Tämä on niin vanha virsi, mutta miten tuo pieni ihana karvapallo on kasvanut jo puolentoista vuoden ikään. Ja vaikka Juha sanoi että ei puolitoista vuotta ole mikään onnittelun aihe niin silti onnea rakas Domi. Niin ja hui. Domi on jo kisa-ikäinen. Meiltä onkin jo paljon kyselty, että koska startataan kisoissa. Ei vielä, mutta toivottavasti pian. Kun olemme varmasti kisavalmiita ja tarpeeksi möllikisa startteja saatu alle. Kyllähän sitä itsekin kädet syyhyää jo kisaamaan. Olen katsellut ykkösten ratoja vähän jo sillä silmällä. Ihan kuin ne olisi mennyt vaikeammaksi.
Tällä treenimäärällä me ei kyllä olla koskaan kisavalmiita. Pari viikkoa tulee taas taukoa Domin kanssa. Työkiireet ja varsinkin hääjärjestelyt vie kamalasti aikaa ja haittaa harrastamista. Onneksi pian nuo lumet sulavat ja tämä konkkaronkka ajaa vaikka aamuisin ennen töitä Ojankoon treenaamaan, jos ei muuten meinaa aikaa löytyä treenaamiselle.
Kepit ja keinu on ne eniten kesken olevat esteet. Myös rengasta, muuria ja pituutta haluan vahvistaa. Juoksu A projekti on pahasti vaiheissa ja sekin täytyy tietenkin saada valmiiksi ennen kisoissa starttaamista. Vaikka itse pääsisin hallille niin juoksu A treeneihin tarvitsen aina apuohjaajan, sillä en saa yksin edes A-estettä laskettua. Kotona vahvistetaan boxin läpi juoksua vahvaksi niin, että se fokus olisi aina vain eteen palkalle, riippumatta ohjaajan paikasta.
Oon kuitenkin tosi tyytyväinen, että ollaan näin maltilla treenattu, vaikka helposti sitä lähtee ahnehtimaan nuoren koiran kanssa. Varsinkin tuollaisen työmyyrän kanssa, joka tekisi vaikka maailman tappiin töitä. Eilisellä Oreniuksen Juhan luennolla kävi ilmi Juhan olevan oli sitä mieltä, että agilitykoira on fyysisesti parhaimmillaan neljän- kahdeksan vuoden iässä. Meillä on siis vielä paaaaaljon aikaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti