sunnuntai 16. maaliskuuta 2014

Nothing worth having comes easy





Viime viikolla sai taas viettää pari päivää mahtavassa seurassa hyppytekniikkaa opiskellessa Lohjalla KirSu hallissa. Näiden päivien harjoitteet olivat etäisyyden arviointi sekä taipuminen. Kuvamateriaalia emme ole vielä kuvaajalta saaneet, joten sen tarkempia analyyseja en vielä ilman videoita ja hidastuksia osaa sanoa. Toki muiden kurssilaisten ja Vapun kommentit Domi jo saikin paikan päällä. Normaalisti nämä harjoitukset toteutettaisiin järjestyksessä etäisyyden arviointi ja sen jälkeen taipumisharjoitus. Meillä oli kuitenkin kuvaaja paikalla vain toisena päivänä tällä kertaa, näimpä kuvausaikatauluista johtuen aloitimme kuitenkin taipumisella. 

Domin kanssa emme ole koskaan vielä tehneetkään taipumisharjoitusta. Vaikka Domi luuleekin olevansa tosi kova jätkä niin hieman tuntui jännittävän tällä kertaa uusi tehtävä, varsinkin kun tehtävässä vaaditaan vielä aivojen käyttöä. Parin kerran jälkeen Domi sai juonen päästä kiinni ja suoritus rupesi selvästi rentoutumaan ja rytmi kaarella löytymään. Muuten Domin meno ei ollut kyllä mallikkaimmasta päästä. 

Domi valui liikaa ulos loppukaarteessa eikä taipunut tarpeeksi kyljistä. Myöskin puolieroa oli havaittavissa, vasen puoli oli helpompi koiralle. Tämä voi toki johtua kokemattomuudesta tai selän syvien lihasten puuttumisesta tai vaikkapa selän jäykkyydestä. Domi kuitenkin kääntyy melko hyvin radalla ja siinä käyttää kroppaa melko hyvin. Tämän vuoksi jäimme miettimään voisiko selästä löytyä jäykkyyttä. Varmuuden vuoksi varasin meille kuitenkin heti taas fysioterapia ajan, jotta voin olla varma ettei kropassa mitään isompia jumeja vaan ole. Teimme perussarjaa taipumisen jälkeen, jotta koira suoristuu taipumistreenin jälkeen ja siinä Domi käytti selkeästi paremmin kroppaa, mikä onneksi kertoo ettei siellä luultavammin suurempaa ole ja näin jatkammekin menoa tavalliseen tapaan fyssarikäyntiin asti. 

kuva: Marjo Heino

Tokana kurssipäivänä projektikoirat pääsivät treenaaman etäisyyden arviointia. Aloitimme kasvavalla sarjalla ja iltapäivällä treenasimme "6-6-9" harjoitteella jossa siis viimeisen välin etäisyys vaihtuu jokaisella kerralla. Domin kanssa olemme tehneet kasvavaa sarjaa vain puolen jalan kasvulla, mutta Vappu halusi nähdä Domin tekevän sen kokonaisella jalan kasvulla. Kaksi ekaa kertaa Domi otti pienen töpöaskeleen ennen hyppyä mutta kolmannella kerralla venytti laukkaa ja hyppäsi hienosti ilman töpöaskelta koko sarjan. Siihen suoritukseen olimme tyytyväisiä ja lopetimme siihen.

Iltapäivällä toisessa etäisyyden arviointi tehtävässä samaan tapaan Domi paransi jokaisella toistolla. Muutenkin sen meno näytti tässä tehtävässä jo paljon paremmalta. Puhuimmekin Vapun kanssa että Domin kanssa voisi jättää perussarjan vähäksi aikaa kokonaan pois. Melko paljon sitä onkin harjoiteltu ja voi myös olla että se alkaa tuntumaan jo koirastakin tylsältä, kun siinä ei riitä enää haastetta. Etäisyyden arviointi tehtävässä koira oli kuitenkin teki töitä taas oikein motivoituneesti ja innolla. Meidän hyppytekniikkatreenit jatkuu siis etäisyyden arvioinnilla, korkeuden arvioinnilla sekä taipumistreenillä.

Domi jaksoi mielettömän hyvin taas, edes toisen päivän viimeisissä harjoitteissakaan ei näkynyt pienintäkään väsymisen merkkiä. Kyllä noi kaksi täyttäpäivää hallilla hengailua ja pari-kolme treenipätkää päivässä vie aikalailla mehut. Useasta koirasta näkikin jo toisena päivänä, että tuli raja jaksamisessa vastaan ja niiden kanssa oli toki pakko keventää ja lopettaa. Näiden päivien jälkeen Domi saakin aina kaksi-kolme palauttelupäivää, jolloin ei kunnon kävelylenkkejä lukuunottamatta puuhailla muuta.

Projektikoiraharjotteiden lisäksi kävimme läpi ja keskustelimme useista seikoista kuten esimerkiksi motivoinnista ja palkitsemisesta sekä hyppyjen katsomisesta ja analysoimisesta. Kovasti odottelen treenipäivien videoiden valmistumista. Ja kyllä sormet syyhyää taas päästä kouluttamaan omia projektiryhmäläisiä. 



Paras projektikoira <3

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti