Kroppa mustelmilla

Viime viikon tiistai-iltana lähdin normaalisti koirien kanssa metsälenkille, Sentti oli myös mukana. Yhden mutkan takaa melko puskista ilmestyi valtavan kokoinen sekarotuinen koira ja kultainen noutaja. Iso sekarotuinen lähti tulemaan kohti. Tuli kuitenkin rauhallisesti ja iloisesti ja ajattelin, että ehdin sen hyvin häätää pois, otan vain russelit ensin hihnaan kun Domi kuitenkin pysyy hyvin jaloissa. No enpäs ehtinyt kuin saada russelit remmiin.  Huomasin että koira lähestyikin vauhdilla, jolloin yritin häätää sitä pois, mutta sehän ei sitten todella pysähtynytkään. Vaan nappasi Domin kaulasta kiinni nosti ilmaan ja paiskasi alas, luojan kiitos ei kuitenkaan ravistellut. Samantien kun näin että nappasi Domin suuhunsa päästin Sentin tilanteeseen, jolloin tilanne luojan kiitos laukesi. 

Ja juu en todellakaan tiedä oliko järkevää päästä Sentti tilanteeseeen, mutta voin kertoa että tuossa vaiheessa kun näkee oman koiran lähtevän toisen koiran suussa niin ei ihan hirveästi kerkeä miettimään mitään. Tämä tällä kertaa nyt kuitenkin auttoi kun Sentti meni puolustamaan Domia. Toki jos se koira olisi Domin halunnut tappaa niin olisihan se sen tehnyt.  Domi huusi hetken, mutta toipui yllättävän nopeasti.  Juttelin omistajan kanssa pidempään ja kävin siinä paikan päällä koko koiran läpi. Tosi hyvin antoi käydä kropan läpi ja taivuttaa jalat. Ainoa mihin ei antanut koskea oli niskan alueen seutu, mistä koira oli Domin ilmaan nostanut. Domi myös liikkui heti täysin puhtaasti eikä misssän tilanteessa ontunut.

Meillä oli luojan kiitos keskiviikolle eli seuraavalle päivälle varattu Remediumista Marilta aika. Pelkäsin kyllä melkoisesti minkälaisen tuomion saisimme. Selkeästi selvisimme säikähdyksellä kun mitään suurempaa ei käynyt, mutta kyllä vaan jännitti minkälaiset ruhjeet ja lihasjumit tuollainen jättää koiran kroppaan. Olin jo valmistautunut ainakin kuukauden sairaslomaan.

Mari aloitti hoitamalla päätä ja sanoi kyllä melko nopeasti, että eihän täällä kropassa mitään kovin huolestuttavaa löydy. Melkoinen helpotus. Tottakai kropasta huomasi tapahtuneen, mutta siihen nähden todella pienin vaurioin selvittiin. Domin kropan hyvä lihaksisto on varmastikin auttanut ja Domi on ilmeisesti osannut myös suojata tilanteessa kroppaansa hyvin. Koko vasen puoli tuntui olevan aivan mustelmilla. Lavan ja rintarangan alueelta varsinkin vasemmalta puolelta löytyi eniten jumeja. Olkanivel oli hieman paikaltaan mutta Mari sai sen onneksi näin pian tapahtuneen jälkeen hoidettua kohdilleen, joten se ei ehtinyt vaikuttaa vielä suuremmin muualle kroppaan. Pientä kolhua tuntui myös vasemman jalan etuvarpaissa. Hoito kuitenkin tehosi heti ja lähtiessä Domilla oli varmasti parempi olo. Onneksi on loistavia hoitokasiä!! <3

Niskan alueen iho oli alkuun tosi hellänä kohdista, joihin koiran hampaat olivat uponneet. Mitään muuta näkyvää ei tilanteesta jäänyt. Tapahtunut ei kyllä ole näkynyt koirassa mitenkään, näköjään vain omistajaan jätti jälkensä. Kolme- neljää päivää otettiin melko paljo rauhallisesti, mutta nyt ollaan palattu normaaliin elämään. Alkoi olemaan Domikin melko rasittava jo parin päivän jälkeen, se kyllä kaipaa niin paljon tekemistä tai sillä alkaa menemään pian hommat vähän yli. Viikon verran Mari suositteli pitämään treenitaukoa ja siitä pikkuhiljaa taas palata normaaliin treeniin. Ajattelin loppuviikosta joko lauantaina tai sunnuntaina pikkuhiljaa palata agilityn pariin. Tehdään alkuun ensin ilman rimoja tai 5-10 cm rimoilla, ihan varmuuden vuoksi. 

FitDog- Agilitytiimin leiri number one

Ensimmäinen FitDog tiimin leiri takana. Fiilis on ihan mielettömän katossa vieläkin. On mielettömän hienoa olla osana noin hyvää porukkaa. Mieletöntä tsemppausta, motivointia, auttamista, uhrautumista toisten puolesta. Toki fb ryhmässä on leiriä hehkutettu jo heinäkuusta alkaen, mutta, en ihan suoraan sanottuna itse ihan tiennyt mitä odottaa. Mutta mutta leiri kyllä ylitti silti kaikki odotukset ja vielä vähän enemmän. Saimme valtavasti neuvoja, kehuja, kritiikkiä, tsemppejä ja kotiläksyjä. 

Treenimotivaatio on aivan huipussa tällä hetkellä, sekä koiran kanssa treenaukseen että oman fyysisen kunnon sekä nopeuden kehittämiseen. Se mitä itse mietin etukäteen oli, että oliko leirillä mahdollista saada tarpeeksi yksilöllistä opetusta. Me ainakin saatiin. Sunnuntai-iltana kotiutuessa oli kyllä aika kaikkensa antanut olo, sekä koiralla että ohjaajalla. Maanantai-aamuna nukuimme Domin kanssa ysiin asti ja aamulenkille lähdimme vasta ennen kymmentä. Todella harvinaista että Domi malttaa nukkua yli seitsemään. Maanantaina jaksoi.

Perjantai

Perjantaina aloittelimme iltapäivästä tiimin esittelyllä ja infopläjäyksellä, Christina Forsselin henkisen valmentautumisen luennolla sekä päätimme illan yhteisruokailuun. Mulle nuo henkisen valmentautumisen harjoitteet ja luennot on todella tarpeen. Taidan silloin tällöin olla itseni pahin kilpakumppani. Saimme myös sparrausparin leirin ajaksi, jonka kanssa olisi tarkoitus jakaa treenejä, onnistumiset, epäonnistumiset yms. Meillä kävi niin hyvä tuuri että meidän sparrauspari asuu hyvin lähellä Kirkkonummella, joten tarkoitus on nähdä lenkin merkeissä sekä varaamme yhteisen treenivuoronkin Niinun uudelta hallilta jahka se piakkoin valmistuu. Ihan super hyvä juttu saada tuollainen sparraajakaveri kenen kanssa pääsee treenejä analysoimaan yhdessä.

Lauantai

Lauantaina sitten testattiin, testattiin, testattiin sekä koiraa että ohjaajaa. Meidän päivä alkoi jo kahdeksalta Jennan kontaktipisteelle. Kaikki kontaktit testattiin ensin normaalisuorituksella ns. vedättämällä ja sitten reippaalla taaksejäännillä. Puomi oli oikein hyvä (vaikkakin possu kyllä loikkasi ensimmäisen suorituksen) ja siitä saatiin paljon kehuja. Tuohon taaksejääntiin vaan lisää vauhtia ja toki vahvistusta puomille tarvitaan koko koiran uran ajan, mutta tällä hetkellä muuten puomi hyvällä mallilla. A-este on jäänyt kokonaan unholaan, joka näkyi. Muuten kuulemma loistava suoritus, hyvä ja nopea suoritus ja hyvä loikka harjan yli. Ihan vain sellainen pieni juttu jäi toteutumatta kuin se että koira olisi osunut kontaktille. Palataan treenissä taaksepäin ja ruvetaan venyttämään laukka-askeelta niin saadaan hyvä osuma myös kontakti-alueelle. Tiedetään onneksi kuitenkin mitä tehdään ja miten saadaan hyvä osuma myös kontaktipinnalle asti. Keinu olikin sitten aika murheenkryyni. Mitään ei tietääkseni ole puomin suorituksessa tapahtunut, mutta tauon jälkeinen keinusuoritus oli hidas ja epävärma. Näimpä ollen päätimme rakentaa myös keinun uudelleen.

Seuraavaksi Juhan pisteellä testattiin rytmitystaitoja. Jihuu, niin ohjaajan heikko kohta. Olihan siellä jo oikein hyviäkin pätkiä. Juha tykkäsi ja totesi, että enää pari pientä hienosäätöä meidän menoon niin johan alkaa pakka pysymään kasassa koko ratasuorituksen ajan. Näinhän se juuri on. Meillä on ihan flow pätkiä, mutta siellä on aivan liikaa myös töksähtämisiä ja rytmitysongelmia jossa koira jää väin komentamaan. Juha oli myös sitä mieltä että kun kyseessä on näin hyvin kokoava koira että käännöksiä ei tarvitsisi edes yrittää ennakoida liikaa/liian voimakkaasti jotta kieltoja ei tulisi. Tämä toki edellyttää, että ohjaaja myös kerkiää aina hypyille asti.

Kolmas testipiste oli Teemun taitoja, tekniikkaa, rytmitystä ja yhteistyötä mittaava piste. Tässä todella testattiin enemmänkin ohjaajan muistikykyä. Samalla ratapohjalla oli monta eri rataa ja kaikki piti opetella ulkoa ja suorittaa putkeen. Tässä todella Teemu halusikin tahallisesti aiheuttaa painetta ohjaajille. Tämä sujui meiltä kyllä oikein hyvin. Teemun mielestä jopa todella hyvin. Itse en ollut ihan niin tyytyväinen, josta Teemu pääsikin piiskaamaan, että pitää osata myös olla tyytyväinen. Omaan ohjaamiseen en vaan voinut olla tyytyväinen, kun tuntui että joka radalla piti miettiä mihin seuraavaksi. Ihmeen hyvin noin monta rataa kerralla muistin, vaikka olihan se huomattavasti vaikeampaa muistaa radat koiran kanssa kuin ilman koiraa. 

Esteosaaminen oli Domilla hyvä ja yhteistyöstä saimme täydet pisteet. Palkkaan ja huomioin koiran hyvin ja koira on hyvin motivoitunut tekemään töitä. Putkesta Domilta poistettiin pistetitä sillä se kääntyi kaksi kertaa väärään suuntaan putkesta ulostullessaan (WTF??) vaikka ohjaaja oli täysin loogisesti eikä siitä syystä koiran olisi todellakaan pitänyt kääntyä väärään suuntaan. Eipä ole tuollaistakaan käynyt ennen. Ei tainnut pikku pähkinät ihan kohdata Domin pääkopassa noilla hetkillä.

Tässä välissä koira sai levätä autossa parin tunnin ajan, kun ohjaajat joutuivat kuntotestiin. Hyvän kymmenen minuutin alkuverryttelyn jälkeen rupesimme hommiin. Kolmenkymmenen sekunnin testillä testattiin kyykyt, selät, vatsat ja punnerrukset. Testin tulos oli oikein loistava, ainoa mihin jäi kyllä petrattavaa oli vatsat. Luulin sen olevan kyykkyjen lisäksi vahvin osa-alue, mutta eipä ollutkaan. Lisää siis vatsatreeniä.

Alkuillasta vielä Niinun hallille testaamaan keppejä. Domilla on melko vahvat kepit, mutta kyllähän niihin olisi hyvä saada vielä rutkasti itsenäisyyttä. Kuten videolta huomaa voimakasta taaksejääntiä ei kestä ollenkaan. Kehuja tuli myös nopeudesta. Domi suoritti kepit 2,2 ja 2,3 sekunttiin, joukossa oli myös 2,8 sekunnin suoritus, mutta parissa suorituksessa oli havaittavissa sutimista ja siitä johtuneita rytmirikkoja joka ottaa aikaa.

Meillä on FitDog tiimissä mukana myös eläinlääkäri ja akupunktiohoitaja Karoliina Nyyssönen. Lauantain treenien jälkeen Karoliina tutki Domin vielä tarkasti läpi. Rakenteesta löytyvät "heikkoudet" olivatkin hyvin tiedossa. Domilta löytyy hyvät vatsalihakset sekä takajalkojen lihakset ja näkee että niiden eteen on tehty työtä. Ihana saada palautetta ammattilaiselta ja toki onhan Domin lihaksien eteen kyllä todella tehty töitä. Lihaksista ei löytynyt jumeja tai kireyksiä. Saimme myös jumppa-ohjeita lisää syvien lihasten treenaamiseen. Pitkän loppuverryttelyn jälkeen suuntasimme illalla kotiin tankkaamaan energiavarastoja huomista varten.

Sunnuntai

Meidät jaettiin lauantain testipäivän perusteella ahden eri kouluttajan klinikoihin. Kuten arvelinkin ja toivoinkin niin meidät laitettiin Jennan kontaktiklinikalla sekä Juhan rytmitys oppeihin. Meidän aamu kuitenkin alkoi jo ennen kahdeksaa Niinun hallilta ohjaajien juoksutesteillä. Kello soi jo ennen kuutta, jotta ehdin varmasti tankata jotain ennen juoksurypistyksiä. Kelloin soidessa kävi kyllä mielessä, että on aivan hullunhommaa lähteä sunnuntai-aamuna järkyttävässä kaatosaateessa lähteä juoksutesteihin ennen kello kahdeksaa aamulla. Ajatus kyllä unohtui heti kun pääsi hallille ja näki mahtavat ja tsemppaavat treenikaverit sekä meille tehdyn houkuttelevan aamupalan. Juoksutestit menivät ihan ok, mutta resursseja pitäisi kyllä olla parempaankiin. Vaikka ei ikinä saisi selitellä niin olihan se voinut olla hieman vauhdikkaampaa ja inhimillisempää jos ei tuuli ja sade olisi piiskannut vasten kasvoja. Keli kuin keli niin parempaan olisi pitänyt pystyä ja keväällä näiden tulosten on parannuttava.

Loppuverryttelyjen, venyttelyiden ja sen houkuttelevan aamupalan jälkeen lähdimme ajamaan Agilityakatemialle verryttelemään koiria. Aloitimme Juhan rytmitystreeneillä. Radalta löytyi tuhansia valsseja ja vähän myös saksalaisia, takaakiertopäällejuoksuja ja ennen kaikkea sitä rytmittämistä. Ohjaaja ei todellakaan ollut mukavuusalueella, joka oli aivan huippua. Mehän selvesimme kuitenkin yllättävän hyvin jopa tuosta kolmesta pikavauhdissa toteutettavasta valssista. Juha halusi fiksata meidän hypyille lähettämistä sekä saksalaisia vielä paremmaksi, tämän vuoksi emme ehtineet koko rataa edes suorittamaan. Valsseihin, välistävetoihin sekä päällejuoksuihin saimme loistavat kotitreeniläksyt.

Sitten vielä Jennan kontaktiklinikalle. Tässä vaiheessa alkoi kyllä jalat painamaan. Aamun juoksurykäisyt, Juhan treeni, kaikki verryttelyt, eilinen päivä ja kamala kaatosade keli niin kaipa sitä jo vähän tuntua saakin. Jennan kanssa paneuduttiin vain ja ainoastaan keinun suoritukseen. Jotain on suorituksessa valitettavasti tapahtunut mutta sitä on turha mietiskellä. Palasimme keinun suorituksessa taaksepäin rutkasti. Vaikka aloitimme melko epävarmasta suorituksesta saimme lyhyessä ajassa jo valtavasti varmuutta. Mennään kuitenkin todella varovasti eteenpäin, joten tehdään nyt noin kuukauden päivät keinua tällä tavalla, jotta takapakkia ei varmasti ainakaan tulisi.

Treenien jälkeen pakkasin koiran autoon ja jäimme vielä katsomaan muiden treenejä sekä odottamaan henkilökohtaista palautetta sunnuntain valmentajilta. Meidän henkilökohtaisessa kävimme läpi meidän heikkouksia sekä tietenkin myös vahvuuksia ja niitä asioita joita valmentajat odottavat meidän tekevän ennen seuraavaa leiriä

Ennen leiriä mietitytti mietitytti miten sitä saa itsensä ja koiran pidettyä oikein ravittuna, oikeassa vaatetuksessa, kuivana (etenkin sunnuntaina, kun sadetta oli tiedossa ja hyvinhyvin paljon) , tarpeeksi aina verryteltyä ja vielä varmasti pysyttyä aina aikataulussa. Tämä puoli onnistui kyllä oikein hyvin. Mutta olihan sitä tavaraa ihan pirusti mukana. Ohjaajalle neljät eri kengät, koiralle neljä eri takkia, evästä ohjaajalle (PALJON!!) sekä koiralle, FitDog tuotteet, eri vaatteet omaan liikuntaan ja agilityyn, hirveä määrä varmuuden vuoksi vaihtovaatteita, tarpeeksi nesteitä.. Kyllä se auto aika täynnä olikin. Ja olihan se aikamoista säätöä aina vaihdella takkeja edestakaisin, mutta pysyipä koira kuivana ja lämpimänä. Tällaisena leiriviikonloppuna on vain mielestäni ensisijaisen tärkeätä, että pystyy pitämään treenaavan koiran kuivana ja lämpimänä koko ajan. Auton sai hyvin pidettyä lämpimänä, lauantaina auto pysyi aurinkoisessa säässä lämpimänä ihan itsestään ja sunnuntaina otin lämppärin autoon puhaltamaan lämpöä, kun Agilityakatemialta sai onneksi sähköä.

Rankkaa oli mutta kuitenkin huippuhauskaa. Aivan innolla täällä odotellaan seuraavaa leiriä sekä ohjaaja että aivan varmasti myös koira!

Change is inevitable growth is optional

Kuvat viime kesän HSKH:n leiriltä, kun oli vielä helle. Kuvaaja: Hinni Ruottu.

Odotettu FitDog leiri on aivan oven takana. Melkoisen tiivis paketti olisi viikonlopulle tiedossa. Perjantai-iltapäivänä aloitellaan tutustumisella, luennoilla sekä vielä illan ruokailulla. Lauantaina koirakoita testataan neljässä eri agilitytreenissä ja ohjaajia kuntotestillä. Jaiks. Sunnuntaina jakauduimme sitten klinikoihin kunkin heikkouksien mukaan ja kaikki joudumme myös Jerryn juoksurääkkiin. Näin etukäteen voisin veikata sunnuntaina olevamme kontaktiklinikalla ja rytmityksessä, mutta saa nähdä kuinka käy. 

Kontaktipuolella meillä on kyllä tosissaan vielä tekemistä. Meillä on mielestäni oikein hyvä, nopea ja itsenäinen puomi, mutta keinu ja A-este onkin vähän murheenkryynejä. Ei ne varmaan olisi jos niitä olisi treenattu, mutta eipä ole. A-estettä ei ole tehty kesän aikana lähes ollenkaan ja keinulla joudutaan käydä usein keskustelua tarvitseeko sinne pysähtyä vai ei. Hienon pysähtymisen saan useimmiten aikaan karjasemalla oikeassa kohdassa "koske" mutta se ei ihan ole sellainen suoritus johon pyrimme tai kenenkään pitäisi pyrkiä.

Viimeiset ratatreenit ennen leiriä maanantaina Niinulla meni kyllä niin hyvin kuin voi vain mennä. Viime aikojen trendi ratatreeneissä missä olemme olleet on selvästikin ollut ohjaajien fyysisen kunnon koetteleminen. Suoria putkia paljon ja muista kohtia jossa TODELLA on saanut pistää töppöstä toisen eteen. Domi sai kehuja irtoamisestaan ja se on paljon se. Kaikki Domin tuntevat tietänevät että Domin vahvuuksissa ei ole lähelläkään listän alkupäätä irtoaminen. Kiva kuitenkin huomata, että treeni tuottaa tulosta. 

Meillä on usein valitettavasti tapana ollut onnistua joka toisissa treeneissä ja joka toisissa voisin lopettaa Domin kanssa agilityn tai ainakin tavoitteellisen treenaamisen. Hauskaahan näissäkin treeneissä on ja nautimme aina yhdessä tekemisestä, mutta kaikki oppimamme taidot on jääneet niissä ties minne. Ohjaaja ei osaa ohjata ja koira kaahottaa vain tuhatta ja sataa. Lopputuloksen varmasti kaikki tietävät.

Itse päätin ottaa näin fyysisellä puolella melko iisisti tämän viikon. Mäkitreeniä tein eilen Domin kanssa ja tänään kävin vielä salilla, mutta torstai-perjantai otetaan aika rennosti lukuunottamatta pitkiä metsälenkkejä. Mulla on ollu vähän ongelmia palautumisen kanssa. Lähiviikkoina kun olen tehnyt rankempia salitreenejä niin niistä palautuminen on ollut heikonlaista. Viimekin viikolla tein maanantai-tiistai melko reisi painotteisen treenin salilla, mäkitreenit koiran kanssa sekä kävin juoksemassa yhdet ratatreenit Niinulla ja keskiviikkona jaloissa ei ollut enää mitään voimaa. Lihakset eivät olleet kipeät/jumissa tehdystä treenistä vaan ne olivat vain aivan totaalisen väsyneet/heikot ja maitohapoilla.

Ihan peiliin katsomalla tähän kyllä löytää syyllisen. Treenipäivinä ja yleensäkin syön liian vähän ja varsinkin juon vettä hyvin paljon liian vähän. Jatkossa täytyy kiinnittää varsinkin treenipäivinä PALJON enemmän huomiota tarpeellisen ravinnon saantiin. Ihan keitto/kevyt salaatti linjalla ei vaan saa tarpeeksi energiaa rankkoja treenejä varten. Proteiinia käytän, mutta sitäkin varmasti saisi lisätä treenipäiville. Tällä viikolla aloitin myös Magnesiumin syömisen. Toivottavasti osaan tankata itse viikonloppuna huomattavasti paremmin, jotta ei siihen ainakaan treenit kaatuisi. Koiraa on kyllä onneksi osattu tankata hyvin viikonloppua varten ja paikan päältä ostamme vielä vähän lisää FitDogin tuotteita.

Näillä mennään kohti viikonloppua mitä on. Me mennään oppimaan, nauttimaan ja pitämään yhdessä hauskaa.

Ex tempore treenit

Viime torstai-iltana saatiin tuurauspaikka Jennan treeneihin perjantai-aamupäivälle Kirkkonummen halliin. Jenna pelottelikin, että radalla testataan ohjaajien fyysistä kuntoa ja näin kyllä todella tehtiin. Yhtään ei auttanut, että kahden tunnin treeneissä ei ollut paikalla kuin kolme koirakkoa ja kaikki saivat juosta niin paljon kuin jaloista lähti. Sai todella tuntea sen kun jaloista kertakaikkiaan loppuu puhti kokonaan. Ohjajaa siis spurttitreenille mars!!

Jenna ei ollutkaan nähnyt Domia sitten viime kevään kun ollaan vietetty aikamoista hiljaiseloa treeneistä kesän ajan. Ihana oli kuulla että Jennan silmiin Domi on saanut takapäähän lisää lihaksia ja meidän menooon on tullut lisää luottoa (eli siis ohjaaja luottaa enemmän koiraan).

