Möllit korkattu

Viime kesänä alettiin olla siinä vaiheessa, että uskallettin korkata agilityssa supermölliradat. Kovinkaan useissa ei omista kiireistä johtuen ehditty käymään ja olen myös melko laiska ajamaan kovin kauas epistelemään. Meillä ei ole kiire mihinkään, joten käytiin silloin kun hyvältä tuntui. Meidän radat oli joko hienoja nollavoittoja tai kaooshyllyjä, jossa usein oli niin paljon hyllyjä ettei tainnut mahtua tuomarinsihteerin lapulle. Oikein mitään siltä väliltä ei ollut. Eli jos homma pysyi käsissä tuli hyvää tulosta mutta varsinkin kun oli pitkää suoraa baanatusta niin homma lähti melko helposti lapasesta. Sen verta nopeasti ampui varsinkin putkista ulos, ohjaajalla liian hitaat jalat ja kokematon koira -> siinä niitä hyllyn aineksia. Shokilla myös ensimmäisestä turhautumisesta syntyi melko varmasti useampiakin turhautumisia, joten silloin tällöin vireen pudottamiset oli hyvin tarpeen.
  

Nyt on sitten korkattu mölliradatkin. A-este on juuri vasta lisätty radan osaksi ja puomikin on vielä kesken, mutta sen verta varma puomi on ollut, että sitä uskaltaa jo lähteä testaamaan kisatilanteessa. Tänään käytiin uudessa hallissa JAU Areenalla. Sen pohjasta on ollut puhetta, mutta ainakin nopealle pienelle 5 kiloiselle minikoiralle pohja sopi, mutta uskon kyllä hyvin, että tilanne ei välttämättä ole sama maxikokoiselle.  Mutta, kuinka hienoa kun uusia halleja on tullut. 

Ensimmäinen rata lähti aivan käsistä. Shokki lähti kolmannen esteen jälkeen tekemään omaa rataa ja näytti keskisormea mulle. Toka rata oli selvästi parempi, mutta koira oli sen verta nopea ja liukas että ohjaaja ei kerennyt mukaan (mistä saisi nopeammat jalat hankittua?), kolmas rata oli oikein hyvä, paitsi veti sellaisen ilmaloikan A-esteellä, että ohjaajaa hirvitti ja Shokki ei tajunnut että tilanteessa olisi ollut mitään erikoista. Luojan kiitos sieltä tultiin todella hyvin alas, kun hidastuksia suorituksesta tuli. Neljännellä radalla alettiin viimein olla samalla radalla ihan koko matkan ja mitkä huikeen hyvät kontaktit Shokki radalla tekikään. Eihän siihen tarvittu kuin kolme rataa pohjalle, jotta homma rupesi kulkemaan :) No ei vaan, nyt vaan vähän enemmän epiksia alle, kokemusta kisatilanteista ja ehkäpä ohjaajalle ne vikkelämmät jalat niin eiköhän homma ala rokkaamaan muulloinkin kuin hyvin väsytetyn koiran kanssa.

Kiitos ei tälläisia suorituksia