Katse eteen ja suupielet ylöspäin

kuva: www.rimmaphotography.com

mul ei ollu mitään muut ku mahdollisuus ja tieto siitä että mitä tahdon voin saavuttaa koval duunil asiat vaan onnistuu kokeillaan ja sit taas noustaan jos kaadutaan hanskat ei tipahda periks ei anneta ne sanoo et pysty, et voi, ei kannata mun korvissa se kaikki kuulostaa haasteelt ne saa luun kurkkuunsa, kun tulosta taas teen jatkan jaksan vaikka väkisin jos ois helppoo, kaikki tekis niin mus on voima, jota en voi vaimentaa pusken täysii aina vaan mun ei täydy, vaan mä saan katse eteen ja suupielet ylöspäin teen vastoinkäymisistä voimaa katse eteen ja suupielet ylöspäin antaa tulla, kestän kyllä, periks en tuu antamaan

Mä harvoin sytyn näin paljoa jostain biisistä mutta kun kuulin ensimmäistä kertaa Elastisen Eteen ja Ylös biisin niin se sai kyllä fiilikset kattoon. Itse biisi nyt ei varmaan nouse kaikkien aikojen kappaleisiin, mutta ne sanat on niin täydellisen osuvat. Niistä sanoista kannattaisi ottaa mallia ja ainakin omissa tavoitteissa ja haaveissa nämä pidän mielessä. Aina tulee huonoja hetkiä, huonoja päiviä, epäonnistumisia, mutta tärkeintä että ei anna periksi vaikka mitä tapahtuisi

Tarkoitus ei ollut kuitenkaan tulla kertomaan Elastisen biisistä vaan Domin viime kertaisesta Marin kraniosakraalihoidosta Remediumissa. Marraskuun lopussa olimme toiveikkaita että löysimme syyn Domin toispuoleisuudelle. Joulukuisen hoitokerran jälkeen olen ruvennut selvästi huomaamaan positiivisia asioita Domin liikkumisessa. Monta kertaa olen meinannut laittaa viestiä Marille niistä, mutta ajattelin että yritän malttaa uutisen kertomista seuraavaan hoitokertaan. Myös Mari huomasi heti paremman lennokkuuden ja ryhdin Domin liikkeessä. Kallon käsittelyn jälkeen Mari myös huomasi eron kranio rytmissä. Muut asiat mistä eron näkee on lenkeillä molempien laukkojen löytyminen sekä esimerkiksi hyppytekniikassa taipumistreenin puolierojen poistuminen. 

Kaikista mielenkiintoisempana asiana pidän kuitenkin koiran kynsien kasvua. Domiltahan ei ole koskaan tarvinnut leikata kynsiä vaan ne on kuluneet ihan omaa tahtiaan sekä kesällä että talvella. On aina ajateltu rakenteen olevan siihen syynä ja liian suoran etumuksen. Ihan suoraan sanottuna en itsekään ole osannut ajatella muuta. Nyt kuitenkin Marin hoidettua Domin kallon kuntoon niin kynnet on ruvennut kasvamaan ihan kunnolla ja joulun jälkeen leikkasin ensimmäistä kertaa elämässäni Domin kynnet. Koirahan täytti kolme vuotta loppuvuodesta, että jo oli aikakin. Koko koira on siis saatu parempaan ryhtiin ja tasapainoon.

Sitä aina haluaa toimia niin että Domilla olisi kaikki varmasti hyvin ja on valmis panostamaan vaikka ja kuinka sen hyvinvointiin. Jotenkin ihmetyttää että yksikään Domia aikaisemmista hoitaneista hierojista, fysioterapeuteista sekä osteopaateista ei ole löytänyt voimakasta toispuoleisuutta. Me on kuitenkin aika monessa eri paikassa juostu. Painotan toki etten missään nimessä syytä ketään tai epäile kenenkään ammattitaitoa. 