Videolle valitettavasti pääsi vain lopun vedot, joissa tosissaan voi nähdä sen kun ohjaajan jalat yrittää lujempaa, mutta on jo tuossa vaiheessa treeniä aivan maitohapoilla. Olisi helpompaa jos koira väsyessään voisi myös himmata vauhtiaan, mutta ei ainakaan Domi. Se kyllä väsyy, mutta vauhti pysyy samana. Väsyminen näkyy huolimattomuutena ja siinä että tarvitsee selvästi enemmän tukea ohjaamisessa. Ei kovin hyvä combo, kun ohjaajalta on jo paukut loppu. 

Meidän niistot ei ole oikein koskaan toimineet. Niitä Jennan kanssa tuossa lopussa vielä yritimme viljellä paremmiksi. Muutettiin vähän tapaa niin että käyn tekemässä niiston keskemmällä rimaa, joka toki ei tee kääntymisestä yhtä tiukkaa mutta pääasia tässä vaiheessa että kieltoja ei tule. 

Bodycare

Viime keskiviikkona Domi kävi ensimmäistä kertaa Remediumissa Mari Hyytiäisen hoidettavana. Meidän oma luottofyssari Petra sai jokunen aika sitten aivan ihanan tyttölapsen, joten meidän oli suunnattava jonkun muun hoidettavaksi. Olen kuullut ja lukenut paljon kehuja Marista, joten oikein mielellämme mekin suuntasimme hänen luokseen. Mari käyttää kraniosakraaliterapiaa. Näytti olevan melko hellä hoitomuoto, mutta ilmeisestikin kuitenkin hyvin syvälle menevä. 

Meidän hoitoväli pääsi venymään melkein kahdeksaan viikkoon (hyihyi). Emme toki oikein ole tässä treenanneetkaan, mutta siltikin olen halunnut pitää hoitovälin neljässä-kuudessa viikossa. No nyt on onneksi varattu Marille jo seuraava aika lokakuulle ja marraskuussa ajalemme Halikkoon Piiran Leenan hoidettavaksi. Saimme Niinun kautta Piiralle ajan, joten mielenkiintoista saada myös sieltä arvio Domin kropasta. 

Saatiin onneksi hyviä uutisia. Domi oli melko hyvässä kunnossa. Kireyttä löytyi hieman vasemmalta ensimmäisen kylkiluun takaa sekä vasemmasta takavarpaasta. Takavarpaan kireys saattaapi hyvinkin olla traumaperäistä. Nämä kuitenkin saatiin hyvin hoidettua auki. Melko pitkään Mari hoisi Domin kalloa ja kyllä tuntui koira nauttivan. Melkoinen kateus iski, kun olisi itsekin halunnut tuollaiseen rentouttavaan päähierontaan. Mari myös huomasi, että Domilla olisi enemmän lihaksia oikealla puolella kuin vasemmalla. Tämä on kuulemma melko tavanomaista myös koirilla kuten meillä ihmisilläkin. Toki siihen voi tietyissä tilanteissa esimerkiksi jumpatessa kiinnittää huomiota. 

Kyselin myös paljon kuinka hoidot kannattaa talven aikana ajoittaa FitDog leiritysten suhteen ja miten viikonlopun aikana saisi koiran pidettyä parhaimmassa kunnossa. Viikonlopun aikana ei ihmeitä toki voi tehdä ja kuten toki tiedossa olikin niin tärkeintä on viikonlopun aikana huolehtia hyvin verryttelyistä, riittävästä energiavarastosta, nesteytyksestä sekä palautumisesta. Mari kehotti tulemaan hoitoon mahdollisimman pian rankan viikonlopun jälkeen jotta jos kropasta löytyisi jotain niin pääsisi heti sitten käsiksi. Aika onkin varattuna heti alkuviikosta ensimmäisen leiriviikonlopun jälkeen. Sitä voisi jopa ihan tosissaan harkita jos kävisi itsekin hoidattamassa kroppaansa osteopaatilla tai vähintään hierojalla.