Helppoo kun sen osaa

Tänään käytiin epiksissä Hyvinkäällä ja ensimmäistä kertaa myös Domi pääsi osallistumaan sillä tarjolla oli myös putkiluokka "pennuille". Ihan käväisyksi tuo reissu ei jäänytkään sillä kovin moni muukin oli lähtenyt epiksiin. Eipä ihme kun virallisia kisoja ei tänä viikonloppuna tainnut koko Suomen maassa olla, kun kaikki tuomarit olivat Tuomaripäivillä Oulussa. Hallilla tuli siis vietettyä lähes kuusi tuntia. Mielenkiintoiseksi reissun teki myös se että Kehä III:n ulkopuolella olikin hieman enemmän talvi kuin täällä. Valkoinen maa on sinällänsä ihana juttu, mutta kun alla autossa oli vielä  kesärenkaat niin ei välttämättä niin mieluinen yllätys. Turvallisesti kotona kuitenkin. Ehkäpä sitä pikkuhiljaa voisi miettiä talvirenkaiden vaihtoa, varsinkin kun meillä on kitkat niin ei tarvitse nastoilla teitä kuluttaa. Olipas muuten ihanaa kun kaikki kolme pääsivät hommiin eikä kenenkään tarvinnut vain turisteilla.

Putkiluokassa oli helppo rata jossa pistettiin ohjaajat toden teolla juoksemaan. Alussa oli vähän vaikea linja kun alkusuoran hypyt ei olleet linjassa ja nuoret koirat siitä helposti ohi juoksivatkin. Ensimmäisenä meni Kevin. Pikku mies oli aivan täpinöissään kun tajusi pääsevänsä hommiin. Meillä olikin ihan superhauskaa vaikka kummaltakaan radalta nollaa aikaan saatu. Ekalla radalla luikahti väärään putkeen ja tokalla jätin ohjaamatta yhdet siivekkeet. Kevinin kanssa sen verta vähän agilitya on menty että se ei todella voi osata samalla tavalla tulla ohjauksiin kuten Sentti ja Domi.  Kun Domin kanssa mölliratoja päästään kiertämään niin Kevin pääsee kyllä varmasti myös starttaamaan. Täytyy siis keretä senkin kanssa enemmän treenaamaan.

Domi olikin lähes suoraan Kevinin jälkeen. Domi irtosi tosi hienosti ekan putken jälkeiselle hypylle eikä kysellyt paljoakaan, jipii. Turhaan jäin molemmilla radoilla varmistelemaan tokaan putkeen menoa sillä siitä syystä olin auttamattomasti myöhässä loppusuoralla. Aika kuitenkin riitti putkiluokassa voittoon. Ensimmäisen radan loppuaika 10,97 s ja toisen 10,44 s. Oon kyllä niin superhyper tyytyväinen meidän teinin menoon, asenteeseen ja motivaatioon. Sitä ei kyllä tunnu mikään hetkauttavan, ei uudet hallit, uudet esteet, taputukset, kuulutukset, päälle hyökkivät koirat tms. Se ei välitä missä agilitya tehdään kunhan tehdään :) Ehdottomasti se on auttanut että se on päässyt kilpailuissa melko pienestä pitäen kulkemaan mutta on se kyllä myös tasapainoinen ja rohkea sheltti.

Välissä käytiin pitkällä lenkillä aurinkoisessa säässä. Kolmen tunnin tauon jälkeen pääsi Sentti vielä hommiin möllien agilityradalla kilpailun ulkopuolisena. En todellakaan jaksanut jäädä odottamaan kisaavien ratoja ja kun tarkoitus oli vain käydä hiomassa kontakteja niin eipä sillä mitään väliä ollutkaan missä starttaamme. Sentti yllätti tänään posiitivisesti ja otti jokaikisen kontaktin. Palkkasin ja seisotin kaikilla kontakteilla. Puomi jälleen hitaampi, A selkeästi parempi. Hyppytekniikka oli taas tänään hieman hakusessa vaikka pitkään veryttelinkin. Sentti tarttis alkuverryttelynä jumppasarjaa jolloin sen hyppy paranee valtavasti. Valitettavasti kaikkialla ei ole mahdollista hyppysarjalla verytellä. Tavoitteena saada kontaktit onnistumaan ja nehän onnistui, toinen jipiii!

Taitava teini

Teini-ikäinen lammaskoiramme on taas loistanut lempilajissaan agilityssa. Eilen ESS:n treeneissä Heli oli keksinyt päänmenoksemme oheisen radan. Mehän ei olla keppejä Domin kanssa taas nähty sitten syyskuun puolenvälin, jonka vuoksi pyysinkin että otetaan keppejä alkuun ihan omanaan. Domi kyllä muisti epäilyksistäni huolimatta kepit todella pätevästi ja haki sisäänmenot kauempaakin. Sen verran vähän keppejä on vasta tehty ja nuori koita kyseessä niin täytyy itse muistaa vielä hyvä haltuunotto ennen kepeille lähetystä, mikäli kepit on radalla. Radan osana vauhdin kasvaessa ei taas malttanut pienen koiran mieli pujotella viimeistä väliä vaan oikoi muutaman kerran. Lisättiin viimeiseen väliin vielä toinen ohjuri jotta saatiin onnistumisia. Keppien lisäksi treenattiin 5 hypylle irtoamista ja 10 hypyn jälkeistä persjättöjä. Irtoamisessa vitoshypylle pitää muistaa aloittaa "irroitus" jo koiran tullessa putkesta ulos. Hyvin saatiin onnistumaan ja näitä jatketaankin kotitreeneinä. 10 hypyn merkkaus ja persjättö ei ollutkaan niin helppoa meille. Tuollaisia persjättöjä ei olla Domin kanssa oikestaan koskaan tehty aikaisemmin. Ohjaajalla oli hieman myös vaikeuksia oikean aikaisen liikkeelle lähdön kanssa, jonka vuoksi sain koiran kääntymään jo ennen 10 hyppyä. Jessus, kuinka nopee se onkaan kääntymään. Kun ohjaaja oli kartalla niin koirakin sai tosi nopeesti juonesta kiinni ja saimme hienoja persjättöjä aikaan. Iiiiiihanan nopeasti oppiva teini <3. Nämäkin otetaan ehdottomasti treenilistalle.

Tänään hallilla meillä olikin valokuuvaja kuvaamassa koiria jonka otoksista toivottavasti pian pääsemme nauttimaan. Hallille siis valokuvauksen vuoksi poikkeuksellisesti pääsi mukaan kaikki kolme karvakuonoa ja siitäkö vasta riemu repesi. Valokuvauksen vuoksi keskityimmekin melko paljon yksittäisiin esteisiin kaikkien kolmen kanssa.  Tämän lisäksi Sentin kanssa vahvistin keppejä, puomia ja keinuja. Kepit oli tosi hienot, kesti hyvin etäisyydet sekä haki hyvin eri kulmista. Kontaktit oli tänään taas karmaisevan huonot, ei niistä sen enempää. Uusi yritys ensi kerralla- eli jo huomenna. Onneks oli terapiakoira Domi matkassa joka pelasti ainakin mun treenit. Domin kanssa vahvistettiin kontakteja ja tehtiin pientä radan pätkää loppuun. Puomi alkaa näyttämään jo oikein hyvältä, A vielä hieman hidas mutta jos se on tuollaiseksi saatu näin pienellä treenillä niin siitä tulee varmasti tosi hieno. Jälleeen iiiiiiiihanan taitava teini!! <3. Huomenna pääsee Domi Hyvinkäällä korkkaamaan kisauransa putkiluokassa. Jännää!! Ehkäpä alkuvuodesta pääsemme pikkuhiljaa korkkaamaan jo mölliluokatkin. Esteet mölliluokkaan on jo hanskassa mutta rimoja on vasta pikkuhiljaa ruvettu nostamaan eikä niitten kanssa ole tarkoitus kiirehtiä.

Kevin 4 vuotta

The one and only- elämäni koira täytti tänään neljä vuotta. Mies parhaassa iässä. Kevinin kanssa ei tule samalla tavalla harrastettua eikä sitä kautta kirjoitettuakaan yhtä paljon. Kevin on enemmän Juhan koira, niillä on omat poikien jutut joita on ihana seurata. Tästä huolimatta se on ehdottomasti the koira. Noin ihanan pirteää, suloista, söpöä, kilttiä, leikkisää, tasapainoista ja mahtava luonteista koiraa ei varmaan montaa kohdalle tule.

Kevinista on muutama astutuskysely meille tullut nyt kun sijoitussopimus loppui mutta katsotaan mitä tulee tapahtumaan. Harkitusti Kevin on saatavilla jalostukseen terveystutkituille nartuille.

Haipakkaa mennään

Taas on viikko vierähtänyt ja sellaisella vauhdilla että heikompia hirvittäisi. Töitä olisi enemmän kuin laki sallii. Onneksi kolme nelijalkaista pakottaa useimmiten pitämään työpäivät kahdeksassa tunnissa. Koirat on siis saanut laiskotella melko paljon. Pitkillä metsälenkeillä on käyty ja onneksi on naapurissa ihania koirakavereita kenen kanssa pääsee riekkumaan ylimääräisiä energioita

Torstaista sunnuntaihin tuli vietettyä Hartwall Areenalla Horse Showssa töissä. Rankka mutta mahtava viikonloppu takana. Kilparatsastuksen olen lopettanut jo noin viisi vuotta sitten (apua onko siitä noin kauan) mutta muutama kerta vuodessa on ihanaa vaihtaa koiramaailmasta täysin hevosmaailmaan. Aivan mahtavaa että Helsingissä järjestetään World Cup tapahtuma ja täällä peräpohjolassakin päästään nauttimaan huippuratsastuksesta. Paljon on agilityssakin puhetta että koiria pidetään huolestuttavan usein urheiluvälineinä, mutta onneksi vielä melko minimaalinen osa näin tekee. Kilparatsastuksessa ne hevoset vasta todella ovatkin urheiluvälineitä.

Launtai-aamuna vaihdettiin taas koiramaailmaan ja suunnattiin Sentin kanssa kisamaan Hyvinkäälle. Ei taas välttämättä paras idea kun perjantai-ilta ehti vaihtua jo yön puolelle kun Horse Showsta kotiuduin. Hyvinkäälle tuli siis lähdettyä melko silmät ristissä. Tää syksy on kyllä mennyt aivan liian haipakkaa ohi. Tarkoitus oli päästä kisaamaan Sentin kanssa enemmänkin ja keräämään mahdollisia arvokisanollia, mutta pirun vaikeata nollia on kerätä kun ei ehdi kisaamaan. Taitaapi olla niin että kisaamme Sentin kanssa virallisissa kisoissa seuraavan kerran helmikuussa. Ellemme sitten innostu ajamaan jonnekin kauemmas. Marraskuussa on kaikki viikonloput täynnä ja sitten lähdetäänkin jo etelään. Sentti saa lomailla ainakin koko joulukuun agilitysta, ehkä vielä tammikuunkin. Saa nähdä miten tää talvi tästä muodostuu. Paljon myös riippuu kuinka kylmä talvi sieltä on tulossa. Pidän kovin tärkeänä verryttelyjä ja lihasten lämmittelyä ja eipä se kovin helppoa ole paukkupakkasilla vaikka hallissa kisataankin.

Mutta kisoihin, tuomarina molemmilla radoilla oli Henkka Luomala. Uusi tuttavuus meille mutta tykkäsin kyllä kovasti radoista ja nollat olisi ollut helposti otettavissa. Mutta ei noilla ohjauksilla. Ekana oli agilityrata. Verryttelyssä oli taas pirun nopea ja radalle lähtiessä kulki taas alkuun kuin hidastetussa filmissä. Kontakteilta taisi molemmilta hieman varastaa vaikka alas asti tulikin. Loppusuoralla harmittavasti pudotti riman, josta tulokseksi vitonen. Hyppyrata oli varsin takaakierto painotteinen rata. Nollalla maaliin mutta sekunnin yliajalla. Sentin hyvä vauhti tyssää noihin pyörityksiin, pitäisi ohjata riskimmin ja välttää pyörityksiä. Huonoa ohjausta ja jälleen ihme varmistelua ja vielä kun kaarteet valuu valuu valuu niin eipä ihme että yliaikaa paukkui. Iloinen olen onnistuneista persjätöistä ja takaaleikkauksesta.

www.hurttacollection.com

Viime viikolla käytiin Mustista ja Mirristä hakemassa kaikille samanlaiset Hurtan heijastinliivit. Heijastimia kaikilla oli ennenkin mutta onhan se nyt paljon tyylikkäämpää että kaikilla pojilla on samanlaiset.  Kevinillä oli ennen Hurtan vartalonmyötäinen huomioliivi  ja lenkkikaverimme olivat sitä mieltä että Kevinille on puettu tissiliivit päälle joten täytyihän Kevininkin saada uus heijastinliivi.

www.hurrtacollection.com

Domi sai Hurtan uudet Y-valjaat, kun viimein on tajuttu lisätä kokovalikoimaa Y-valjaisiin. Vieläkin Kevin on valitettavasti väliinputoaja eikä kokoa 50 löydy Y-valjaista. Ainoastaan kokoa 45 (pieni) ja 55 (iso). Onneksi koko 55 oli Domille sopiva. Tilasin myös nettikaupasta yhden BOT-loimen lisää ja tarkoitus olisi vielä ostaa kaikille Hurtan lämpömanttelit

www.hurrtacollection.com

  

Tiistaina käytiin vielä Berrankin ystämyynneissä. Mukaan tarttui kaikille uudet fleece-taluttimet ja leluja melkoisesti.  Tänään ajoin vielä hakemaan uudet ketunhännät, sillä niitä ei tiistaina ollut myytävänä. Noi aidot ketunhännät on aivan mainioita, meijän koirat ainakin syttyy. Kestää hyvin jopa terrierin vetämisen. Sain kyllä tänään Berralla sepostuksen mistä niille ketunhännät tulee, jota en välttämättä olisi halunnut kuulla.En tiedä paljon teillä menee koirantarvikkeisiin kuussa, mutta meillä menee ainakin hirmuisesti. Varsinkin kun edelleen odotan sitä päivää jolloin keksitään terrierinkestäviä leluja.

Pikku D hommissa

Domi on myös päässyt hommiin elikkäs agilityn pariin hiemaan. Omasta mielestään se voisi tehdä joka päivä agilitya. Domin kanssa on melko maltilla treenattu ja varsinkin treenipätkät on pyritty pitämään lyhyinä, jotta into ja palo hommaan varmasti pysyy. Mä niin nautin joka hetkestä kun sen kanssa pääsee treenaamaan. Kohta Domi saa jäädä taas noin kuukauden totaalitauolle agiltysta, kun suuntaamme etelän lämpöön. Kesällä pidimme viimeksi kuukauden tauon.

Esteistä rengasta ei ole vielä kuin muutaman kerran yksittäisenä esteena treenattu. Myöskään keinua ei ole vielä ollenkaan aloitettu. Kepit olisi tarkoitus ensi kuussa kuvausten jälkeen ottaa enemmänkin treenilistalle. Ostin Heliltä ohjurit omiin keppeihin. Päästään siis omalla pihalla treenaamaan keppejä talven ajan. Toivotaan että lumi tulisi mahdollisimman myöhään ja ettei sitä tulisi kovin paljoa. Tiukempia kääntymisiä on pikku hiljaa ruvettu vaatimaan ja on ollut ihana huomata kuinka hyvin se tajuaa jo itse koota itseänsä hypyssä kun ollaan kääntymässä esteen jälkeen. Hyppytekniikkatreenit Domin kanssa jatkuu myös. Rimoja on pikkuhiljaa nosteltu matalimmalle ja hyvin on mennyt, vaikka on vauhti tapissa niin ei pudottele. Varmasti hyppytekniikkatreenit on tässä auttaneet.

Pari viikkoa sitten alkoi ESS:n agilitykurssit Malmilla. Halli on valitettavasti kyllä sen verta pieni että siellä ei oikein kunnon treenejä aikaan saa. Toivottavasti hyviä tekniikkapätkiä kuitenkin. Mentiin oheista rataa (keltaisin numeroin). Domin kanssa hinkattiin ysihypyn kääntymistä jaakotuksella ja ennakoivalla valssilla, molemmat toimi hyvin. Kokeiltiin myös niistopersjätöllä, mutta jaakotus toimi ehdottomasti parhaiten.

Viime perjantain treeneissä ei ollut sitten yhtään meidän päivä. Oltiin lähes viimeisenä vuorossa ja harjottelin hallissa ennen vuoroamme Domin kanssa rauhottumista. Melko huonolla menestyksellä, tämä vaatisi paljon enemmän treeniä ja ohjaajalta paljon enemmän kärsivällisyyttä. Kun päästiin radalle niin Domi oli aivan liian räjähdysherkässä tilassa. Lujaa mentiin, mutta järkeä ei ollut matkassa mukana. Mentiin oheista rataa, paitsi rengasta mentiin yksittäisenä esteenä. A-estettä ei hakenut ollenkaan vaan syöksyi joka kerta putkeen. Otettiin putki pois alta, jolloin meni A:lle. A:lta irtosi todella hienosti seiska hypylle. Vaikka irtosikin niin silti tuli aivan järjetön kiire ohjaamaan ysi putkeen. Ratkaistiin se niin että otin haltuun kasi putken jälkeen ja sylkkärillä ohjasin ysi putkeen. Toimi hyvin! Vaikka alkutreenit olikin aika kaaosta niin jäi tosi hyvä mieli lopun onnistumisista. Pitää myös muistaa että treenaa nuoren koiran kanssa.

Lauantaina Sporttiksella vahvistettiin alkuun vähän kontakteja jonka jälkeen mentiin pientä ratapätkää pari kertaa. Lopussa Domi veti puomin sellasella vauhdilla että lensi alastulolta melko haipakkaa alas. Ei tainnut itse edes huomata koko accidenttiä vaan oli heti jatkamassa rataa. Kävin koiran läpi mutta selvittiin onneksi säikähdyksellä. Sai kyllä viettää iltapäivän Back On Trackissa. Sen verran kova koira meillä kyllä on että ei ollut moksiskaan tippumisesta vaan paahtoi yhtä lujaa puomin läpi kun mentiin vielä kerran puomi.

Sentti on ollut lähiaikoina treeneissä oikea p***apääterrieri. Motivaatio ja vauhti on ollu ihanasti huipussaan mutta ihme sikailua, pomppii vasten, yrittää ottaa vaatteista kiinni, häipyy lelun kanssa ja muuta ihanaa terrierimäistä toimintaa. Oonkin vienyt sen aina autoon jäähylle treeneissä joka on auttanut. Lauantaina Sporttiksella yritettiin saada etupalkalla Sentin kontakteja nopeammiksi. Kuten videolta näkyy melko hitaat ne on, mutta treenit jatkuu. Iso askel on jo että tekee hyvät alastulot, kun kohta vuoden verran on kontaktien kanssa päätä seinään hakattu. Sunnuntaina Jennin vetämissä tehistreeneissä Sentti oli aivan liikaa kädessä kiinni ja sikaili meneämään eikä treeneistä meinannut oikein tulla mitään. Keskiviikkona treeneissä meillä oli sopivan haastava Sari Vähäniityn haastajatehiksen rata työn alla. Sentti oli AIVAN MIELETTÖMÄN HYVÄ ja se sai aivan kaiken anteeksi. Myös sen että se oli ennen treenejä karannut takakontista matkustamoon kun otin Domin kanssa parit kontaktit ulkokentällä (mitä se ei ole muuten koskaan tehnyt) ja rikkoi kaksi Domin käyttämätöntä lelua sekä söi kaikki treeninamit. Mutta siis treenit oli aivan loistavat, ihan mieletön fiilis tuli, me oikeesti osataan, näitä hetkiä lisää. Harmi kun ei tullut videolle. Vauhdikkaalla nollalla rata vedettiin läpi. Välistävedot, päällejuoksut, vastakäännökset, kontaktit (oli nopeatkin), putken umpikulmat ja keppien vaikea avokulma kaikki onnistui upeesti!!!

Pojat pääsevätkin viikonlopuksi hoitoon. Juha on terveysmessuilla koko viikonlopun ja ite vietän viikonlopun Hartwall Areenalla Horse Show:ssa. Lukuunottamatta lauantai-aamua, jolloin käymme Sentin kanssa kisaamassa Hyvinkäällä kaksi starttia. Hauskaa viikonloppua :)

Koirien välisestä ystävyydestä

Meiltä usein kysytään kuinka meidän kolme urosta tulee keskenään toimeen. Meillähän koirat tulevat aivan loistavasti toimeen keskenään. Harvoin jotain nahistelua Sentin ja Kevinin välillä voi olla, mutta ei kuitenkaan mitään vakavaa tappelua, että ne olisi pitänyt erottaa tai purreet jälkiä toisiinsa, ole koskaan ollut. Meillä myös koirat ovat kaikki samassa tilassa niiden ollessa keskenään, luita pidetään lattialla eikä millään tavoin muutenkaan tarvitse vältellä konflikteja niiden kanssa.

Koirien välinen ystävyys ei kuitenkaan aina ole taattua, vaikka ne pennusta saakka saisikin yhdessä aikaa viettää. Koskaan ei kuitenkaan voi varmuudella tietää minkälainen koiran oma luonne on, vaikka rotukohtaisesti voikin hieman ehkä määritellä minkälainen siitä kasvaa. Toki myös vaikuttaa onko uros-uros, narttu-uros, leikattu uros- uros vai mikä yhdistelmä kyseessä. Mielestäni paljon on kuitenkin kiinni omistajista. Perheen koirien väliset riidat pystytään välttämään parhaiten sillä, että lauman johtajuus on ihmisillä. Paljon olen kuullut puhuttavan että koirien arvojärjestystä tulisi vahvistaa antamalla lauman vanhimmalle koiralle ensin ruoka. Itse olen ehkä kuitenkin hieman eri mieltä sillä ihmisen kuuluu olla johtaja ja tällöin myös ihmisellä on valta päättää lauman asioista, eikä koirien kuuluisi johtajan päätöksiä kyseenalaistaa. Toki meilläkin useimmiten Sentti saa ruoan ensimmäisenä, mutta emme ainakaan tieten tahtoen millään muulla tavoin vahvista Sentin johtajuutta laumassa.

Senttihän on luonnollisestikin tullut ensimmäisenä laumaan ja se saikin yli kaksi vuotta elää meidän kanssa huomion keskipisteenä, kuninkaana. Aikaisemminkin oli kova hinku ottaa toinen russeli, mutta halusimme kuitenkin että koirilla olisi ehdottomasti tuo kahden vuoden ikaero, mitä suositellaankin koirien ikäeroksi. Muistan myös, kun meitä peloteltiin, että ei kaksi russeliurosta varmaankaan tulisi toimeen samassa laumassa. Kevin tuli taloon Sentin ollessa reilu kaksi vuotias. Sentti otti alkuun oikein hyvin Kevinin vastaan, mutta huomatessaan, että se jääkin meille Sentti kyllä löylytti pientä pentua muutamaan otteeseen melko rajustikin. Ei tietenkään purrut, mutta löylyttäminenkin näytti pahalta sillä Kevin tietenkin huusi pirusti pelästyessään.

Rajoja ja laumajärjestystä vanhemman koiran kuuluukin opettaa, mutta ei pennun tulisi kuulua pelätä vanhempaa koiraa niin että se ei uskalla normaalisti liikkua talossa saati joutua kunnolla purruksi. Tälläiseen käytökseen tulisi jo puuttua. Onneksi nopeasti Sentti ja Kevin jo nukkuivatkin samassa sängyssä. Sentti ei ehkä myöntänyt sitä, mutta kyllä siitä huomasi aika nopeasti kuinka paljon se välitti uudesta tulokkaasta. Muistan kyllä alkuun pelästyneeni, miksi Sentti niin toimi, mutta näin jälkeenpäin ajateltuna nämä ilmoittamiset on varmasti ollut tarpeen.

Domin tullessa meille noin vuosi sitten, Sentti oli viisi vuotta ja Kevin kolme vuotta. Domin tulessa huomasimme, että kyllä se ainakin meidän tapauksessa piti paikkansa, että saman rotuinen koira otetaan helpommin laumaan kuin erirotuinen. Tai ehkä Sentti on roturasisti ja Domilla oli vain liikaa karvaa Sentin mieleen :) Kevin otti Domin loistavasti heti ensi hetkestä lähtien ja siitä lähtien ne ovatkin olleet kuin paita ja peppu- majakka ja perävaunu. Sentillä kesti selkeästi kauemmin hyväksyä Domi laumaan. Domia etsiessämme shelttipentua parilta kasvattajalta kyselimme ja yksi kasvattaja ei halunnut pentujansa russelikotiin antaa, sillä hänen mielestään paimenkoirat ja terrierit eivät sovi samaan kotiin, varsinkaan sheltit russeleiden kanssa. Meillä nyt ainakin tällä hetkellä sekä terrierit että paimenkoira tulevat loistavasti toimeen. Ne on muuten todella ihania hetkiä kun Sentistä alkaa huomaamaan että se hyväksyy uuden tulokkaan laumaan.

Sentti on meillä siis ehdoton lauman pomo ja tulee varmasti aina olemaankin. Kevinistä ja Domista ei suoranaisesti pysty sanomaan, vaikka toivottavasti Kevin se pomo kuitenkin on. Ne jakavat mielellään ruoan, juovat samasta kiposta, jakavat luut ja leikeissä molemmat tuntuvat voittavan tasavertaisesti. Kevin toki silloin tällöin muistuttaa pomoudestaan, mutta vaikka se yrittää pitää Domin kauempana murisemalla ja hampaita näyttämällä niin ei Domi ota sitä tosissaan vaan menee silti aivan liki, sillä Domi tietää että ei se kuitenkaan mitään tee. Pyrimme myös mahdollisimman usein "hajottamaan laumaa". Joku koirista menee yksin hoitoon taikka kaksi koiraa hoitoon ja meille jää yksi koira. Näin jokainen koira saa myös nauttia välillä ihmisten jakamattomasta huomiosta.

Tärkeintä mielestäni on muistaa pennun tullessa laumaan ottaa myös vanhempi koira aina huomioon eikä vain paapoa uutta pentua. Vaikka pentu taloon tuleekin niin vanhempien koirienkin tulee päästä nauttimaan pennuttomista hetkistä omistajan kanssa. Pennun kanssa on myös tärkeää viettää päivittäin hetkiä ilman muita lauman koiria, jotta se ei pelkästään leimaudu toisiin koiriin vaan myös ihmisiin.

Mutta voivatko koirat oikeastaan olla ystäviä keskenään? Voiko koiralla olla paras kaveri? Voiko koira rakastaa toista koiraa? Voivatko koirat tuntea empatiaa? Mielestäni voi. Maailma on täynnä koskettavia tositarinoita koirista sekä muista eläimistä, joiden käytöstä ei mielestäni voi selittää millään muulla kuin eläinten välisellä rakkaudella ja empatialla.

Pentukuumetta

Nou hätä, täällä ei todellakaan ole pentukuumetta. Päinvastoin. Muutamalla kaverilla on aivan pentuja juuri kotona ja hallilla niitä näkyy mutta Domin pentuajoista on vielä aivan liian lyhyt aika jotta voisin tuntea pentukuumetta.  Mutta pentukuumetta poteville, käykäähän ihastelemassa Katjan blogissa pentukuvia ja antamassa äänenne Domille (nro 28), sillä Domihan on söpöin, eikös?

http://rudolfthesuperdog.blogspot.fi/

Syyslenkillä

Eilen käytiin Ellan ja Tepon kanssa ihanassa syyssäässä metsälenkillä.

 

Lenkin jälkeen haimme Domin kanssa synttärisankari Sentin mukaan ja ajoimme Sporttiksella treenaamaan. Päätin ettemme treenaa mitään radan pätkää vaan vahvistamme yksittäisiä esteitä sekä ehkä jotain ohjausta jos aikaa jää. Molempien koirien kanssa aloitin taas hyppytekniikkatreenillä. Alkuun set-point harjoitus sekä perussarjaa. Domin kanssa on reilun kuukauden verran nyt tehty set-point harjoitusta sekä perussarjaa. Pikkuhiljaa alamme harjoittelemaan myös korkeuden- sekä etäisyyksien arvionti harjoituksia sekä kasvavaa hyppysarjaa. Ratapätkiä harjoitellessa käytämme edelleen speedbumbeja, mutta jatkossa laitan yhteen tai kahteen hyppyyn jo riman noin 15-20 cm korkeudelle.

Yksittäisistä esteistä Sentin kanssa vahvistin puomin alastuloa, alkuun pelkkää alastuloa nostamalla koira puomille ja lopuksi muutama kokonainen puomi. Todella hienot kontaktit ja suht nopeat tekee kun juoksen vierellä, mutta heti jos jään tarkotuksella jälkeen rupee hiipimään alastulolla. Puomin lisäksi vahvistin rengasta, keinua ja keppejä. Keppejä tehtiin monin eri tavoin ja reiluilla sivuttaisetäisyyksiillä. Yhtään keppivirhettä en saanut aikaiseksi vaikka minkälaisia haarahyppyjä ja häiriöitä yritin tehdä. Miksei se voi tehdä yhtä hienoja ja varmoja keppejä myös kisoissa? Taidan ite vain sössiä kepit ekstra jännittämisellä ja varmistelulla.

Domin kanssa tehtiin myös puomia samalla tavalla. Pelkät alastulot todella hyvät mutta kokonaisen Pikku D veti taas vaan sellasella kiidolla että huonosti olisi käynyt jos olisi yrittänyt pysähtyä loppuun. Huoh. Mulla oli alkuun putken suu noin viiden metrin päässä alastulosta joka taisi hieman liikaa kiihdyttää. Myöskin kun ei ite pingonut täysiä vierellä niin malttoi pysähtyäkin loppuun. Puomin lisäksi harjoiteltiin pakkovalssia ja jaakotusta. Molemmat teki todella hyvin. Intoa ja vauhtia riittää ja nyt on selkeästi alkanut löytämään myös hienoa kokoamista käännöksissä. Pätevä pieni mies!!

Sentti 6 vuotta

Rakas Senttimme täytti tänään jo kuusi vuotta. Yhteen lauseeseen kiteytettynä Sentin elämä on ollut harvinaisen tapahtumarikas. Toivottavasti saamme viettää yhdessä vähintään yhtä monta vuotta ja toivottavasti hieman vähemmällä draamalla.

Synttärisankariuden ja mainoskuvauksen lisäksi Sentti on myös päässyt aksamaan ja hierottavaksi. Viime sunnuntaina kisattiin Purinalla. Meinasi hitusen tulla kiire kisoihin, en tiedä mitä tuli sählättyä aamulla, mutta tästä oppineena jos on aikanen lähtö laita kaikki kamat edellisiltana valmiiksi. Suosittelen lämpimästi. Lähdettiin kotoa 25 minuuttia ennen rataantutustumisen alkamista josta aiheutti pientä ylimäräistä sydämentykytystä, mutta hyvin ehdittiin. Lähdettiin Sentin kanssa vasta numerolla 29, joten ehdittiin tehdä myös kunnon alkuveryttelyt ennen rataa.

Kisoista ei taaskaan jäänyt seuraaville sukupolville mitään kerrottavaa, mutta tulipahan käytyä ja tietää taas mitä treentata. Ensimmäisenä oli Esa Muotkan agilityrata. Alun putki-puomi erottelu jännitti, mutta hyllytettiinkin sitten seuraavalle helpolle hypylle. Sentin mielestä kyseinen hyppy mentiin takaakiertona, vaikka ohjaaja yritti mitä. Muuten tasaista menoa. A:n alastulo aivan loistava, puomin alastulo hidas, molemmilla seisotin sillä hylly alla.

Hyppyrata olikin ulkokentällä, tuomarina Johanna Nyberg. Kenttä oli melko märässä kunnossa, yllättäen. Saikin sitten hävetä silmät päästään kun mun 3-luokan koira päätti lähteä juuri ennen radalle lähtöä lähteä ilmoittamaan sateessa seisovalle pelottavalle huppupäiselle mies ratatyöntekijälle kovan sanan. Eihän Sentti toki mitään tehnyt kävi vain lähellä mutta kyllä siiä meni ohjaajalla hieman pasmat sekasin. Saatiin siis vitonen jo ennen ensimmäisenkään esteen ylittämistä. Hyllyä ei tullut sillä en palannut kokonaan hakemaan koiraa lähtöalueelta vaan pysyin ensimmäisen esteen takana koko ajan. Rata rämmittiin kuitenkin harjoituksen vuoksi loppuun asti kunnialla. Toinen vitonen saatiin kepeiltä kun jätti viimeisen välin pujottelematta. Kiitos ja anteeks katsojilta, olipas ensimmäinen kerta kun Sentti karkasi rata-alueelta. Menipä kuvaajallakin tästä pasmat sen verta sekasin ettei kuvauksestakaan meinannut oikein tulla mitään. Lopputulemana Senttiä taisi kisoissa poikkeuksellisesti kiinnostaa narttujen tuoksut agilitya enemmän, yleensä kyllä aina on agility tähän mennessä vienyt voiton, mutta tänään tuntu että radan reunat oli vuorattu juoksuisilla nartuilla eikä kaikkia aivonystyröitä pystynyt kiinnittämään työntekoon. Eipä tullut purinan ympäristössä alku- ja loppuverryttelyistä oikein mitään kun hajut veivät mennessään

Maanantaina mentiin taas Sentin kanssa Ninalle hierottavaksi, Sentin kanssa on nyt aktiivisella treeni- ja kisakaudella käyty kerran kuussa hierojalla  Ensimmäistä kertaa oltiin heti kisojen seuraavana päivänä hierottavana ja Nina kyllä heti huomasi että hieman enemmän lihakset olivat maitohapoilla ja jumia löytyi oikealta edestä ja hieman vasemmalta takaa. Hyvin kuitenkin Nina sai hierottua paikat auki. Ensi kerralla marraskuussa mennään pari päivää kisojen jälkeen ja katsotaan onko eroa lihaksistossa

Keskiviikkona olikin ekat talvikauden treenit Ojangossa. Treenattiin Jenna Caloanderin tehistreenien rataa. Kuva vain suuntaa antava.

Radan alussa oli kinkkinen pakkovalssi- takaakierto-  persjättö kuvio josta selvisi todella hienosti kun vain luotti koiraan. Radalla tehtiin myös oikein onnistunut backlap, esteellä 11-12. Ainut kohta missä hieman takuttiin oli radalla oleva sylkkäri, esteelle numero 8. Sylkkäriä treenattava ehdottomasti lisää. Loppuun treenattin myös puomin alastuloa nopeammaksi. Jenni piti Senttiä kiinni ja hetsattiin sitä, ekalla kerralla kierrokset nous sen verta ylös että juoksi läpi, mutta muut kerrat teki oikein hienosti. Vapautettiin heti kun tassut lävähti maahan. Loistavia vinkkejä saatiin myös, esimerkiksi niistot toimii Sentillä tosi hyvin kun niitten avulla päästiin usein yhdessä kiihdyytämään. Hyvät treenit, näitä lisää!

Sentti mainoskasvona

Sentin anova katse oli se ratkaiseva tekijä minkä vuoksi Sentti valittiin yksilöllisiä pohjallisia tekevän Footbalance System Oy:n uudeksi mainoskasvoksi. Footbalancella on tarkoitus ja kova halu laajentaa tietoa koiramaailmaan lähinnä agilityä harrastavien ihmisten pariin, jonka vuoksi on tarkoitus kehitellä mainosmateriaalia koiraurheilun puolelle.

Footbalance System Oy on suomalainen innovaatio, joka tekee jälleenmyyntipisteissään jalka-analyysejä ja yksilöllisesti muotoiltuja pohjallisia. Footbalance on saanut mm. Tasavallan Presidentin Inno Suomi-palkinnon 2006 ja Red Herring Top 100 Global-palkinnon 2011 Yhdysvalloissa. Yli 75% ihmisistä kärsii jalkojen virheasennoista, joka vaikuttaa koko kehon linjaukseen ja sitä kautta ilmaantuu mahdollisia kiputiloja sekä myös suorituskyky luonnollisesti kärsii. Footbalance pohjallisten on tarkoitus korjata/ennaltaehkäistä juuri näitä jalan mahdollisia virheasentoja ja tuoda kenkiin yksilöllisyyttä ja mukavuutta sekä lisätä sitä kautta suorituskykyä.

Footbalance aloittaa pienimuotoisen yhteistyön HSKH:n kanssa olemalla mukana kisojen palkinnoissa lahjakorttien muodossa. Tavoitteena on laajentaa yhteistyötä koirapiireissä sillä lajihan on erittäin urheilullinen ja melko "raaka" jaloille ja sitä kautta koko keholle. Itselläni on myös luonnollisesti pohjalliset useimmissa kengissä ja olen huomannut eron mitä ne olisivat ilman Footbalancen pohjallisia. Lisätietoja Footbalancesta löydät www.footbalance.fi

Sentti on luonnollisesti erittäin otettu tästä kyseisestä kunniasta ja on saanut palkintosakin tästä mainoskampanjasta Sentille niin tärkeiden lelujen ja herkkupalojen muodossa. Kiitos vielä Sentille ja jäädään odottelemaan mitä seuraavaksi keksitään.

Domi eläinlääkärissä

Domin kanssa käytiin viime keskiviikkona ihan rutiinireissulla eläinlääkärissä ottamassa 1-vuotis rokotukset sekä perusterveystarkastuksessa. Samalla vaihdettiin rokotukset EU-passiin. Seuraavaksi olisikin sitten tarkoitus pikkuhiljaa kuvauttaa lonkat ja kyynärät sekä tutkituttaa polvet ja silmät pojalta. Siita keskustelinkin parin eri hoitajan sekä eläinlääkärin kanssa. Kaikki olivat sitä mieltä että Domin voisi jo kuvauttaa. Sen luusto on jo varmasti lopettanut kasvun, kun pieni koira kuitenkin kyseessä. Samalla kun nukuttaa niin olisi tarkoitus ottaa selkä- ja olkakuvat. Ajattelin ottaa ajan kuvaukselle heti vuoden vaihteen jälkeen, jolloin koira olisi lähempänä 1,5 vuoden ikää, mutta voipi olla että näiden kommenttien jälkeen Domin voisikin vielä kuvauttaa tämän vuoden puolella. Kuvaukseen aiomme mennä Espoon Eläinsairaalaan Jan Räihälle, joka on mm. Sentin hyvin onnistuneesti leikannut. Räihä taitaa keskittyä paljon vaativimpiin leikkauksiin tällä hetkellä, mutta voisi kuulemma ottaa meidät johonkin väliin. Silmalausunnon taidamme mennä ottamaan Mevetin Per Axelssonilta jota on suositeltu kovasti. Kevinin silmät olisi tarkoitus myös uudelleen tarkistuttaa samalla.

Kysyin myös eläinlääkäriltä Domin kynsistä, joita olen ihmetellyt jo pennusta saakka. Domin kynsiähän ei ole koskaan leikattu (paitsi peukalot, jotka ei osu maahan) ja vielä kun kävelemme 80 % hiekalla ja metsässä niin omasta mielestäni se on ainakin todella outoa että missä kynnet kuluu muka kuluu niin lyhyeksi.Toiset koirat kuulemma kävelevät sillä tyylillä että kynnet kuluu, eikä siitä ole tarvis huolehtia. Domin liikkuminen on kuitenkin todettu sekä fyssarin että osteopaatin toimesta puhtaaksi.Muistan kun Domin ollessa pentu odotin sitä päivää jolloin kynnet leikattaisiin, mutta sitä päivää ei vielä tähän mennessä ole tullut. Peukalon kynnet olen tainnut vasta kerran tai kaksi leikata, eli kasvukin on aika olematonta. Valitettavan peitsihampaan vuoksi Domin hampaita on alettava pesemään säännöllisesti sillä hammaskiveä kertyy ahtaisiin väleihin joka aiheuttaa todella helposti ientulehduksen suuhun. Ostettiinkin nyt siis hammasharja ja tahna ja hampaiden pesu on vaihtelevalla menestyksellä aloitettu. Domin mielestä hammastahna on järkyttävän hyvää (vaikkakin haisee pahalle) eikä malta odottaa että hampaat saataisiin ensin pestyä. Helpolla olen tähän mennessä päässyt kun en ole hampaita keneltäkään koiralta aikaisemmin pessyt. Russeleillahan on todella hyvät hampaat kun ikinä kummallakaan ei ole hammaskiveä kertynyt. Taikka sitten saan kiittää Pedigreetä heidän loistavista DentaStixeistä, joita koiramme päivittäin syövät.

Domi on hiukan myös päässyt aksaamaan. Perjantaina Ojangossa ESS:n järkkäämissä Helin treeneissä, aiheena kepit ja kontaktit. Ensin katottiin vähän kontakteja, aloitettiin A:lla. Domi on alkanut selkeästi kokeilemaan onneaan ja treenien ensimmäinen kontakti täytyy aina juosta läpi. Heli neuvoi käyttämään pelkkää etupalkkausta (alkuun muutama metri alastulosta ja pikkuhiljaa palkka kauemmas, näin saa palkan myös häivytettyä) jotta Domin fokus olisi enenmmän eteenpäin kuin muhun. Aluksi etupalkassa olisi toki hyvä olla aina apuohjaaja, jotta ei pääse varastamaan palkalle ilman vapautusta. Russeleiden kanssa olen mennyt pahasti metsään sillä nehän on molemmat liikaa kiinni mun liikkeessä kontakteilla eivätkä juokse itsenäisesti alas asti. Domin kanssa on siis alusta saakka pyritty siihen että vaikka ohjaaja tekisi mitä radalla niin tassut läväytettäisiin 2 on 2 offiin mahdollisimman vauhdilla. Puomia treenattiin samalla tavalla. Puomin alasmeno on Domilla selkeästi parempi, yllättäen sillä sitä on vähän enemmän tehtykin kuin A-estettä jonka harjoittelu on vasta aloitettu.

Tauon jälkeen tehtiin keppejä. Keppejähän ei olla pitkään aikaan tehty, mutta nyt mentiin ohjureilla kuutta keppiä. Domi taisi kuitenkin muistaa jutun juuren samantien kun ilman ohjaustakin hiippaili niitä pujottelemaan. Pari kertaa lintsasi viimeisestä välistä kun lähdin ite rynnimään. Eli täytyy muistaa ite rauhoittaa kroppa kun koira suorittaa keppejä. Tehtiin jo pienen radan osana ja loistavasti meni. Helikin kehui että Domi selkeästi osaa itse hyvin koota kroppaansa keppien sisäänmenoon, joka on todella tärkeätä kun koira tulee tuhatta ja sataa kepeille. Treenien jälkeen taas ihanat painit muiden shelttien kanssa.

Lauantain treeneihin Sporttikselle tuli Domin lisäksi myös Kevin. Tehtiin alkuun taas hyppytekniikkaa, perussarjaa rimoilla (rimat 10 cm). Sitten jatkoin Domin kanssa hetken eilisiä kontaktiharjoituksia. Palasin hieman taaksepäin ja tein pelkkää alastuloa, kun ei ollut apuohjaajaa mukana. Domi keskittyy selkeästi paremmin meidän ollessa kahdestaa hallilla kuin vieraissa halleissa. Tänään alastulot menivät todella upeasti. Kevinin kanssa yritin vähän palautella puomin alastuloa muistiin, mutta eihän siitä mitään tullut. Ei sillä riitä kärsivällisyys pysähtymään radalle, onneksi meidän agility ei ole niin vakavaa. Kevin on vaan niin mainio pikakiitäjä hallilla, ei taas voinut kuin nauraa sen menolle <3.

Sentin kanssa meillä oli torstaina viimeiset ulkotreenit tällä kaudella, vetta satoi taas koko treenien ajan. Tehtiin alkuun rataa, Sentin kanssa mentiin rata nollalla, mutta tehtiin rata vielä pariin kertaan ja hiottiin kaarteita pienemmiksi . Tekniikkana treenattiin vielä välistävetoja sekä poispäinkäännöstä, välistävedot takkusi jälleen, poispäinkäännöksissä ei ongelmia. Ihan loppuun tehtiin puomia etupalkalla, ei malttanut jäädä 2 on 2 offiin vaan karkasi joten teimme muutaman kerran hihnassa, jolloin toimi oikein hyvin. Nyt vaan tarttis joka treeneihin saada apuohjaajaa, jotta saataisiin kunnolla treenatttua puomia etupalkalla, kun se tuntui toimivan noin hyvin.

Sentin ryhmän treenit vaihtui siis talvikaudeksi sunnuntaille, mikä ei valitettavasti ollut kovin hyvä päivä meille. Tarkoitus olisi kuitenkin kisata jonkin verran talven aikana. Muutenkin meillä on jo perjantai-iltaisin Domin treenit ja lauantaisin omatoimitreenit Sporttiksella niin ei sitä agilitya ihan joka viikonlopun päivä ehkä olisi kiva harrastaa, ihan jo parisuhdettakin ajatellen. Onneksi Jennin kanssa tuli puheeksi Lohjan kisoissa että heidän ryhmässä olisi paikka vapaana. Vaihdamme siis Jennin ja Annen keskiviikon ryhmään ja treenit alkaakin jo tämän viikon keskiviikkona. Niin ihanaa päästä halliin treenamaan. Sentti vaan jostain syystä on niin paljon vauhdikkaampi hallissa hyvällä pohjalla kuin ulkokentällä.