Ehka harmittaa että en itse ole enempää osannut vaatia syiden selvittämistä miksi Domi helposti jumiutui. Onhan se usein normaalia, että urheileva koira jumiutuu, mutta silti jatkossa kyllä osaan kaivella asiaa enemmän. Puhuin asiasta Piiran Leenan kanssa sekä tietenkin Marin kanssa ja molemmat oli sitä mieltä että ei toispuoleisuus toki varmasti kipua ole aiheuttanut, mutta kyllähän sitä tietää itsekin kun kroppa jumissa on ettei aina niin hyvältäkään tunnu. Jatkossa voi sitten hoitaa niitä "normaaleja" urheilukoiran jumeja. Kyllä Marikin oli selvästi iloinen Domin puolesta ja sanoi että ei kyllä ollut mikään helppo tapaus selvittää. 

Jos aikoo hypätä korkealle, on otettava kaukaa vauhtia

Ihanan aktiivinen viikko takana. En tiedä mistä tämä ilo ja energia pursuaa, mutta ihanaa. Domin kanssa käyty neljissä agilitytreeneissä ja ohjaajakin käynyt lähes joka päivä salilla.

Maanantaina Niinun treeneissä oli kivan virtaava rata, joka sisälsi hyvin monta välistävetoa. Heti ensimmäisellä yrittämälllä lähes loppuun asti, mutta karattuaan puomilta itse keskeytin. Ratasuoritus siihen asti hienoa menoa. Meidän välistävedot on hyvin nopeat ja varmat. Syy miksi ne on niin nopeat ja varmat on siinä kun vaihdoin sen viime syksynä peruuttamiseen. Kun lähden peruuttamaan koira tietää aina suorittaa hypyt edestä. Alkuun peruuttaminen radalla tuntui melko epämukavalta ja kömpelöltä. Mutta nyt muutaman kuukauden takaperinjuoksua treenanneena se ei tunnu enää yhtään epämukavalta. Meidän loppuaika treenistä menikin Niinun kanssa meidän pienoisesta puomiongelmasta puhuessa. Täytyy kirjoittaa aiheesta lisää kun saan ajatuksia kasaan asian suhteen. Niinulta saatiin kuitenkin kullanarvoisia vinkkejä treenamista varten. 

Tiistaina ajeltiin HSKH:n epiksiin kisaamaan. En jaksanut odottaa myöhään iltaan asti vaan ilmottauduttiin mölleihin. Tavoitteena meillä olikin oikeastaan vain testata kontakteja kisatilanteessa. Ekalla radalla Domi karkasi puomilta, jonka korjasin. Tokalla toistolla pysyi hyvin puomilla ja jäin sitä siitä palkkaamaan alastulolle. Toka rata oli niin hieno kun se voi olla. Koira teki nopean nollan, jolla irtosikin voitto. Koira irtosi, kääntyi hyvin, A:n juoksi täydellisesti ja puomillakin nopea pysähdys ja käskyllä liikkeelle. Tämän radan olisi mielellän nähnyt uudestaan mutta yllätys yllätys kamera oli unohtunut kotiin. Onneksi se tunne pysyy mielessä.

Torstaina aikasin aamusta Niinun hallille treenaamaan Hannen kanssa. Alkuun otin hyppytekniikkaa ja loppuaika keskityttiin Domin kanssa keppeihin ja puomiin. Oli ihanaa kun oli apupalkkaaja paikalla. Kepeille tein monella erilaisilla kulmilla lähetyksiä niin, että itse en liikkunut yhtään vaan koira suoritti kepit täysin itsenäisesti ja Hanne oli etupalkkaamassa. Muutama avokulma oli vaikea ja pientä haahuilua näkyvissä, mutta upeasti pujotteli kepit loppuun asti yksin. Puomia pilkottiin osiin ja juostiin vain alastuloa niin että Hanne piti ja hetsasi ja Domin kanssa juostiin yhdessä täysiä. Näin se toimi ja koira pysähtyi hyvin eikä vapauttanut itse itseään vaan kesti mun voimakkaat spurtit. Hieman ehkä ahnehdin ja kokeilin koko puomilla samaa, mutta sitä ei kestänyt. Jatkossa sitä ei myöskään yritetä vähään aikaan.

Perjantaina sitten vielä Teemun yksärille. Alkuverryttelynä tekniikkapuolella harjoteltiin vähän japanilaista ja valssipersjättöä tiukassa välissä. Teemu uskoo että tämän tyyppiset linjat tulevat yleistymään kisaradoilla . Kyseisen välinhän voi tehdä myös esim. ihan vetämällä tai pakkovalssilla, mutta kellottamalla kyllä selviää kuinka paljon nopeampia persjätöt näissä paikoissa olivat. Sen jälkeen ratatreeniä isolla puolella johon Teemu oli rakentanut kahdeksan esteen radan (yksi putki ja kuusi hyppyä) johon saimme itse sijoitta numerot kuinka halusimme. Jokainen hyppy suoritettiin kerran ja putki kahteen kertaan. Sitten saimme paperilla esteiden suoritusjärjestyksen, mutta emme saaneet enää tutustua rataan, puoli minuuttia saimme kerrata numeroita selin rataan ja eikun menoksi koiran kanssa.  Sitten koira puoleksi minuutiksi häkkiin ja uutta rataa kehiin. Mulla iskee helposti apua apua fiilis tuollaisissa ja sen sijaan, että vain keskittyneesti selkä radalle päin rataa lähtisin mielessä käymään läpi, sitä sortuu vaan hermoilemaan ja selittelemään. Parin epäonnistuneen suorituksen jälkeen Teemu räjähti mulle ja johan rupesi onnistumaan. Jotenkin sain pääni kasaan ja pystyinkin parin ekan epäonnistuneen suorituksen jälkeen useampaan nollarataan. Tuollaiset paineensietokykyä, testaavat ja hyvin pitkälle epämukavuusalueelle joutumiset tekee aivan superhyvää.  Niissä lopulta onnistuminen tuo huikean hyvän fiiliksen.

Näillä fiiliksillä olikin ihana aloittaa rauhallinen viikonloppu. Eilen otettiin hyvin rennosti ja lenkkeiltiin koirakaverien kanssa. Tänään aiotaan jatkaa aivan samalla linjalla. 

Hyppytekniikkatreenillä polkaistu tämän vuoden treenit käyntiin

kuvat: Marjo Heino, viime keväältä

Meidän joulutauon jälkeen aloitettiin treenit Domin kanssa parilla eri hyppytekniikkaharjotteilla. Harjoitteet ovat loistava tapa palata tauon jälkeen agilitykentälle. Meillä nyt kyse oli lyhyestä tauosta, mutta varsinkin pidempien taukojen sekä loukkaantumisien jälkeen on suositeltavaa palata ratatreeniin hyppytekniikkaharjotteiden kautta. Hyppytekniikka on opittu taito ja sitä on tärkeää ylläpitää läpi koiran uran. Itse yritän viikottain tehdä pientä hyppytekniikkatreeniä. Harjoitteet voi hyvin sisällyttää päivän treeniin esimerkiksi ottamalla muutaman toiston alkuverryttelynä. Säännöllisesti treenaamalla se pitää yllä oikeaa hyppytekniikkaa sekä hyppykuntoa. Hyppäämisen taitoa on yhtä tärkeää ylläpitää kuin keppien suorittamista.

Vaikka Domi on hyvin kokenut ja tehnyt jo pidempään paljon erilaisia sovelluksia hyppytekniikkatreeneistä niin viikottain Dominkin kanssa teemme ihan perustreenejä kuten perussarjaa, set-point treeniä, kasvavaa sarjaa sekä etäisyyden arviointia. Näillä harjotteilla saa erinomaisesti treenattua tasapainoa, vartalonhallintaa, kehonkäyttöä ja takapään lihaksia. Mikäli ajanputteen vuoksi ei ole mahdollista niin suositan ainakin set-point treenin säännöllistä tekemistä, sillä se on hyppyharjotteista tehokkain. Harjoitteessa saa mielestäni koiran parhaiten keskittymään hyppyyn, tekemään voimakkaan painonsiirron sekä harjoittelemaan korkeuden arviontia. Vauhdittomassa suorituksessa pääsee myös parhaiten analysoimaan koiran tekniikkaa ja kykyä hypätä.

