien treenaaminen hieman mutkistui. Apuohjaajan palkatessa edessä olemme kuitenkin saaneet jo melko hienoja suorituksia itsenäisistä loppun asti suoritetuista kepeistä. Nämä eivät vain valitettavasti ole videolla, kun kuvaaja on joutunut olla palkkaamassa. Vuoden vaihteen jälkeen otetaan työn alle sitten itsenäisyyttä keinulle ja A-esteelle.

You can call me hysterics!!

Lauantaina agilitytreenien jälkeen olin huomaavinani Domissa pienen pientä epäpuhtautta, jopa pari askelta epämääräisellä kivialustalla tuntui pomppivan oudosti, ehkä jopa kolmijalkaisesti. Tässä vaihessa näin jo kauhukuvia jopa luksaatiosta. Kopeloin koiran läpi, siitä kuitenkaan mitään löytämättä. Loppuverryttelyn ajan Domi liikkui ihan puhtaan näkösesti. Kotiin mennessä Domi nukkui pari tuntia BOT-loimi päällä ja siitä kun lähti kävellen juomakupille niin huomasin taas hyvin lievää epäpuhtautta takapäässä. Lenkillä tämän jälkeen liikkui taas normaalisti. 

Domin  maanantai-iltapäivän agilitytreenit vaihtuivat siis illan fysioterapia käynniksi. Domi ei muuten tykännyt ajatuksesta yhtään vaan olisi kuulma trilllljjjooona kertaa mieluummin mennyt aksaamaan, kuin tunniksi fyssarin käsiteltäväksi. Domi ei muutenkaan oikein ymmärrä tuota rauhottumisen ideaa hoidettaessa, vaan on koko ajan ampasemassa johonkin suuntaan. Tuollaisella ADHD tapaukselle tunnin paikalla olo on yllättävän vaikeata.

Saimme Eläinsairaala Aistista Niina Sorvarilta onneksi ajan samalla illalle. Alkuun katsoimme askellajit läpi. Olipas mahdoton tehtävä saada Domi kävelemään rauhallisesti saati ravaamaan rauhallisesti. Domi aivan into piukeena tarjosi temppurepertuaarinsa ja kaiken mailman pyörimiset, kuin että olisi liikkunut normaalisti eteenpäin. Lopulta saatiin koira liikkumaan nätisti ja sekä ravi että käynti näyttivät oikein hyvältä ja puhtaalta myös Niinan silmiin. Tämän jälkeen Niina kävi todella perusteellisesti koko koiran läpi. Domin kotiutusohjeet.

Liikkuu tänään suorana, kaunis sivuaskel, taipuu hyvin, istuminen ja makuu ok, mutta saisi käyttää takaosaa näissä hieman napakammin.

Seistessä symmetrinen, rangan jousto hyvä, syvät lihakset aktivoituvat hyvin, takaosan ja vartalon syvät lihakset saavat vielä napakoitua ja kehon hallinta vahvistua.

Lihaskireyksiä ei havaittavissa, etutassujen kynnet kuluneet (rakenteellista), nivelten liikkuvuudet normaalit. Suosittelen tarkistuttamaan anaalirauhaset ja varmuuden vuoksi myös etutrauhaset, mikäli epäpuhtautta takapäässä vielä on. 

Neljänkymmenenviiden minuutin aika venähti ainakin tuntivarttiin, kun innostuimme juttelemaan hirmuisesti. Saimmekin taas loistavia jumppa-vinkkejä ja ohjeita kotona käytettäviksi. Ja olen äärimmäisen onnellinen, että koira on noin hyvässä kunnossa vaikka treenattu syksyllä on aktiivisesti. 

Näin jälkikäteen ajateltuna tuli ehkä hieman ylihysterisoitua, mutta aivan ihana oli kuulla ammattilaisen suusta kuinka hyvässä kunnossa koira on. Normaalisti Niina suosittelee urheilukoirille 4-6 viikon huoltoväliä, mutta Domin ollessa näinkin hyvässä kunnossa 6-8 viikon huoltoväli riittää. En olisi kuitenkaan uskaltautunut treenaamaan ennen kuin tilanne oli tarkastettu ja nyt se on, joten hyvillä mielin menemme parin rauhallisemman päivän jälkeen taas treenaaman.

Luennolla

Parisen viikkoa sitten kävin kuuntelemassa Leena Piiran luennon, aiheena Koiran liikkeet ja liikkuminen. Luento oli oikein kattava ja hieman selkeytti taas enemmän koiran liikkeiden lukemista. Kävimme läpi  koiran oikeanmukaisen asennon seistessä, istumassa ja makuulla, koiran askellajit, koiran kipuilut ja kuinka erottaa koiran kivut tai jumit, sekä kuinka niitä voisi ennaltaehkäistä. Myös Niinu kertoi kuinka heillä huolletaan ja liikutetaan koiria.

Tärkeintähän koiran kivun ja jumien huomaamisessa on omistajan oma aktiivisuus. Omistaja tuntee parhaiten oman koiransa. Omaa koiraa olisi hyvä tarkkailla jatkuvasti, sillä moni koira ei näytä kipujaan. Sen olen ainakin omista koirista oppinut, että niillä täytyy olla aika kova kipukynnys, ne eivät todellakaan helposti näytä kipujaan. Elämä olisi huomattavasti helpompaa, mikäli koirat osaisivat kertoa omista tiloistaan. Tarkkailu ei saa toki olla hysteeristä, mutta kuitenkin niin että huomaa pienetkin erot koiran käytöksessä. Itse ainakin tarkkailen koiria päivittäin ja  mikäli vähäänkään mietin onko koirassa jotain outoa, niin yleensä asia on näin.

Kynä sauhusi ja muistiinpanoihini varmasti palailen useamminkin, mutta myös blogin puolelle halusin kirjoittaa muutaman tärkeän pointin muistiin, jotka toivottavasti onkin jo tuttuja.

• Seistessä koiran selkälinjan tulee olla suora kaikista suunnista katsottuna. Eturaajat suoraan alas olkapäistä, tassut ja ranteet eteenpäin. Koiran tassujen kääntyminen ulospäin kertoo rakennevirheestä. Pää pystyssä, katse eteenpäin.
• Koiran pitäisi mennä vaivatta istumaan ja istua molemmilla istuinluilla. Leenan mukaan koiran vino istuminen ei ole koskaan vain "paha tapa". Tuntuu kuitenkin, että kovin moni näkemistäni russeleista nimenomaan istuu toinen kankku sivulla "russeli istunnassa"
• Koiran maatessa rintakehä ja kyynärpäät ovat maassa, eturaajat suoraan edessä, ranteet suorana. Suora selkäranka, polvet ja varpaat eteenpäin. Lonkat ja polvet koukussa

•  Ravi on taloudellisin tapa liikkua -> siinä askellajissa koira jaksaa pisimpään. Ravissa vastakkaiset raajaparit toimivat samanaikaisesti, selkälinjan tulee pysyä suorana
• Laukassa selkä tekee voimakasta liikettä ojennus- ja koukistajasuunnassa
• Koiran pitäisi pystyä vaihtamaan vaivattomasti askellajista toiseen
• Peitsaaminen ei koskaan ole normaali liikkumistapa. Taustalla usein heikko koordinaatio tai jäykkyyttä rintarangassa tai lantiolla. Synnyttää kuormitusvirheitä selkärankaan ja lihaksistoon.
• Uroskoirien tulisi nostaa molemmilla takajaloillaan jalkaa virtsatessaan
• Koiran tulisi venytellä päivittäin. Venyttelyt ovat kehon tapa hoitaa raajojen ja selkärangan liikkuvuutta. Normaalisti koirat venyttelevät levosta noustessa sekä lenkille lähdettäessä ainakin.
• Koiraa tulisi liikutta päivittäin kaikilla askellajeilla mahdollisimman monipuolisessa maastossa. 
• Leikin tulisi aina tapahtua suunnilleen samankokoisten kavereiden kanssa
• Kepin ja pallon heittoleikkejä olisi Leenan mukaan syytä välttää. Koira voi loukata selkänsä tai raajojensa niveliä voimakkaissa pysähdyksissä.
• Repimisleikeissä kaikkien tassujen tulee olla maassa

• Kävimme luennolla läpi lukuisia asioita kuinka pystyy näkemään kivun ja muutoksen koirassa ja tästä listasta tulikin pitkä. Useiden selvien merkkien kuten ontumisen, jäykkyyden, ruokahaluttomuuden, yleisen haluttomuuden ja muiden ns. selvien oireiden vuoksi kävimme myös läpi useita vähemmän selviä oireita
• Koira lopettaa venyttelemisen tai venyttää itseään paljon normaalia  enemmän
• Koira piehtaroi paljon, hieroo selkäänsä esim.sohvaan
• Koiran nukkuma asento tai nukkumapaikka muuttuu
• Käytösmuutokset, stressitason nousu, yliaktiivisuus, levoton, läähättää paljon
• Sosiaalisuus alentunut
• Voimakas tarve liikkua "juoksee kipua pakoon"
• Nuolee tai puree normaalia enemmän raajojaan
• Huomattava väsymys
• Runsaantunut juominen
• Kehon suuret lämpötilaerot
• Ravi jää usein askellajeista ensimmäisenä pois, jos koira on kipeä
• Koiran tulisi laukata sekä oikeaa, että vasenta laukkaa
• Rauhallisten signaalien lisääntyminen
• Kotioloissa koiran on kyettävä rentoutumaan täysin, jos tämä taito katoaa on jotain pielessä
• Koiran silmien ilmeen muutokset
• Hännän asennon muutokset

• Hyvien alku- ja loppuverryttelyiden lisäksi Leena painotti päivittäisen arkiliikunnan tarvetta
• Painotti Back On Track loimen tärkeyttä. Suositteli käyttämään vain koiran ollessa paikallaan (odottaessa omaa vuoroaan tai esim. autossa). Mikäli BOT-loimea käyttää verryttelyissä, varmistettava että koira pääsee kunnolla liikkumaan loimi päällä. BOT-alusta myös oikein hyvä
• Vetävällä koiralla valjaat, mikäli käyttää kaulapantaa tulisi sen olla vähintään kahden kaularangan nikaman levyinen
• Lisäravinteiden käyttö suositeltavaa
• Harrastavalla koiralla pidettävä huolta riittävästä levosta
• Muistettava riittävä nesteytys -> palautusjuomien käyttö suositeltavaa
• Treenien jaksottaminen tärkeää. Tiukkoja hyppykaarroksia tai esim. kontakteja ei tehdä jokaisella treenikerralla vaan rytmitetään treenien laatua eri harjoituskerroille