Domin hyppy on parantunut ihan valtavasti viime vuoden aikana. Suurin muutos on tapahtunut koiran takapään kehittymisessä ja sitä kautta itseluottamuksen kasvussa. Hyppytekniikkatreenit on auttaneet myös valtavasti vireen hallinnan kanssa ja eteenpäin fokusoimisessa hypyilä. Olen niin iloinen siitä, että päästiin mukaan hyppytekniikka kouluttajien koulutukseen. Ja siitä että olen jaksanut Domin kanssa ahkerasti harjotteita läpi käydä. Se on ollut kirjaimellisesti projektikoira tässä omassa oppimisessakin. Syksyllä pääsin kouluttamaan monia koirakoita ja kuten toivoin näkemään mahdollisimman paljon erilaisia koiria. Kouluttamisestakin pidin myös kuukauden verran taukoa, mutta nyt on taas koulutuskyselyjä kivasti tullut keväälle. Lisääkin saa tulla, joten jos hyppytekniikkatreenit kiinnostaa niin ota ihmeessä yhteyttä. 

Voi sitä riemun määrää

... kun pieni shetlantilainen aamulla tajusi mitä yöllä on tapahtunut. Taitaa Domi tykätä talvesta hyvin paljon enemmän kuin omistajansa.

Once again year 2014

Lomat olisi nyt lusittu ja tänään piti palata takaisin töihin. Onneksi joulu on vain kerran vuodessa. Tulipas taas syötyä, juotua, valvottua ja vain oltua. Tekeehän se välillä hyvää, mutta reissussa alkoi jo tulla ikävä kuntosalia, terveellistä ruokavaliota ja agilitya. Matkustelu on ihanaa, mutta kyllä kotiin myös on ihana tulla. Domi on myös saanut pitkiä metsälenkkejä lukuun ottamatta lomaillut. Hoidossa oli mennyt hyvin. Jopa niin hyvin etten meinannut saada koiraani takaisin kotiin. 

Vuosi 2014 oli kaikkinensa melko raskas. Alkuvuoteen mahtui paljon muutoksia ja surua, mutta loppuvuotta kohden myös aivan mahtavia asioita. Koirien elämääkin vuosi muutti siinä määrin että russelit jäivät pääosin asumaan entisen mieheni kanssa. Pysyvät toki meidänkin elämässä käymällä usein hoidossa. Koirille parasta oli kuitenkin ettei russeleita eroteta toisistaan ja koirien hyvinvointi on toki kaikista tärkeintä.

Kaikki koirat olivat hyvin terveitä koko vuoden, josta täytyy olla aivan äärimmäisen onnellinen. Ottaen huomioon Sentin menneisyyden se on jo varsinainen ihme. Se on ensimmäisenä seitsemänä elinvuotenaan juossut niin paljon eläinlääkärissä, että en uskonut sen ikinä edes elävän näin pitkälle. Tänä vuonna tulee jo yhdeksän vuotta mittariin. Eipä ole myöskään Kevinin eikä Domin kanssa jouduttu kertaakaan eläinlääkäriin. 

Agilityn saralla melkein koko vuosi meni todella höntsäilyksi. Kävimme toki viikkotreeneissä, mutta mitään järjestelmällistä treeniä meillä ei ollut ja treenasimme hyvin vähän. Syksyllä FitDogin myötä siihen tuli melkoinen muutos. Nyt tiedän että meissä varmasti olisi potentiaalia runsaasti, mutta se toki vaatii paljon työtä ja omistautumista lajille. En tiedä vielä haluammeko sitä niin paljon. 

Harrastamassa varmasti käymme. Koiralle se on onneksi ainakin pomminvarmasti aivan sama kilpailemmeko tavoitteellisesti vai käymmekö vain harrastelemassa. Kahden isomman asian onnistuessa meillä ei varmastikaan ole aikaa, mutta saa nähdä miten käy. Jäämme innolla odottelemaan mitä seuraava  nykyinen vuosi tuo tullessaan. Mulla kestää aina kuukauden päivät että tajuan edes vuoden vaihtuneen.